Luonnon monimuotoisuuden lisääminen viljelymailla
Voit lisätä viljelymaiden monimuotoisuutta esimerkiksi kylvämällä eri aikaan kukkivia pölyttäjäystävällisiä kasveja sekä minimoimalla torjunta-aineiden käytön.
Palstat ja siirtolapuutarhat
Yhdistä palstalla ja puutarhassa hyötyviljelyä ja villiä luontoa. Monimuotoisesta puutarhasta tai palstalta saat iloa silmälle sekä pölytyksen parantuessa myös runsaamman sadon.
- Kylvä pölyttäjäystävällisiä kasveja. Suosi kotimaisia luonnonkasveja, hyviä yksi- ja monivuotisia mesikasveja sekä perinteisiä maatiaskasveja. Unohda kerrotut kukinnot ja löydä suosikkisi yksinkertaisen kukinnon kasveista. Kerrottujen kukkien terälehdet voivat estää pölyttäjien pääsyn kukan keskustaan mesiapajille, eivätkä kaikki pitkälle jalostetut, kerrotut kukat tuota lainkaan mettä tai siitepölyä. Kylvä ja istuta eri aikaan kukkivia lajeja, jotta ravintoa riittää varhaiskeväästä (esim. pajut, sipulikukat, esikot) aina myöhäissyksyyn saakka (esim. syysasterit, kaunokit, punahatut, kanervat).
- Perusta palstalle monivuotinen kaistale. Perusta palstan reunaan kaistale, jota et muokkaa vuosittain. Monivuotinen kasvillisuus luo pysyvämmän elinympäristön ja suojapaikan muun muassa hyönteisille ja maaperän eliöille.
- Säästä pientareet. Vältä pientareiden ja palstojen välisten reuna-alueiden liian voimakasta raivausta.
- Anna nurmikon kasvaa niityiksi. Kaikkia alueita ei tarvitse leikata viikoittain. Nurmikoiden muuttaminen kukkiviksi niityiksi tai mataliksi kedoiksi lisää lajiston monimuotoisuutta ja säästää kustannuksia. Voit kokeilla myös käytävien leikkuuta, kukkasaarekkeiden säästämistä tai mosaiikkimaista hoitoa, jossa ajetaan vain osa nurmikosta kerrallaan. Jokainen leikkaamatta jätetty neliömetri lisää pieneliöiden elintilaa!
- Tarjoa pesintä- ja talvehtimispaikkoja eläimille. Jätä lahopuuta, pino pikkutukkeja tai oksakasa esimerkiksi palstan tai puutarhan reunaan. Voit myös rakentaa tai ostaa hyönteishotelleja sekä jättää onttoja kasvinvarsia pystyyn talventörröttäjiksi. Kannattaa myös jättää paljasta hiekkamaata tai savipintaa, sillä monet erakkomehiläiset ja -ampiaiset pesivät paljaassa maassa. Karikkeen ja lehtikasojen jättäminen mahdollistaa puolestaan muun muassa siilien, sammakoiden ja maaperäeliöiden talvehtimisen.
- Perusta vesiaihe. Sadevesiastia, lintuallas tai pieni lammikko palstalla tai puutarhassa toimii juomapaikkana linnuille ja pölyttäjille sekä elinympäristönä vesieläimille. Muista laittaa altaaseen kivi tai puunpala, jotta veteen tippuneet hyönteiset pääsevät kiipeämään pois.
- Unohda kemikaalit! Vältä kemiallisia torjunta-aineita ja väkilannoitteita. Kemikaalit haittaavat pölyttäjiä ja muita hyödyllisiä hyönteisiä sekä maaperän mikrobitoimintaa. Suosi kompostia, katteita ja orgaanisia lannoitteita. Kate pitää kosteuden maassa, ehkäisee maaperän kulumista sekä tarjoaa elinpaikan maaperäeliöille.
- Harrasta vuoroviljelyä. Vaihtele viljelykasvien paikkaa vuosittain tautien ehkäisemiseksi ja maaperän ravinteikkuuden ylläpitämiseksi.
- Torju haitalliset vieraslajit. Siirtolapuutarhat ja viljelypalstat ovat riskialueita haitallisten vieraslajien leviämisen kannalta. Poista haitalliset vieraslajit lajista ja esiintymän koosta riippuen joko niittämällä, kaivamalla ja kitkemällä tai peittämällä.
Etenkin siirtolapuutarhojen monimuotoisuuden lisäämiseen sopivat samat vinkit kuin muihinkin pihoihin ja puutarhoihin.
Pellot
Peltojen monimuotoisuuden lisäämisessä keskeistä on kasvillisuuden monipuolistaminen ja ekologisten käytävien luominen. Seurauksena saat alueelle luontaisia tuhoeläinten torjujia sekä parempilaatuista maaperää.
- Kylvä eri aikaan kukkivia lajeja. Monilajinen kasvillisuus luo kukintaa keväästä syksyyn. Kukat tarjoavat pölyttäjille mettä ja siitepölyä sekä pikkulinnuille ja muille eläimille suojaa ja pesäpaikkoja. Käytä kotimaisia kukkasiemenseoksia ja vältä yksipuolisia heinäseoksia.
- Suosi monivuotista kasvillisuutta. Monivuotiset kesannot ja kaksivuotiset monimuotoisuuspellot tarjoavat katkeamattoman pesintä- ja talvehtimissuojan linnuille ja hyönteisille. Keväinen muokkaus häiritsee pesintöjä, joten monivuotinen kasvillisuus on erityisen arvokasta.
- Säästä suojavyöhykkeitä ja pientareita. Jätä vesistöjen, ojien ja peltolohkojen reuna-alueille suojavyöhykkeitä ja pientareita. Ne ovat monille lajeille elintärkeitä. Niitä ne vasta loppukesällä, kun kasvit ovat ehtineet kukkia ja niistä riippuvaiset hyönteiset lisääntyä. Muista myös kerätä niittojäte pois, niin ehkäiset rehevöitymista ja tuet niittykasvien menestymistä.
- Vaali avo-ojia ja kosteikkoja. Kosteikot ja tulvapellot ovat vesilintujen ja hyönteisten keitaita sekä pidättävät ravinteita.
- Istuta ja säästä puukujanteita ja -saarekkeita. Istuta puurivejä tai -ryhmiä peltojen reunoille tai kulkureittien varsille. Suosi kotimaisia puulajeja. Yhdistä puurivit olemassa oleviin metsiköihin tai reunavyöhykkeisiin. Säästä olemassa olevia puita ja pensaita. Anna myös pajujen kasvaa sopivissa kohdissa.
- Lisää kivikasoja ja lahopuuta. Erilaiset luontoelementit, kuten kivikasat ja -aidat, lahopuut sekä ladot, muodostavat pienelinympäristöjä, joissa monet lajit hämähäkeistä ja pölyttäjistä liskoihin, pikkunisäkkäisiin ja lintuihin viihtyvät. Jätä siis kaatuneet puut lahoamaan, kerää oksat ja raivausjäte kasoihin sekä kokoa kivistä kasoja.
- Minimoi torjunta-aineiden käyttö. Tutkimusten mukaan torjunta-aineet vaikuttavat pölyttäjiin haitallisesti esimerkiksi heikentämällä lisääntymismenestystä, lyhentämällä elinikää – tai jopa tappamalla suoraan. Jos eteesi tulee tilanteita, joissa torjunta-aineille olisi tarvetta, pohdi ensin muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi rikkakasveja voidaan torjua vesihöyrykäsittelyllä. Jos päädyt kuitenkin torjunta-aineisiin, käytä niitä mahdollisimman kohdennetusti ja lyhytaikaisesti luontoarvot huomioiden. Vältä etenkin suojavyöhykkeiden ja pientareiden ruiskuttamista.
- Ajoita hoitotoimet. Suunnittele niitot ja muut hoito hoitotyöt siten, että lintujen pesintä ei häiriinny ja kasvit ehtivät kukkia ja siementää. Voit myös porrastaa niittoja ja laidunpainetta niin, että alueella on aina laikuttain kukkivia kasveja pölyttäjille sekä suojaa pikkueläimille.
Lue lisää peltojen ja niiden reunojen monimuotoisuuden lisäämisestä Peltoluonnon monimuotoisuus -sivulta.
Laitumet
Rakennetun ympäristön laidunalueilla tarkoitetaan kaupungeissa, taajamissa tai rakennettujen infra-alueiden yhteydessä sijaitsevia laitumia. Niissä laidunnusta ei yleensä käytetä maataloustuotantoon vaan viheralueiden hoitoon, maisemien ylläpitoon, vieraslajien torjuntaan tai kaupunkilaisten virkistykseen.
- Valitse kullekin laidunalueelle sopivat laiduneläimet. Hyödyntämällä vaatimattomampia ja kestävämpiä rotuja, kuten ylämaankarjaa, saat laidunnuksen piiriin myös vaikeasti viljeltäviä, vähäravinteisia ja jyrkkiä notkoja, metsälaitumia sekä kanjonimaisia luomanotkoja.
- Vältä ylilaidunnusta. Suhteuta eläinten määrä alueen pinta-alaan ja kasvuun, sillä liian suuri määrä pienellä alueella johtaa nopeasti kasvipeitteen rikkoutumiseen ja maaperän tiivistymiseen. Hyödynnä lohkolaidunnusta ja laidunkiertoa, niin laidunalueen kasvillisuus ja maaperä ehtivät toipua ja uusiutua laidunnuskertojen välillä. Seuraamalla kasvillisuuden korkeutta osaat siirtää eläimet toiselle lohkolle ennen kuin kasvillisuus syödään liian matalaksi. Muista myös siirtää ruokinta-, juotto- ja lepopisteitä säännöllisesti, jotta eläimet eivät tallaa aina samaa kohtaa.
- Ajoita laidunnus oikein. Älä aloita laidunnusta liian varhain keväällä, vaan vasta kun kasvillisuus on lähtenyt kunnolla kasvuun ja maaperä on kuivunut kantavaksi. Päätä laidunnus syksyllä ajoissa, jotta kasvit ehtivät kerätä ravintovarastoja talvea varten.
- Hyödynnä laidunnusta haitallisten vieraslajien torjunnassa. Laiduntaminen on tehokas torjuntakeino, kunhan aloitat sen aikaisin keväällä ennen kasvien kukintaa ja siementen muodostumista. Huolehdi, että laitumella on runsaasti myös muuta kasvillisuutta, jotta eläimet voivat valikoida ruokansa eikä kasvien mahdollisista myrkyistä aiheudu terveyshaittoja. Lampaat ovat osoittautuneet tehokkaiksi etenkin jättipalsamin torjunnassa. Jos hävität laduntamalla myrkyllisiä vieraslajeja, kuten lupiinia tai jättiputkea, valvo eläinten kuntoa tarkasti.
Jos hoidat laiduntamalla perinneympäristöjä, perehdy niiden luonnonhoitoon Perinneympäristöt-sivulla.
Kattoviljelmät
Kattoviljelmät eivät ole pelkkiä hyötykasvimaita vaan parhaimmillaan kaupunkiluonnon monimuotoisuutta lisääviä keitaita, kun niiden suunnittelussa huomioidaan kasvualustan vaihtelevuus, suojapaikat hyönteisille ja Suomen oloihin soveltuva monipuolinen lajisto.
- Hyödynnä vaihtelevia syvyyksiä ja erilaisia materiaaleja. Monimuotoisuus lisääntyy, kun kasvualusta ei ole tasapaksu. Kun vaihtelet kasvualustan paksuutta (esim. 5–20 cm) ja koostumusta, saat luotua katolle erilaisia kosteus- ja ravinneolosuhteita. Paksumpi ja eloperäisempi kasvualusta tukee maaperän mikrobilajistoa, lieroja ja pieneliöitä, jotka ovat koko ravintoverkon perusta.
- Luo pienelinympäristöjä. Tuo katolle erilaisia elementtejä kuten lahopuuta ja kantoja. Ne tarjoavat pesä- ja talvehtimispaikkoja kovakuoriaisille, erakkomehiläisille ja muille hyönteisille. Kivet ja sora-alueet luovat puolestaan varjoisia ja lämpimiä mikroilmastoja sekä suojaa selkärangattomille. Jätä myös hiekkaa ja paljasta maata, sillä ne ovat tärkeitä maassa pesiville pistiäisille.
- Suosi monipuolista ja kukkivaa kasvilajistoa. Hyötykasvien rinnalla kannattaa suosia monivuotisia kukkivia kasveja, kotimaisia keto- ja niittykasveja sekä aromaattisia yrttejä. Eri aikoihin kukkivat kasvit tarjoavat mettä ja siitepölyä mehiläisille, kimalaisille, perhosille ja muille pölyttäjille varhaiskeväästä syksyyn saakka. Paikallisten kasvilajien käyttö hyödyttää parhaiten alueen hyönteiskantoja.
- Huomioi kattojen rooli ekologisessa verkostossa. Tiiviisti rakennetut alueet katkaisevat eliöiden reittejä. Viherkatot ja kattoviljelmät toimivat ekologisina askelkivinä, joiden kautta hyönteiset ja linnut voivat liikkua kaupungin eri viheralueiden välillä.
- Vältä haitallisia kemikaaleja. Älä käytä synteettisiä torjunta-aineita ja voimakkaita kemiallisia lannoitteita, jotta maaperän eliöt ja pölyttäjähyönteiset eivät vahingoitu.
- Jätä tilaa villiydelle! Kattoviljelmän hoidossa kannattaa jättää tilaa hallitulle hoitamattomuudelle. Säästä lakastunutta kasvimassaa turvaamaan kasvien ja eläinten talvehtimista. Jätä kasvien kuolleita varsia eli talventörröttäjiä myös pystyyn, sillä monet pölyttäjät voivat pesiä niissä. Lisäksi talventörröttäjät tarjoavat ravintoa niiden siemeniä syöville linnuille.