Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Taajamametsät

Asutusalueiden lähimetsät ovat tärkeitä ulkoilu- ja virkistyspaikkoja. Niissä puuntuotanto ei ole keskiössä, vaan hoito tähtää turvallisuuteen ja viihtyisyyteen.

Millaisia lähimetsät ovat?

Taajamametsät ovat asutusalueiden sisällä tai välittömässä läheisyydessä sijaitsevia metsäalueita. Ne toimivat tärkeinä viherkäytävinä ja elinympäristöinä metsälajistolle sekä sitovat hulevesiä, pölyä ja melua rakennetussa ympäristössä. Asukkaille taajamametsät tarjoavat tilaa ulkoilulle, leikille, lähiluonnon havainnoinnille ja muulle virkistäytymiselle. Taajamametsien hoito tähtää yleensä turvallisuuteen, viihtyisyyteen ja kulumisen ehkäisyyn ennemmin kuin puuntuotantoon. Ylikulutus ja roskaantuminen ovat tyypillisiä haasteita suuren käyttäjämäärän vuoksi.

Parhaimmillaan taajamametsät ovat luonnon ja asukkaiden keitaita. Monimuotoisissa metsissä eri-ikäiset ja -lajiset puut, tiheiköt ja avoimemmat paikat vuorottelevat. Niissä on runsaasti maapuita ja pystypökkelöitä, joissa viihtyvät muun muassa lukuisat sienet, hyönteiset ja kolopesijät, kuten tikat ja hömötiaiset. Lisäksi taajamametsät muodostavat viherverkostoja, joita pitkin eläimet voivat liikkua ja lajiston geenivirta säilyy.

Asutusalueiden lähimetsät ovat myös asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin lähteitä sekä tärkeitä hiilinieluja ja -varastoja. Vanhat puut ja koskematon maaperä sitovat ja varastoivat hiiltä, mikä tukee ilmastotavoitteita.

Ketkä hallinnoivat taajamametsiä?

Valtaosa taajamametsistä on kuntien omistuksessa ja hallinnassa. Kunnat vastaavat niiden hoidosta, kaavoituksesta, ulkoilureittien ylläpidosta ja turvallisuudesta. Suurinta päätösvaltaa taajamametsien kaavoituksessa ja yleisissä linjauksissa käyttävät kunnanvaltuustot ja kaavoitusviranomaiset asukkaiden ja sidosryhmien palautteen pohjalta.

Taajamien reunoilla tai sisällä voi olla myös yksityisten ihmisten, kuolinpesien tai yritysten omistamia metsiä. Niiden osalta päätösvalta metsänhoidosta on omistajalla, vaikka maankäyttöä ohjataankin kunnan kaavoituksella.

Valtio omistaa taajamien läheisyydessä sijaitsevia metsiä esimerkiksi oppilaitosten, tutkimusalueiden tai puolustusvoimien alueiden yhteydessä. Myös monet seurakunnat omistavat huomattavia määriä metsiä asutusalueiden tuntumassa.

Luonnon monimuotoisuuden lisääminen taajamametsissä

Lähteet

  • Aalto, A., Savola, K., Kunttu, P. & Fritze, J. (2020). WWF:n Metsävaikuttamisopas. WWF Suomi.
  • Ahopelto, L., Lundgren, L., Kostiainen, A., Peltola, K., Laita, A., Mäkelä, A. Väänänen, M., Perätie, T. & Ruohomäki, A. (2021). Liito-oravan huomioiminen kaupunkisuunnittelussa. Hyvien käytäntöjen opas. Metsähallitus, Espoon kaupunki, Jyväskylän kaupunki ja Kuopion kaupunki.
  • Anttila, S., Syrjänen, K. & Paloniemi R. (2013). Kunnat ja seurakunnat METSOn toteuttajina. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 31/2013.
  • Anttila, S., Koskela, T., Löfström, I., Paloniemi, R. & Syrjänen, K. (2016).  Luontoinventoinneista luontoarvojen turvaamiseen – METSO-ohjelman toteutus kunnissa ja seurakunnissa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2016.
  • Hamberg, L & Löfström, I. (2009). Monimuotoisuuden ja metsän eri käyttömuotojen yhteensovittaminen kuntien virkistysmetsissä ja valtion retkeilyalueilla. Metlan työraportteja 113.
  • Kajander, L., Mikkola, J. & Räsänen, L. (2024). Metsäopas: Monimuotoisuutta kuntien metsään. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri.
  • Löfström, I., Koskela, T., Anttila, S., Syrjänen, K. & Paloniemi, R. (2019). Metsäluonnon turvaaminen kuntien metsissä – METSO-ohjelmaa toteuttamassa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 90/2019.
  • METSO-ohjelma (2021). Uutta tietoa metsien monimuotoisuuden turvaamisen tueksi. [Luettu 1.10.2026]
  • Metsähallitus. Metsien ennallistamismenetelmät.
  • Puustjärvi, E. & Puttonen, P. (2012). Monipuolisia käytäntöjä taajamametsien hoitoon. Metsätieteen aikakauskirja 4/2012, s. 323–326.
  • Ruuska, N., Leka, J. & Tolonen, J. (2019). Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen Liedon kunnan taajamametsien hoidossa. Valonia.
  • Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Ympäristödiplomin käsikirja: Metsät ja muut luontoalueet
  • Savolainen, S. (2025). Kaupunkimetsien monimuotoisuus. Metsät osana suomalaista kaupunkia. Kandidaatintyö. Tampereen yliopisto, Arkkitehtuurin kandidaattiohjelma.
  • Savolainen, I. (2019). Maapuun vaikutus kuluneen kaupunkimetsän uudistumiseen helsinkiläisillä tutkimusaloilla vuosina 1998-2010. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, ympäristöekologian koulutusohjelma.
  • Suomen luonnonsuojeluliitto. Puolusta lähimetsiä – vinkkejä valtuutetuille.
  • Syrjänen, K., Hakalisto, S., Mikkola, J., Musta, I., Nissinen, M., Savolainen, R., Seppälä, J., Seppälä, M., Siitonen, J. & Valkeapää, A. (2016). Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäympäristöjen tunnistaminen – METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2016–2025. Ympäristöministeriön raportteja 17/2016.