Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Luvat ja lait

Tällä sivulla kerrotaan ennallistamis-, luonnonhoito- ja kunnostustoimenpiteissä tarvittavista luvista ja viranomaismenettelyistä sekä lainsäädännön reunaehdoista toimenpiteille

Ennallistamis-, luonnonhoito- ja kunnostustoimenpiteet voivat tarvita erilaisia viranomaislupia, ilmoituksia tai sopimista kiinteistönomistajien kanssa. Tällä sivulla kerrotaan lainsäädännön vaatimuksista ja reunaehdoista toimenpiteille.

Selvitä ainakin nämä asiat arvioidessasi luvantarvetta

Kun arvioit toimenpiteiden luvantarvetta, käy läpi seuraavat asiat:

  • Kuka omistaa kiinteistön? Jos kohde sijoittuu vesialueelle, onko vesialueella osakaskunta?
  • Sijaitseeko kohde yksityisellä suojelualueella, Natura-alueella tai muulla luonnonsuojelulailla suojellulla alueella? Mitä suojelualueen perustamispäätöksessä todetaan ennallistamis- ja luonnonhoitotoimenpiteistä?
  • Sijaitseeko ennallistettava alue metsätalousmaalla?
  • Onko kohdealueella pienvesiä, kuten luonnontilaisia lähteitä, noroja, puroja, lampia, fladoja ja kluuvijärviä? Vaikuttavatko toimenpiteet näihin? Kuka omistaa vesialueet?
  • Muutetaanko toimenpiteillä vesistön vedenkorkeutta, virtaamaa tai vesialueen sijaintia? Tehdäänkö vesialueilla ruoppaus- tai niittotöitä?
  • Sijaitseeko ennallistettava alue pohjavesialueella?
  • Onko kohteella luonnonsuojelulain suojelemia eliölajeja tai luontotyyppejä? Onko toimenpiteillä vaikutusta näihin?
  • Onko toimenpidealueella metsälain tarkoittamia monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä?
  • Sijaitseeko alueella muinaismuistoja tai muuta arvokasta kulttuuriympäristöä?

Kysy neuvoa!

Lupatarpeiden arviointiin voi kysyä neuvoa lupa- ja valvontaviraston ympäristöasioiden asiakaspalvelusta.

Mitä laki sanoo?

Lue alta tarkemmin eri lakien asettamista reunaehdoista ennallistamis-, luonnonhoito- ja kunnostustoimenpiteille.

Ennallistamis-, hoito- ja kunnostustoimia suunnitellessasi selvitä ensin kohteen suojelutilanne, alueella mahdollisesti esiintyvät suojellut ja uhanalaiset luontotyypit ja lajit. Toimenpiteesi eivät saa hävittää tai heikentää luonnonsuojelulain suojelemia luontotyyppejä. Natura 2000 -alueiden suojeluperusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää. Jos hanke sijoittuu Natura-alueelle tai sen läheisyyteen, sinun on tarvittaessa arvioitava Natura-arvioinnin tarve ja oltava yhteydessä lupa- ja valvontavirastoon mahdollisten vaikutusten selvittämiseksi.

  • Et saa tahallisesti häiritä rauhoitettuja eläinlajeja, erityisesti niiden lisääntymisaikana tai muilla elinkierron kannalta tärkeillä alueilla.
  • Rauhoitettuja kasveja ei saa hävittää tai vahingoittaa.
  • Erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikkoja tai EU:n luontodirektiivin liitteen IV lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa heikentää.

Tämän vuoksi on tärkeää tehdä tarvittavat luontoselvitykset ja ajoittaa työt siten, ettei suojellulle lajistolle aiheudu haittaa.

Jos toimit luonnonsuojelualueella, noudata alueen rauhoitusmääräyksiä. Esimerkiksi puiden poistaminen, maaperään kajoaminen tai moottoriajoneuvojen käyttö voivat olla rajoitettuja. Tällöin sinun tulee selvittää hyvissä ajoin, tarvitaanko toimenpiteisiin lupa- ja valvontaviraston myöntämä poikkeuslupa. Myös silloin, kun suunnittelemasi toimet voivat vaikuttaa suojeltuun luontotyyppiin tai suojeltujen lajien esiintymispaikkoihin, mahdollinen poikkeusluvan tarve on arvioitava ennen töiden aloittamista yhdessä lupa- ja valvontaviraston kanssa.

Vesilaki on huomioitava aina silloin, kun ennallistamis-, kunnostus- tai luonnonhoitotoimet voivat vaikuttaa vesistöihin, pienvesiin, pohjaveteen tai vesiympäristöön. Arvioi suunnitteluvaiheessa, muuttavatko toimenpiteet esimerkiksi vesistön vedenkorkeutta, virtaamaa, rantaa, uomaa tai veden laatua. Hankkeista suositellaan pyytämään ennakkoon lupa- ja valvontaviraston lausunto tai arvio luvan tarpeesta, sillä luvantarve ratkaistaan tapauskohtaisesti.

Kiinnitä erityistä huomiota vesilain suojelemiin pienvesiin, kuten luonnontilaisiin lähteisiin, noroihin, puroihin, lampiin, fladoihin ja kluuvijärviin. Näiden luonnontilan vaarantaminen on lähtökohtaisesti kiellettyä ilman lupaa. Myös ennallistamistoimien yhteydessä on arvioitava, voiko kohde olla palautunut niin luonnontilaiseksi, että sitä koskevat vesilain suojelusäännökset.

Vesilain mukainen lupa voidaan tarvita esimerkiksi silloin, kun vedenpintaa nostetaan pysyvästi, maa-alue muuttuu vesialueeksi, luonnontilaista puroa tai noroa muutetaan, toteutetaan laajoja ruoppauksia tai toimenpiteistä aiheutuu haittaa luonnolle, kalastukselle, vesien käytölle tai toisen oikeuksille. Pienemmissä hankkeissa luvan sijasta voi riittää vesilain mukainen ilmoitusmenettely, mutta myös tällöin lupa- ja valvontavirasto arvioi mahdollisen luvantarpeen.

  • Suunnittele toimenpiteet siten, että vesistöihin kohdistuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi.
  • Ehkäise kiintoaine- ja ravinnekuormitusta, huomioi pohjaveden suojelu sekä tarvittaessa toteuta vesiensuojelutoimia ja vaikutusten seurantaa.
  • Esimerkiksi ruoppauksissa ja vesikasvillisuuden niitoissa on otettava huomioon kalojen kutuajat, lintujen pesimäajat sekä vesialueiden omistajien oikeudet.

Yhteydenpito lupa- ja valvontavirastoon jo hankkeen alkuvaiheessa on suositeltavaa, jotta vesilain vaatimukset voidaan varmistaa ennen töiden aloittamista.

Metsälaki tulee huomioida erityisesti silloin, kun ennallistamis-, kunnostus- tai luonnonhoitotoimia tehdään metsätalousmaalla sijaitsevissa luonnontilaisissa tai luonnontilaisen kaltaisissa pienvesiympäristöissä. Metsälain 10 § suojaa muun muassa lähteiden, purojen, norojen ja pienten lampien välittömiä lähiympäristöjä, tiettyjä suoelinmpäristöjä tai lehtolaikkuja ja suojelu koskee kohteita riippumatta siitä, löytyvätkö ne virallisista paikkatietoaineistoista.

Ennen toimenpiteitä sinun tulee selvittää, sijaitseeko hanke metsälakikohteella tai sen välittömässä läheisyydessä, ja tarvittaessa olla yhteydessä Suomen metsäkeskukseen.

Jos toimenpiteitä tehdään metsälain suojaamassa erityisen tärkeässä elinympäristössä, sinun on tehtävä metsänkäyttöilmoitus viimeistään 10 päivää ennen töiden aloittamista. Toimenpiteiden tulee olla varovaisia ja niiden on säilytettävä tai vahvistettava kohteen ominaispiirteitä, kuten luonnollista vesitaloutta, puustorakennetta, lahopuuta, kasvillisuutta ja maaperää. Luonnontilan ennallistaminen ja luonnonhoito ovat metsälain mukaan sallittuja ja jopa tavoitteiden mukaisia toimia, mutta ne on toteutettava siten, ettei kohteen suojeluarvoja heikennetä.

Selvitä kaavamääräykset ja mahdollinen maisematyöluvan tarve toimenpiteiden suunnittelua aloitettaessa. Asema- ja yleiskaavat löytyvät suunnittelukohteen sijaintikunnasta, maakuntakaavat kyseisen maakuntaliiton sivuilta.

Suunnittele ennallistamis-, kunnostus- ja luonnonhoitotoimet siten, ettei niistä aiheudu vesistön, maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Kiinnitä erityistä huomiota kiintoaine- ja ravinnekuormituksen ehkäisemiseen sekä pohjavesialueilla toimimiseen. Jos toimenpiteistä voi aiheutua vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesilain mukaisesta hankkeesta, toiminta saattaa edellyttää ympäristölupaa. Vaikka useimmat ennallistamishankkeet eivät tarvitse ympäristönsuojelulain mukaista lupaa, maaperän ja pohjaveden pilaamiskiellot ovat ehdottomia ja ne on huomioitava kaikissa hankkeissa.

Huolehdi siitä, että töiden yhteydessä poistettavat rakenteet, materiaalit ja muut syntyvät jätteet käsitellään asianmukaisesti. Jätteitä ei saa jättää maastoon, vaan ne on toimitettava luvalliseen käsittelypaikkaan. Vastuu jätehuollon järjestämisestä kuuluu ensisijaisesti hankkeen toteuttajalle, ja ulkopuolista kuljetuspalvelua käytettäessä on varmistettava, että kuljettaja on hyväksytty jätteenkuljettajarekisteriin. Näin varmistat, ettei ennallistamis- tai kunnostushankkeesta aiheudu ympäristöhaittoja myöskään työn toteutuksen jälkeen.

Selvitä ennen ennallistamis-, kunnostus- ja luonnonhoitotoimien toteuttamista, sijaitseeko hankealueella tai sen kulkureiteillä kiinteitä muinaisjäännöksiä tai muita kulttuuriperintökohteita. Tarkista tunnetut kohteet esimerkiksi Museoviraston ylläpitämistä aineistoista, mutta varaudu myös maastossa havaitsemaan ennestään tuntemattomia kohteita.

Jos alueella on kiinteä muinaisjäännös, siihen ei saa ilman lupaa kajota, eli sitä ei saa kaivaa, peittää, muuttaa, vahingoittaa tai poistaa. Tällaisissa tapauksissa suunnitteluun tulee ottaa mukaan kulttuuriympäristön asiantuntija ja tarvittaessa pyytää lausunto alueelliselta vastuumuseolta.

Kulttuuriympäristöt eivät yleensä estä ennallistamista tai luonnonhoitoa, mutta ne on otettava huomioon hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa. Sinun tulee arvioida, voivatko esimerkiksi kaivuutyöt, työkoneiden siirrot tai kulkureitit vahingoittaa arkeologisia kohteita, historiallisia rakenteita, kulttuurimaisemia tai muuta kulttuuriperintöä. Jos töiden aikana löytyy aiemmin tunnistamattomia kulttuuriperintöön viittaavia rakenteita tai esineitä, työ on keskeytettävä ja asiasta on ilmoitettava asiantuntijalle.

Tavoitteena on sovittaa luonnon ennallistaminen ja kulttuuriperinnön säilyttäminen yhteen siten, että molempien arvot turvataan

Lisätietoa:

https://kartta.museoverkko.fi/

Muinaisjäännösrekisteri

Vieraslaji on ihmisen myötävaikutuksella uudelle alueelle levinnyt laji. Tämä tarkoittaa, että laji ei ole levinnyt alueelle luontaisesti, vaan ihmisen toiminta on joko tarkoituksellisesti tai tahattomasti mahdollistanut sen siirtymisen alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle. Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia, mutta osa niistä voi levitä tehokkaasti ja aiheuttaa merkittäviä haittoja luonnon monimuotoisuudelle, ekosysteemeille, elinkeinoille tai ihmisten terveydelle. Tällaisia lajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi, ja niiden leviämistä pyritään estämään sekä esiintymiä hallitsemaan ja torjumaan.

Jos luonnonhoitokohteella esiintyy haitallisia vieraslajeja, niitä tulee torjua suunnitelmallisesti osana alueen hoitoa ja ennallistamista. Vieraslajien hallinnan tavoitteena on vähentää niiden aiheuttamia vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle sekä tukea alkuperäisten lajien ja elinympäristöjen säilymistä.

Luonnonhoitotöissä vieraslajit tulee tunnistaa ja huomioida jo työn suunnitteluvaiheessa, jotta niiden leviäminen ei vahingossa edisty hoitotoimien seurauksena. Vieraslajit ovat ihmisen myötävaikutuksella uudelle alueelle levinneitä lajeja, joista osa voi aiheuttaa merkittävää haittaa alkuperäiselle luonnolle. Työmailla on tärkeää tarkkailla alueen kasvillisuutta ja eläimistöä, tunnistaa haitalliset vieraslajit sekä ilmoittaa havainnoista tarvittaessa. Erityisen tärkeää on ehkäistä vieraslajien siementen, kasvinosien tai muiden leviämiskeinojen kulkeutumista koneiden, maa-ainesten tai muun materiaalin mukana.

Lisätietoja: https://vieraslajit.fi/

Maanomistajalta tarvittavat luvat ja suostumukset

Ennallistamis-, kunnostus- ja luonnonhoitotoimet edellyttävät lähtökohtaisesti aina niiden maanomistajien suostumusta, joiden maihin, vesialueisiin, käyttöoikeuksiin tai etuihin toimenpiteet vaikuttavat. Tee maanomistajan kanssa kirjallinen sopimus, jossa kuvataan suunnitellut toimenpiteet, vastuut, mahdolliset korvausvelvoitteet sekä tarvittaessa seuranta.

Lisäksi lupia tai suostumuksia voidaan tarvita esimerkiksi vesialueiden omistajilta tai osakaskunnilta, vedenpinnan nostohankkeissa veden alle jäävien maa-alueiden omistajilta, yksityisteiden tiekunnilta sekä maanomistajilta, joiden maiden kautta kuljetaan kohteelle. Jos alue kuuluu ojitusyhteisöön tai yhteisalueeseen, tulee huomioida myös niiden päätöksentekomenettelyt ja tarvittavat hyväksynnät.

Eri elinympäristöissä eritysesti huomioitavia asioita

Erilaisten elinympäristöjen ennallistamisessa, hoidossa ja kunnostamisessa mahdollisesti tarvittavia lupia ja lainsäädännön reunaehtoja on esitelty alla.

Soiden ennallistaminen

Soiden ennallistamisen haitalliset vesistövaikutukset ovat yleensä tilapäisiä. Ennallistamisella voi kuitenkin olla sellaisiakin vesistövaikutuksia, joissa lainsäädäntö on huomioitava. Pienvesiä ja niiden lähiympäristöjä turvaavat mm. vesilaki, metsälaki, ympäristönsuojelulaki ja luonnonsuojelulaki. 

Tyypillisiä vesilain mukaisen luvan tarveharkintaa edellyttäviä tilanteita ovat lampien vedenpinnan nosto sekä perkauksilla muutettujen norojen tai purojen ennallistaminen, jos uomaan on alkanut palautua luontaisen puron piirteitä. Varmista suunnitteluvaiheessa, tarvitaanko vesilain mukainen lupa tai ilmoitus. Monissa pienissä hankkeissa riittää vesilain mukainen ilmoitusmenettely, mutta luvan tarpeesta on syytä pyytää ennakkoarvio Lupa- ja valvontavirastolta jo suunnitteluvaiheessa.

Lisäksi soiden ennallistamisessa voidaan tarvita muita ilmoituksia, lupia ja hyväksyntöjä kohteen ominaisuuksista riippuen.

  • Jos ennallistetaan luonnonsuojelualuetta, voidaan tarvita lupa rauhoitusmääräyksistä poikkeamiseen. 
  • Suojelualueen ulkopuolella, esimerkiksi metsälakikohteella, voi olla tarpeen tehdä metsänkäyttöilmoitus. 
  • Ojitusyhteisön alueella on huomioitava ojitusyhteisön oikeudet sekä mahdollinen ojitustoimituksen tarve. 

Hankkeesta on usein tarpeen tehdä vesilain mukainen ennakkoilmoitus Lupa- ja valvontavirastolle, ja lisäksi maanomistajien kirjalliset suostumukset ovat yleensä välttämättömiä.

Selvitä myös:

  • kaavamääräykset,
  • maisematyöluvan mahdollinen tarve,
  • pohjavesialueilla toimimisen erityisvaatimukset sekä
  • muinaisjäännöksiin ja muuhun kulttuuriperintöön liittyvät lupa- ja lausuntotarpeet ennen töiden aloittamista.

Natura-alueella toimenpiteet eivät saa merkittävästi heikentää suojeluperusteena olevia luontoarvoja. Huolellisesti suunnitellulla suon ennallistamisella luontoarvojen tila yleensä paranee.Luonnonsuojelulailla suojellaan mm. rauhoitettuja kasveja ja eläimiä, erityisesti suojeltavia lajeja sekä laissa mainittuja luontotyyppejä. Soiden ennallistamista suunniteltaessa ja toteutettaessa huomioidaan luonnonsuojelulain sekä luonto- ja lintudirektiivin vaatimukset. 

Metsien ennallistaminen ja luonnonhoito

Metsien ennallistamis- ja luonnonhoitohankkeissa keskeisimpiä huomioitavia säädöksiä ovat metsälaki, luonnonsuojelulaki, vesilaki sekä tarvittaessa maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntö. Erityisen tärkeillä elinympäristöillä, kuten luonnontilaisissa tai luonnontilaisen kaltaisissa lähteissä, purojen ja norojen lähiympäristöissä sekä muissa metsälain 10 §:n kohteissa, on tehtävä metsänkäyttöilmoitus viimeistään 10 päivää ennen toimenpiteitä. Ennallistamis- ja luonnonhoitotoimet ovat sallittuja, jos ne toteutetaan varovaisesti siten, että kohteen ominaispiirteet säilyvät tai vahvistuvat. Metsälakikohteilla ja niiden läheisyydessä on suositeltavaa olla yhteydessä mukaan Suomen metsäkeskukseen jo suunnitteluvaiheessa.

Luonnonsuojelulain näkökulmasta on selvitettävä ennakolta, sijaitseeko kohde luonnonsuojelualueella, Natura 2000 -alueella tai suojeltujen luontotyyppien tai lajien esiintymisalueella.

  • Yksityisillä suojelualueilla voidaan tarvita Lupa- ja valvontaviraston poikkeuslupa rauhoitusmääräyksistä, jos suunnitellut toimet poikkeavat alueen määräyksistä.
  • Natura-alueilla hankkeet eivät saa merkittävästi heikentää suojeluperusteena olevia luontoarvoja, ja suuremmat hankkeet voivat edellyttää Natura-arviointia.
  • Rauhoitettujen ja erityisesti suojeltujen lajien esiintymät, niiden lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä rauhoitetut kasvilajit on otettava huomioon.
  • Mikäli toimenpiteet vaikuttavat pienvesiin, vedenkorkeuteen tai luonnontilaisiin puroihin, noroihin tai lähteisiin, tulee vesilain mukainen luvan tarve selvittää etukäteen Lupa- ja valvontaviraston kanssa.
  • Hankkeissa tarvitaan aina maanomistajan suostumus.
  • Lisäksi on huomioitava mahdolliset kaavamääräykset, maisematyöluvan tarve, muinaisjäännökset (ks. Metsänkäyttö ja arkeologiset kohteet – Museovirasto) sekä yksityisteiden käyttöluvat.

Purokunnostukset

Purokunnostuksissa on huomioitava luonnonsuojelulain ja metsälain reunaehdot. Jos kohde sijaitsee suojelualueella, Natura 2000 -alueella tai sisältää suojeltuja lajeja tai luontotyyppejä, voidaan tarvita erillisiä lupia tai arviointeja. Erityistä huomiota on kiinnitettävä luonnontilaisiin puroihin ja niiden lähiympäristöihin sekä mahdollisiin muinaisjäännöksiin ja kaavamääräyksiin. Toimenpiteet on toteutettava siten, että luonnonarvot säilyvät tai vahvistuvat eikä suojeltujen kohteiden tila heikkene.

Purokunnostuksissa on ensisijaisesti selvitettävä vesilain mukainen luvan tai ilmoituksen tarve.

  • Jos kunnostustoimet voivat muuttaa puron luonnontilaa, vedenkorkeutta, virtaamaa tai vesitaloutta taikka vaikuttaa muihin vesialueen käyttäjiin, tulee luvan tarve arvioida etukäteen yhteistyössä Lupa- ja valvontaviraston kanssa.
  • Maanomistajan suostumus on aina tarpeellinen.
  • Mahdolliset vaikutukset yksityisteihin, siltoihin tai muihin rakenteisiin on huomioitava suunnittelussa.

Lähteikköjen ennallistaminen

Lähteikköjen ennallistamisessa keskeisin viranomaismenettely liittyy vesilakiin. Vaikka lähteiden ennallistamistoimet eivät useimmiten ole vesilain mukaan luvanvaraisia, on hankkeesta suositeltavaa tehdä ennakkoilmoitus alueelliselle viranomaiselle ennen töiden aloittamista. Ilmoituksen perusteella voidaan arvioida, vaarantavatko suunnitellut toimet luonnontilaisen lähteen, noron tai muun vesilain suojeleman pienvesiluontotyypin luonnontilaa ja edellyttävätkö ne lupaa tai poikkeamismenettelyä. Erityisesti pohjavesialueilla sekä kohteissa, joissa lähteeseen liittyy suojeltuja pienvesiä, viranomaisyhteydenpito on tärkeää jo suunnitteluvaiheessa.

  • Lähteikköjen ennallistamisessa voidaan tarvita luonnonsuojelulain mukaisia poikkeuslupia, jos kohde sijaitsee yksityisellä luonnonsuojelualueella, suojellulla luontotyypillä tai alueella esiintyy rauhoitettuja tai erityisesti suojeltuja lajeja.
  • Metsälain suojaamilla kohteilla voidaan joutua tekemään metsänkäyttöilmoitus, ja kaikissa hankkeissa tarvitaan maanomistajan kirjallinen hyväksyntä.
  • Jos kohteelle kuljetaan yksityisteitä tai muiden maanomistajien maiden kautta, tarvitaan näiden käyttöön liittyvät luvat ja sopimukset.
  • Tarvittaessa on lisäksi selvitettävä mahdolliset Natura-arvioinnin, kaavamääräysten tai muiden erityissäädösten edellyttämät menettelyt ennen töiden aloittamista.

Rantojen kunnostaminen

Rantojen kunnostamisessa on ensisijaisesti huomioitava vesilaki, luonnonsuojelulaki ja maanomistukseen liittyvät oikeudet. Ole ennen kunnostustoimia yhteydessä maanomistajaan ja selvitä, edellyttävätkö suunnitellut toimet vesilain mukaista ilmoitusta tai lupaa.

Erityisesti ruoppaukset, niitot, rannan muokkaus sekä muut vesialueeseen tai vedenkorkeuteen vaikuttavat toimenpiteet voivat vaatia erillisiä viranomaismenettelyjä. Varmista, ettei kunnostus heikennä suojeltuja luontotyyppejä, Natura 2000 -alueiden suojeluarvoja tai uhanalaisten lajien esiintymiä. Huomioi myös muinaismuistojen esiintyminen sekä mahdolliset kaavamääräykset.

Rannikon pienvedet (fladat ja kluuvit)

  • Rannikon pienvesien, kuten fladojen, kluuvifladojen, kluuvien ja niiden laskupurojen kunnostamisessa on ensisijaisesti selvitettävä vesilain mukaiset ilmoitus- ja lupamenettelyt, sillä kunnostustoimet voivat vaikuttaa vesialueen tilaan, vedenkorkeuteen, virtaamiin tai muihin etuihin.
  • Lisäksi on huomioitava luonnonsuojelulain vaatimukset, erityisesti silloin, kun kohde sijaitsee suojelualueella, Natura 2000 -verkostossa tai sisältää suojeltuja lajeja tai luontotyyppejä.
  • Kunnostuksen suunnittelussa on otettava huomioon myös maankäyttö- ja rakennuslain mahdolliset reunaehdot sekä hankittava tarvittavat maanomistajien suostumukset.
  • Jos ilmoituksenvaraiselle toimenpiteelle ei saada kaikkien asianosaisten suostumusta, voi olla tarpeen hakea vesilain mukaista lupaa.

Viranomaisyhteistyö lupa- ja valvontaviraston kanssa on suositeltavaa jo hankkeen suunnitteluvaiheessa.

Tutustu myös rahoitukseen

Ennallistamis-, luonnonhoito- ja kunnostustoimenpiteisiin saatavia tukia ja avustuksia säädellään myös useassa eri laissa.