Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Väylänvarret

Autossa tai junassa istuessa ohitat paljon uuselinympäristöjä. Tienpientareet ja ratapenkereet voivat näyttää kapeilta nurmikaistoilta tai joutomailta, mutta ne ovat monille lajeille yhä tärkeämpiä elinympäristöjä ja leviämiskäytäviä.

Perhostutkija seisoo kesäpäivänä haavin kanssa ison maantien reunalla. Reuna-alue on vehreä ja kasvaa horsmaa.

Väyläverkosto on melkein puoli miljoona kilometriä

Suomessa on tieverkostoa kaikkiaan 454 000 km, josta valtion maanteitä on noin 78 000 km (17 %) ja kuntien katuverkkoa noin 26 000 km (6 %). Suurin osa on yksityis- ja metsäautoteitä, noin 350 000 km (77 %).

Rataverkko täydentää tieverkostoa. Rautateitä on noin 5 900 km, josta noin 5 500 km on edelleen liikenteen käytössä ja noin 3 600 km sähköistettyä. Rataverkko on lähes kokonaan valtion omistuksessa ja Väyläviraston hallinnoima.

Varsinkin teiden varsilla on säännöllisesti hoidettua avointa ympäristöä. Suomen maanteiden avointen ympäristöjen pinta-alaksi on arvioitu yli 160 000 hehtaaria. Luku sisältää pientareet, luiskat, liittymäalueet ja muut avoimina pidettävät tieympäristöt. Väylänvarsien pinta-ala onkin merkittävästi suurempi, kuin Suomen kaikkien perinneympäristöjen yhteenlaskettu pinta-ala 2000-luvun alussa.

Radanvarsien luontoa ja merkitystä on tutkittu vähemmän. Avoimena pidettävä rata-alue on usein 10–20 metriä leveä käytävä radan ympärillä, joten avoimen rataympäristönkin pinta-ala ylittänee 10 000 hehtaaria.

Väylänvarrelta löytävät kotinsa lukemattomat keto-, niitty- ja paahdeympäristöjen lajit!

Iso kolmikaistainen maantie kulkee radan vartta pitkin. Tien ja radan välissä on metallikaide, sekä hiekkaista maastoa, jossa kasvaa yksittäisiä kasveja.

Minkälaista luontoa löytyy väylänvarsilta?

Säännöllisesti hoidetut tienpientareet tarjoavat monenlaisia elinympäristöjä niin kasveille kuin hyönteisille ja muille pieneliöille. Ne tukevat uhanalaisia niittylajeja ja muodostavat tärkeitä viheryhteyksiä maisemassa. Moni uhanalainen kasvi- ja hyönteislaji elää nykyisin juuri väylänvarsilla, koska perinteiset niityt ovat lähestulkoon kadonneet.

  • Väylänvarret voivat muistuttaa perinteisiä niittyjä ja ketoja, jotka ovat muuten vähentyneet maankäytön muutosten seurauksena.
  • Ne yhdistävät elinympäristöjä: Pitkät ja katkeamattomat pientareet toimivat viheryhteyksinä, joita pitkin kasvit ja eläimet levittäytyvät.
  • Ne turvaavat pölyttäjiä: Kukkarikkaat pientareet tarjoavat ravintoa mehiläisille, perhosille ja kimalaisille juuri siellä, missä niitä muuten on vähän.

Tienpientareet ja ratapenkereet ovat ominaisuuksiltaan hyvinkin vaihtelevia – karuja tai reheviä, kuivia tai kosteita, paahteisia tai varjoisia. Se, millaista piennar- tai pengerluonto on, riippuu maaperästä, valaistuksesta ja hoidosta. Myös lähiympäristö vaikuttaa.

Tienpientareet

  • Kuivat ja aurinkoiset pientareet muistuttavat usein ketoja
  • Hiekkapohjaiset kohdat ovat erityisen arvokkaita harvinaisille kasveille ja hyönteisille

Radanvarret

  • Vähäravinteisia ja avoimia, usein paahteisia elinympäristöjä
  • Tärkeitä uhanalaisille niitty- ja ketolajeille

Ojapientareet ja luiskat

  • Kosteammat kohdat tarjoavat elinympäristöjä muun muassa sammakoille ja kosteikkokasveille
  • Mosaiikkimaisuus lisää piennarluonnon lajirikkautta

Tiesitkö?

Radanvarren tai tieleikkauksen aurinkoinen sorapenkka voi olla alueen tärkeimpiä paikkoja harvinaiselle paahdelajille, vaikka pinta-alaa olisi vain muutamia neliömetrejä!