Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Tienpientareiden monimuotoinen luonto

Tienpientareiden hoidosta vastaa tienpitäjä. Tienpientareiden hoito on tasapainoilua liikenneturvallisuuden ja luonnon monimuotoisuuden välillä.

Tienpientareiden hoito Suomessa

Tienpientareiden hoito Suomessa perustuu lainsäädäntöön, viranomaisohjeisiin ja tutkimustietoon. Tärkeää on erityisesti liikenneturvallisuus ja tienpidon toimivuus. Myös ympäristönäkökohdat otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan.

Käytännössä hoito perustuu Väyläviraston antamiin määräyksiin ja tiehoidon ohjeisiin, joissa määritellään muun muassa niittojen ajoitus ja laajuus, viher- ja hoitoluokat eri tieosuuksilla sekä liikenneturvallisuuden vaatimat näkemäalueet. Näkemäalueella tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi tieliittymässä pitää olla vaadittava, esteetön näkyvyys kumpaankin suuntaan.

Pientareilla tehdään paljon luonnon kannalta ratkaisevia valintoja. Niitto on yleisin hoitokeino ja se tehdään yleensä 1–2 kertaa kesässä. Lisäksi laitapensaikkoa raivataan yleensä joidenkin vuosien välein.

Maantien vieressä avoin, kuivan näköinen penger, jossa kasvaa valkoisia kukkia ja muuta ruohoa.

Miten vaalia piennarten monimuotoisuutta?

Tienpientareiden hoito on tasapainoilua liikenneturvallisuuden ja luonnon monimuotoisuuden välillä. Vilkasliikenteisillä teillä turvallisuus ohjaa hoitoa voimakkaammin, kun taas vähäliikenteisillä teillä voidaan painottaa monimuotoisuutta tukevia ratkaisuja, kuten harvempaa niittoa ja laajempia kukkivia pientareita.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta hyvä tienpientareen hoito jäljittelee perinteisiä maankäytön tapoja, luo niukkaravinteisia elinympäristöjä ja turvaa kukkivien kasvien sekä niistä riippuvaisten hyönteisten elinoloja. Keskeistä olisi niiton ajoitus ja maltillisuus: pientareet olisi hyvä niittää vasta loppukesällä, kun niittykasvit ovat kukkineet ja siementäneet.

Hoitokolikon kääntöpuolella ovat kuitenkin haitalliset vieraskasvit, erityisesti komealupiini. Niiden poisto tulisi tehdä jo alkukesästä ennen kuin muilta kasveilta tilaa vievät lajit ehtivät kypsyttää siemeniä.

Niittojätteen poistaminen olisi tärkeää, sillä se vähentää maaperän ravinteisuutta ja estää rehevöitymistä. Näin pientareille kehittyy monipuolinen niittykasvillisuus yksipuolisen heinäkasvuston sijaan.

Miten parantaa nykyisiä hoitotapoja:

  • Ajoita niitto myöhemmäksi: suosi elo–syyskuuta niittymäisillä pientareilla
  • Poista niittojäte: ehkäiset rehevöitymistä ja suosit niittykasveja
  • Niitä vaiheittain: jätä mahdollisuuksien mukaan osa pientareesta kukkimaan
  • poista kaikki lupiinit ja muut vieraskasvit

Ota käyttöön uusia keinoja:

  • Tunnista ja merkitse luontoarvoltaan arvokkaat kohteet
  • Hyödynnä luontokartoituksia ja paikkatietoa työn suunnittelussa
  • Kokeile kevyempiä hoitotapoja missä se on mahdollista

Kun pientareen niitto jaetaan kahtia ja osa jätetään kukkimaan, pölyttäjillä on ravintoa koko kesän ajan ilman lisäkustannuksia.

Nelikaistainen moottoritie, tienviitassa näkyy suoraan edessäpäin Joensuu (kutostie) ja vasemmalle kääntyvä tie Mikkeliin (tie 62).

Muistilista tienpitäjille ja urakoitsijoille

Jokainen niittoajankohta, ajolinja ja työleveys vaikuttaa siihen, kukoistaako pientareella niitty vai köyhtyykö kasvillisuus. Teet luonnonhoitoa joka kerta, kun hoidat väylänvartta!

  • Aikainen kesäniitto haittaa pölyttäjiä
  • Niitoksen jättäminen rehevöittää piennarta
  • Tasainen koko pientareen niitto poistaa eläinten suojapaikat

Varmista, että työohjeet ja kartta-aineistot ovat mukana jo urakan alkaessa – luonnon huomioiminen on helpointa, kun se on osa normaalia arkitekemistä.

  • Tunnista ja säilytä arvokkaat kohteet

    – Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat piennar- ja luiskakohteet
    – Olemassa olevat niityt, kedot ja paahdeympäristöt
    – Pölyttäjille tärkeät alueet
    – Uhanalaisten lajien esiintymät

  • Torju haitalliset vieraslajit

    – Vieraslajien torjunta on kustannustehokkaimpia tapoja parantaa piennarluonnon monimuotoisuutta: varsinkin lupiinin, mutta myös jättipalsamin, jättiputkien ja kurtturuusun torjunta
    – Estä vieraslajien leviäminen maa-ainesten siirroissa ja kunnossapitotöissä
    – Keskitä torjunta erityisesti arvokkaiden niitty- ja ketokohteiden läheisyyteen

  • Muuta nurmet niityiksi

    – Vähennä intensiivisesti hoidettuja nurmia
    – Perusta niittyjä ja ketoja
    – Käytä paikallista niittykasvillisuutta tai siemenseoksia
    – Lisää kukkivia lajeja pölyttäjille

  • Kehitä paahdeympäristöjä

    – Suosi hiekkapohjaisia kasvualustoja
    – Vältä tarpeetonta multaamista ja nurmettamista
    – Kehitä leikkauksia, luiskia ja meluvalleja paahdeympäristöksi
    – Ylläpidä avoimuutta niitolla

  • Muuta niittoa luonnonhoidollisemmaksi

    – Niitä harvemmin
    – Ajoita niitto kasvien kukinnan ja siementämisen jälkeen
    – Jätä osia pientareista niittämättä vuosittain
    – Luo rakenteellista vaihtelua

  • Lisää lahopuuta

    – Tienvarsilla voidaan käyttää runkoja esimerkiksi ympäristötaiteessa
    – Jätä tai sijoita lahopuuta niittyjen ja paahdeympäristöjen yhteyteen

  • Lisää ekologisia yhteyksiä

    – Säilytä viheryhteydet tienvarsilla
    – Toteuta pieneläinputkia ja alikulkuja
    – Tärkeimpiin kohtiin vihersiltoja

Kunnossapidon tiivis muistilista monimuotoisuushyötyjen maksimoimiseksi

  • Ensisijaisesti säilytä
  • Torju vieraslajit
  • Vähennä nurmea
  • Lisää niittyjä
  • Ajoita niitot oikein
  • Hoida paahdeympäristöjä
  • Lisää rakenteellista monimuotoisuutta ja
  • Seuraa tuloksia.