Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Radanvarret ja rata-alueet

Ratapenkat, luiskat, sähkölinjakäytävät, ratapihat ja muut rata-alueet toimivat monin paikoin korvaavina elinympäristöinä sellaisille lajeille, joiden alkuperäiset elinympäristöt ovat vähentyneet.

Paahdeympäristöt ovat yksi Suomen uhanalaisimmista elinympäristöistä, mutta rata-alueilla niiden säilyttämismahdollisuudet ovat poikkeuksellisen hyvät.

Rautatiealueet ovat merkittäviä paahdeympäristöjä

Ratapenkat ovat yleensä:

  • avoimia
  • vähäravinteisia
  • hyvin vettä läpäiseviä
  • lämpimiä ja paahteisia

Tällaiset olosuhteet muistuttavat luonnon harjuja, hiekkakankaita ja ketoja, jotka ovat Suomessa voimakkaasti vähentyneet. Tämän vuoksi rautateiden varsilla esiintyy myös uhanalaisia paahdeympäristöjen kasvi- ja hyönteislajeja.

Matalalta otettu kuva rautatien vieressä kulkevasta hiekkatiestä, jossa kasvaa erilaisia paahdeympäristön lajeja. Alue on hiekkainen ja avoin. Reunoilla kasvaa metsää.

Rautatiet muodostavat ekologisia käytäviä

Pitkät yhtenäiset rata-alueet voivat:

  • yhdistää erillisiä elinympäristöjä
  • mahdollistaa kasvien leviämisen
  • tarjota kulkureittejä pölyttäjille ja muille hyönteisille
  • lisätä maiseman ekologista kytkeytyneisyyttä

Tämä korostuu erityisesti Etelä-Suomen pirstoutuneissa maisemissa.

Rautatiealueet ylläpitävät myös niittylajistoa

Koska perinteiset niityt ja kedot ovat vähentyneet, liikenneympäristöistä on tullut tärkeä korvaava elinympäristö avoimien alueiden lajistolle. Varsinkin ratapihat ovat monin paikoin varsinaisia hyönteiskeitaita!

Miten hoitaa radanvarsia?

Rautateiden luonnonhoidosta Suomessa vastaa Väylävirasto, joka toimii valtion rataverkon haltijana. Luonnonhoito on osa rataverkon kunnossapitoa, ja sen ensisijaisena tavoitteena on liikenneturvallisuuden ja rataverkon toimintavarmuuden varmistaminen.

Käytännön hoitotyöt toteutetaan Väyläviraston ohjeiden mukaisina kunnossapito- ja hoitourakoina. Kasvillisuutta hallitaan erityisesti radan läheisyydessä, suoja- ja näkemäalueilla sekä sähköistettyjen ratojen alueilla. Hoidossa suositaan mekaanisia menetelmiä, torjutaan haitallisia vieraslajeja ja pyritään vähentämään kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä. Turvallisuuden ulkopuolelle jäävillä rata-alueilla huomioidaan yhä enemmän luonnon monimuotoisuuden edistäminen ja ympäristövaikutusten vähentäminen osana kestävää rataverkon hoitoa.

Ohjeita luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja parantamiseen rautateiden varsilla:

  • Säilytä olemassa olevat luontoarvot ja tunnista

    – Arvokkaat niitty- ja ketokohteet
    – Paahdeympäristöt
    – uhanalaisten lajien esiintymät
    – Pölyttäjäkohteet
    – Luonnontilaiset kosteikot ja pienvedet
    – Arvokkaat puu- ja pensasryhmät

  • Torju vieraslajit järjestelmällisesti

    Vieraslajien torjunta on keskeisimpiä luontokadon torjuntakeinoja kaikenlaisissa liikenneympäristöissä.

  • Muuta kunnossapidon tavoite siisteydestä monimuotoisuuteen

    – Radanvarsilla kaikkea kasvillisuutta ei tarvitse pitää tasaisesti matalana
    – Erottele turvallisuusalue ja luonnonhoitoalue
    – Vähennä tarpeetonta raivausta
    – Jätä osia alueista vuosittain hoitamatta
    – Luo rakenteellista vaihtelua

  • Muuta kunnossapidon tavoite siisteydestä monimuotoisuuteen

    – Säilytä avoimet hiekka- ja sorapinnat
    – Estä puuston umpeenkasvua
    – Poista rehevöittävää kasvillisuutta
    – Vältä tarpeetonta pintamaan lisäystä
    – Tunnista arvokkaat paahdelajikohteet

  • Turvaa eläinten liikkuminen rata-alueen yli ja ali

    – Hyödynnä olemassa olevia alikulkuja
    – Rakenna pieneläinyhteyksiä
    – Pidä rumpurakenteet kulkukelpoisina

Rautateiden varsilla monimuotoisuushyöty on usein jopa suurempi kuin tienvarsilla, koska ratapenkat ovat lähtökohtaisesti vähäravinteisia, paahteisia ja vähemmän hoidettuja. Siksi erityisesti paahdeympäristöjen, niittyjen, pölyttäjien sekä harvinaisten keto- ja hyönteislajien suojelu kannattaa nostaa rata-alueiden luonnonhoidon päätavoitteiksi.

Etualalla rohtomesikkä kasvaa rautatien varrella. Taustalla näkyy puukuormassa oleva juna.
Iloisen keltaisena kukkiva rohtomesikkä kasvaa usein teiden ja rautateiden varrella.

Mistä löydän lisätietoja ja käytännön ohjeita?

Väyläviraston sivuilta löytyy perustiedot tie- ja rataympäristöjen hoidosta, niitoista, vieraslajien torjunnasta, kasvillisuuden hallinnasta sekä kunnossapidon tavoitteista. Myös monet aiheeseen liittyvät ohjeet ja julkaisut ovat ladattavissa PDF-muodossa.

Elinvoimakeskukset vastaavat maanteiden käytännön kunnossapidon tilaamisesta alueillaan. Niiden aineistoista löytyy tietoa esimerkiksi niittokäytännöistä, maisemanhoidosta, vieraslajien torjunnasta ja luonnon monimuotoisuuden huomioimisesta tieympäristöissä.