Vinkit puistojen omistajille ja toimijoille
Maanomistajilla, puistojen suunnittelijoilla ja urakoitsijoilla on tärkeä rooli puiston monimuotoisuuden tukemisessa.
Vinkkejä maanomistajille
Maanomistajana asetat tavoitteet ja mahdollistat uudenlaiset toimintatavat puistojen monimuotoisuuden lisäämisessä.
- Hoitoluokituksen (RAMS) muuttaminen: Siirrä painopistettä intensiivisesti hoidetuista A1-luokan nurmikoista kohti A2- ja A3-luokkien niittyjä ja luonnonmukaisia alueita.
- Lahopuun säästäminen ja lisääminen: Tee tietoinen päätös jättää turvalliset pökkelöt pystyyn ja maapuut paikalleen. Lahopuu on tuhansien lajien elinehto.
- Vieraslajistrategia: Laadi ja toimeenpane erillinen suunnitelma haitallisten vieraslajien systemaattiseksi torjumiseksi.
- Viestintä asukkaille: Kerro avoimesti asukkaille, miksi puistot saattavat näyttää ”epäsiistiltä”. Opasteet (esim. ”Tässä kasvaa niitty” tai “Kuolleet puut ovat täynnä elämää”) lisäävät asukkaiden hyväksyntää luonnon monimuotoisuuden lisäämiselle.
- Hautausmaiden ja muut kirkon omistamat maat: Tunnista näiden alueiden potentiaali hiljaisina ja vanhoina elinympäristöinä, joissa voidaan esimerkiksi vaalia perinneympäristöjä.
- Kuntien LUMO-ohjelmat ja muu strategiataso: Linjaa luonnon monimuotoisuuden lisäämisestä yleisellä tasolla kuntastrategiassa ja tarkemmin luonnon monimuotoisuusohjelmassa (LUMO-ohjelma). Huomioi luonnon monimuotoisuus myös luonnonsuojelualueohjelmassa, rakennusjärjestyksessä sekä talousarvion ja -suunnitelman laadinnassa.
- Urakoitsijoiden ohjeistus: Monimuotoisuutta lisäävät toimenpiteet toteutuvat usein urakoinnin kautta, mutta vaativat tilaajan ohjausta. Määrittele kilpailutuksessa tai viimeistään urakkasopimuksessa ehdot (laadun taso, toimenpiteiden aikataulut, kuinka monta kertaa tehdään, valvonnan ja koulutuksen vaatimukset tekijöille jne.) Maaniomistajana sinun pitää myös huolehtia, että arvokas luontotieto on viety ohjeistuksiin tai annettu muuten tiedoksi urakoitsijalle.
Ohjeita puistosuunnittelijoille
Suunnittelijana luot raamit sille, kuinka monimuotoinen alueesta voi tulla:
- Ekologisten verkostojen huomioiminen: Suunnittele viheralueet osaksi viherverkostoa. Käytä ”askelkiviä” (pieniä saarekkeita), jotka auttavat lajeja siirtymään alueelta toiselle. Huomioi alueen erityisesti suojeltavat ja uhanalaiset lajit.
- Kasvillisuuden kerroksellisuus: Suunnittele puiston kasvillisuus niin, että alueella on puita, pensaita ja kenttäkerrosta (perennoja ja niittykasveja). Tämä luo suojaa ja ravintoa eri lajeille.
- Lahopuun käyttö: Tarjoa lahopuuta eri lahoamisvaiheissa vähän lahonneesta pitkälle lahonneeseen. Lisää runkoja säännöllisesti, jotta lahopuusta riippuvainen lajisto voi siirtyä rungolta toiselle. Voit käyttää lahopuuta myös osana puistoarkkitehtuuria esimerkiksi rajaamaan alueita tai istuskelupaikkoina. Huomioi erityisesti pystypuita säästettäessä kaatumissuunta ja etäisyys kulkuväyliin tai leikkipaikkoihin.
- Luontopohjaiset hulevesiratkaisut: Suunnittele avoimia hulevesiaiheita, kuten painanteita, kosteikkoja ja sadepuutarhoja. Ne rikastuttavat lajistoa ja viivyttävät vettä.
- Viherkertoimen käyttö: Hyödynnä viherkerroin-työkalua, jotta saat varmistettua määrällisesti ja laadullisesti riittävän lehtivihreän myös tiiviissä rakentamisessa.
- Pölyttäjäystävällisyys: Valitse kasvilajeja, jotka kukkivat eri aikaan keväästä syksyyn, tarjoten ravintoa pölyttäjille pitkin kautta. Suosi paikallisia luonnonkasveja ja koristekasveista yksinkertaisen kukinnon kukkia.
- Viestintä asukkaille: Suunnittele puistoihin opastauluja, jotka kertovat avoimesti, miksi puisto voi näyttää ”epäsiistiltä”. Opasteet (esim. ”Tässä kasvaa niitty” tai “Kuolleet puut ovat täynnä elämää”) lisäävät asukkaiden hyväksyntää luonnon monimuotoisuuden lisäämiselle.
Vinkkejä puistoissa urakoiville
Urakoitsijoilla on kriittinen rooli luonnon monimuotoisuuden lisäämisessä käytännön tasolla. Vaikka kunta tai muu maanomistaja tekee linjaukset, urakoitsijan tekemät valinnat työmaalla ja ylläpidossa ratkaisevat, toteutuvatko tavoitteet.
Puistojen monimuotoisuuden lisäämisessä sinun kannattaa urakoitsijana huomioida:
- kunnossapidon uudet rutiinit (RAMS-luokituksen soveltaminen)
- rakennusvaiheen säästävät menetelmät
- materiaalivalinnat ja resurssiviisaus
- vieraslajien seuranta ja torjunta
- havainnointi, raportointi ja aloitteellisuus.
Urakoitsijana voit vaikuttaa merkittävästi muuttamalla perinteisiä hoitotapoja:
- Niitto- ja leikkuukäytännöt: Siirry hoitoon, jossa nurmikoita ei leikata automaattisesti viikoittain. Voit ehdottaa kohteita, joissa nurmikko voidaan muuttaa käyttö- tai maisemaniityksi (RAMS-luokat A2 ja A3).
- Niittojätteen kerääminen: Varmista niityillä, että leikkuujäte viedään pois. Tämä köyhdyttää maaperää, mikä edesauttaa kukkakasvien monimuotoisuutta.
- Puiden hoitoleikkaukset: Vältä turhia leikkauksia. Jos puu on poistettava turvallisuussyistä, ehdota sen jättämistä lahopuuksi pystyyn (pökkelö) tai maahan.
Rakennusvaiheessa urakoitsijan toiminta määrittää, säilyykö alueen alkuperäiset luontoarvot:
- Kasvillisuuden ja maaperän suojaaminen: Suojaa olemassa olevat puut ja niiden juuristoalueet. Vältä raskailla koneilla ajamista juuristojen päällä maaperän tiivistymisen estämiseksi.
- Säästettävien alueiden rajaus: Merkitse selkeästi alueet, joihin ei kosketa, jotta luontainen aluskasvillisuus säilyy.
- Paikallisten materiaalien hyödyntäminen: Käytä työmaalta vapautuvia maita, kantoja ja kiviä uusien elinympäristöjen, esimerkiksi paahdepenkereiden, rakentamiseen sen sijaan, että ne kuljetettaisiin pois.
Edistä kiertotaloutta ja luonnonmukaisuutta:
- Kasvihankinnat: Suosi kotimaisia taimia ja siemeniä. Varmista, ettei taimikuormien mukana tule haitallisia vieraslajeja (esim. espanjansiruetanoita tai kasvitauteja).
- Lahopuun hallinta: Luo lahopuujatkumoa sijoittamalla puistoista kaadettuja kaadettuja runkoja sopiviin paikkoihin, lähimetsiin tai rakentamalla niistä esteettisiä lahopuuaitoja.
- Kasvualustat: Käytä kierrätyspohjaisia kasvualustoja ja vältä uusiutumattoman turpeen käyttöä, jos mahdollista.
Urakoitsijana olet usein ensimmäinen, joka huomaa muutokset alueella:
- Varhainen puuttuminen: Tunnista ja poista haitalliset vieraslajit, kuten jättipalsamit tai komealupiinit, ennen kuin ne ehtivät siementää.
- Torjuntamenetelmät: Käytä kemikaalien sijaan mekaanisia menetelmiä tai kuumavesikäsittelyä, jotta maaperän eliöstö ja pölyttäjät eivät vahingoitu.
Urakoitsijana sinulla on paikan päältä tietoa, jota tilaaja (kunta tai muu maanomistaja) tarvitsee:
- Havaintojen kirjaaminen: Raportoi tilaajalle havaituista arvokkaista lajeista tai kohteista, jotka ansaitsevat suojelua.
- Hoitoehdotukset: Ehdota tilaajalle aktiivisesti hoitoluokan laskemista, esimerkiksi nurmikosta niityksi, jos näet alueella potentiaalia luontoarvojen kasvattamiseen ilman, että puiston virkistyskäyttö kärsii.