Luonnon monimuotoisuuden lisääminen puistoissa
Voit lisätä puistojen monimuotoisuutta monenlaisilla toimenpiteillä. Esimerkiksi keventämällä hoitoa, torjumalla haitallisia vieraslajeja sekä lisäämällä lahopuuta ja pölyttäjäystävällisiä kasveja voit parantaa elinympäristön laatua.
Kevennä hoitoa
Puistojen hoitoa keventämällä saat helposti ja edullisesti lisättyä luonnon monimuotoisuutta.
- Muuta nurmikoita niityiksi. Kaikkia alueita ei tarvitse leikata viikoittain. Nurmikoiden muuttaminen kukkiviksi niityiksi tai mataliksi kedoiksi lisää lajien monimuotoisuutta ja säästää kustannuksia.
- Leikkaa ruohoa harvemmin tai nosta leikkuukorkeutta. Jatkuvasti leikattavilla nurmikoilla kukat eivät ehdi kukkia. Ruohonleikkuuta vähentämällä tai leikkuukorkeutta nostamalla luonnonkasvit pääsevät kukkimaan, ja hyönteiset saavat niistä lisää ravintoa. Voit kokeilla myös käytävien leikkuuta, kukkasaarekkeiden säästämistä tai mosaiikkimaista hoitoa, jossa ajetaan vain osa nurmikosta kerrallaan.
- Vältä torjunta-aineita. Varmista kasvivalinnoissa ja puistojen hoidossa, ettei niissä käytetä pölyttäjille haitallisia hyönteismyrkkyjä
- Luovu lehtipuhalluksesta. Lehtien jättäminen puiden ja pensasryhmien alle sekä kukkapenkkeihin parantaa maaperän hiilivarastoa ja tarjoaa talvehtimispaikkoja hyönteisille.
- Harjoita hallittua hoitamattomuutta. Jätä osa puistosta luonnonmukaisempaan tilaan, niin hyönteisille ja muille eläimille on tarjolla enemmän ruokaa ja suojapaikkoja.
- Muuta hoitoluokitusta. RAMS-kunnossapitoluokan muutoksella pystyt helposti kehittämään ja ohjaamaan alueiden kehittymistä luonnonmukaisempaan suuntaan. Voit esimerkiksi muuttaa huonokuntoisia, vähäkäyttöisiä nurmikoita niityiksi muuttamalla kunnossapitoluokkaa sekä hoitotapaa.
Hyödynnä vapautuvia resursseja
Mieti, voitko käyttää esimerkiksi ruohonleikkuusta vapautuvaa henkilöstöresurssia esimerkiksi haitallisten vieraslajien torjuntaan, perinneympäristöjen hoitoon, uusniittyjen perustamiseen tai muuhun luonnon monimuotoisuutta lisäävään työhön.
Tampereen Nekalan uusniitty
Säilytä ja lisää niittyjä
Niityt ovat pölyttäjähyönteisten ensisijaisia elinympäristöjä. Vaali ja lisää niitä myös puistoalueilla.
- Säästä olemassa olevat niityt. Olemassa olevien luonnonniittyjen säilyttäminen on ensisijaisen tärkeää, sillä monet lajit leviävät hitaasti uusille alueille.
- Vaali ruderaatteja eli joutomaita. Ruderaatit ovat usein monimuotoisuudeltaan niittyjen veroisia, ja ne tulee ehdottomasti säästää.
- Hoida niittyjä oikein. Hyvin hoidetut niityt kukoistavat.
- Perusta uusniittyjä. Puistojen nurmialueita voidaan muuttaa niityiksi poistamalla vanha kasvusto tai peittämällä nurmi esimerkiksi paksulla hiekkakerroksella ja kylvämällä tilalle monimuotoisia kukkasiemenseoksia – mieluiten paikallista alkuperää. Usein niityt on kuitenkin järkevämpi perustaa valmiiksi rakentamisessa myllättyihin kohtiin tai karuille kasvualustoille, kuten hylätyille hiekkakentille tai soraikoille.
Valitse pölyttäjäystävällisiä kasveja
Pölyttäjät käyttävät ravinnokseen kukkien mettä ja siitepölyä. Koska monet pölyttäjälajit lentävät vain lyhyitä matkoja, ravintoa täytyy olla saatavilla tasaisesti. Lisäksi perhosten toukat tarvitsevat ravintokasveja.
Kun valitset puistoon kasveja, ota huomioon seuraavat seikat:
- Tarjoa kukkia keväästä syksyyn. Kasvillisuuden tulisi koostua lajeista, jotka kukkivat eri aikoina koko kasvukauden ajan.
- Käytä paikallisia lajeja. Kannattaa suosia alueen alkuperäistä kasvilajistoa ja monivuotisia kasveja. Ne ovat paikallisten pölyttäjälajien ensisijaista ravintoa.
- Suosi yksinkertaisen kukinnon kasveja. Valitse puutarhakasveista yksinkertaisen kukinnon lajikkeita, jotta pölyttäjät pääsevät käsiksi meteen ja siitepölyyn. Monet pitkälle jalostetut kerrotut kukat eivät välttämättä tuota mettä ja siitepölyä lainkaan tai pölyttäjien voi olla vaikea päästä ravintoon käsiksi.
- Vaali raitoja ja muita pajuja. Aikaisin keväällä kukkivat pajut ovat kriittisiä ravinnonlähteitä kevään ensimmäisille pölyttäjille.
- Huomioi perhosten toukat. Perhosten toukat syövät kasvien juuria sekä lehtiä ja ovat tyypillisesti erikoistuneet tiettyihin ravintokasveihin.
Lisää lahopuuta
Lahopuu tarjoaa elinympäristön lukuisille hyönteisille, sienille ja sammalille, joista monet ovat harvinaisia tai uhanalaisia. Lisäksi puun hitaasti lahotessa syntyvät kolot tarjoavat suojaa muun muassa linnuille ja lepakoille. Lahopuu toimii myös hiilivarastona ja palauttaa ravinteita maaperään hitaasti parantaen puiston muiden kasvien kasvuolosuhteita. Luo lahopuujatkumoa sijoittamalla puistoista kaadettuja kaadettuja runkoja sopiviin paikkoihin, lähimetsiin tai rakentamalla niistä esteettisiä lahopuuaitoja.
Voit hyödyntää lahopuuta puistoissa useassa eri muodossa, riippuen alueen käyttötarkoituksesta ja turvallisuusvaatimuksista.
- Pystylahopuu (pökkelöt): Voit katkaista kuolevat tai vaurioituneet puut 3–5 metrin korkeudelta, jolloin ne eivät kaatuessaan aiheuta vaaraa, mutta tarjoavat elinympäristön muun muassa kolopesijöille ja monille hyönteisille.
- Maalahopuu: Jätä kaatuneet rungot ja suuret oksat maahan lahoamaan. Voit sijoittaa ne esimerkiksi pensasryhmien sisään tai muille katvealueille, jotta ne eivät estä kulkua.
- Lahopuuaidat ja -keot: Kokoa oksia ja pienempiä runkoja siisteiksi aidoiksi tai keoiksi. Nämä sopivat etenkin sellaisiin puistoihin, joissa halutaan säilyttää huoliteltu vaikutelma.
Tarjoa lisääntymis- ja suojapaikkoja eläimille
Tarjoamalla eri eläinlajeille pesä- ja suojapaikkoja saat lisättyä lajien runsautta puistoissa. Pesä- ja suojapaikkoja syntyy usein itsestään, kun tuet luonnon monimuotoisuutta ja vältät perinteistä ”liian siistiä” puistonhoitoa.
- Säästä laho- ja kolopuita. Pökkelöt tarjoavat luontaisia pesäkoloja linnuille, lepakoille ja hyönteisille. Jos luontaisia pökkelöitä ei ole, voit luoda niitä katkaisemalla puita tarkoituksella usean metrin korkeudelta. Jätä myös maahan runkoja ja oksakasoja, sillä ne tarjoavat suojaa ja pesäpaikkoja siileille, matelijoille ja lukuisille selkärangattomille.
- Säästä talventörröttäjiä. Monet pölyttäjät voivat pesiä myös ontoissa tai sisältä pehmeissä kasvinvarsissa kuten kuivuneissa ohdakkeissa tai vadelmissa. Talventörröttäjät tarjoavat myös silmäniloa ihmisille sekä ravintoa niiden siemeniä syöville linnuille.
- Tarjoa linnun- ja lepakkopönttöjä sekä muita keinopesiä. Erityyppisillä linnunpöntöillä voit korvata puuttuvia luonnonkoloja sekä yleisille kolopesijöille että harvinaisemmille lajeille. Sijoita lepakkopönttöjä puistojen rauhallisempiin osiin. Voit myös tarjota oraville pesälaatikoita ja siileille talvipesiä.
- Hyödynnä hyönteishotelleja. Ne tarjoavat pesäkoloja erakkoampiaisille ja -mehiläisille erityisesti paikoissa, joissa luontaisia reikiä puurakenteissa tai kasvillisuudessa on vähän.
- Turvaa pölyttäjien maapesät. Jätä pölyttäjille paljaita hiekkaisia tai multaisia rinteitä ja muita paikkoja, joihin maassa pesivät lajit voivat kaivautua.
- Vaali ja luo tiheikköjä. Tiheät pensasryhmät ovat tärkeitä suojaisia pesäpaikkoja monille pikkulinnuille kuten kertuille ja satakielille.
- Niitytä. Muuttamalla nurmikoita niityiksi tarjoat suojapaikkoja hyönteisille ja pikkunisäkkäille. Kun suosit myös kukkivia puita ja pensaita, varmistat eläinten ravinnonsaannin pesinnän aikana.
- Luo sallitusti villejä alueita. Jätä puistoihin hoitamattomia vyöhykkeitä, joissa aluskasvillisuus ja karike saavat olla rauhassa. Tämä on kriittistä siilien ja hyönteisten talvehtimiselle ja pesinnälle.
- Tarjoa lammikoita ja kosteikkoja. Pienetkin vesiaiheet voivat toimia esimerkiksi sammakkoeläinten ja monien selkärangattomien eläinten lisääntymispaikkoina. Niiden rannoilla on hyvä olla riittävästi suojakasvillisuutta.
Torju haitallisia vieraslajeja
Haitallisten vieraslajien torjunta on välttämätöntä luonnon monimuotoisuuden, talouden sekä ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi – ja myös maanomistajan lakisääteinen velvollisuus. Hyödynnä torjunnassa strategisia, toiminnallisia ja osallistavia menetelmiä:
- Laadi vieraslajistrategia. Laaja, esimerkiksi koko kunnan kattava ohjelma ohjaa pitkäjänteistä työtä. Siinä määritellään tavoitteet, kuten leviämisen pysäyttäminen ja priorisointi.
- Arvioi riskit ja hyödynnä paikkatietoa. Torjuntakohteiden priorisointi paikkatietomenetelmillä on tehokasta. Suuntaa resurssit erityisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaisiin kohteisiin ja niiden välittömään läheisyyteen.
- Hyödynnä kunnossapitoluokitusta. RAMS-luokituksen (viheralueiden kunnossapitoluokitus) avulla voit määritellä hoidon intensiteetin ja varmistaa, että vieraslajien torjunta on osa puistojen normaalia ylläpitoa.
- Poista haitalliset vieraslajit. Lajista ja esiintymän koosta riippuen vieraslajit poistetaan joko niittämällä, kaivamalla ja kitkemällä tai peittämällä.
- Käsittele kasvijäte asianmukaisesti. Torjunnan yhteydessä on varmistettava, ettei lisääntymiskykyistä kasvijätettä (juuret, siemenet) levitetä maansiirtojen tai puutarhajätteen mukana.
- Ennaltaehkäise. Hyvin hoidettu ja tiheä alkuperäiskasvillisuus kestää paremmin vieraslajien “hyökkäykset”. Suosi kotimaisia lajeja, jotka kestävät kilpailua ja tarjoavat elinympäristöjä pölyttäjille.
- Viesti ja osallista. Vapaaehtoisia kannattaa osallistaa erityisesti laajoilla puistoalueilla. Se toimii samalla valistuksena asukkaille. Kannusta asukkaita myös raportoimaan vieraslajihavainnoistaan, jotta voit reagoida nopeasti uusien esiintymien torjuntaan.
- Ohjeista. Anna ohjeet kotipihoille, viljelypalstoille, siirtolapuutarhoille ja hautausmaille vieraslajien torjuntaan ja syntyvän jätteen käsittelyyn
- Tee jatkuvaa seurantaa. Torjuntatoimien vaikutuksia on seurattava vuosittain, jotta nähdään, onko laji saatu hävitettyä tai sen leviäminen pysäytettyä.
Vieraslajit ja niiden torjunta (vieraslajit.fi)
Lisää kerroksellisuutta
Kerroksellisuus tarkoittaa pystysuuntaisen rakenteen luomista, jossa kasvillisuus muodostaa useita tasoja maanpinnasta puiden latvuksiin. Kerroksellisuus ei ainoastaan lisää luonnon monimuotoisuutta, vaan se parantaa myös puistojen mikroilmastoa ja auttaa hulevesien hallinnassa.
- Monipuolista pystysuuntaista rakennetta. Vältä puistoissa pelkkää nurmikon ja yksittäisten puiden yhdistelmää. Luo jatkumo, joka sisältää pohjakerroksen (sammalet), kenttäkerroksen (heinät ja kukat), pensaskerroksen sekä eri korkuisen puuston. Suosi eri-ikäisiä ja -lajisia puita ja pensaita, jotka kasvavat eri korkeuksiin. Myös köynnösten käyttö lisää pystysuuntaista vihreyttä ahtaissakin paikoissa.
- Hyödynnä dyynaamista hoitoa ja reunavyöhykkeitä. Muuta osa nurmikoista niityiksi ja anna puiden juuristoalueiden kasvaa vapaammin. Jätä metsän ja avoalueen väliin jätetään pensaikkoisia tai muuten villimpiä vaihettumisvyöhykkeitä, jotka tarjoavat suojaa myös eläimille.
- Luo puuryhmillä ekologisia käytäviä. Yksittäisten puiden sijaan suosi tiiviitä puuryhmiä, joiden sisään muodostuu luontaisesti suojaisa aluskasvillisuus. Tämä auttaa lajeja siirtymään turvallisesti alueelta toiselle.
- Hyödynnä lahopuuta. Pystyyn jätetyt pökkelöt ja maalahopuu lasketaan osaksi rakenteellista kerroksellisuutta. Ne toimivat sekä pesäpaikkoina että alustana uudelle kasvulle, rikkoen perinteisen puiston tasaisuutta.
Suosi luontopohjaisia hulevesiratkaisuja
Luontopohjaiset ratkaisut kääntävät huleveden ongelmasta resurssiksi, joka tukee puiston kasvillisuutta, parantaa kaupungin mikroilmastoa, tarjoaa virkistysarvoja sekä suojaa kaupunkirakennetta tulvilta. Tavoitteena on viivyttää, imeyttää ja puhdistaa hulevesiä mahdollisimman lähellä niiden syntypaikkaa perinteisen putkiviemäröinnin sijaan.
- Rakenna painanteita, sadepuutarhoja ja kosteikkoja. Ne ohjaavat vedet pois viemäriverkostosta ja tasaavat tulvahuippuja, antaen veden imeytyä hitaasti maaperään.
- Unohda läpäisemättömät pinnat. Korvaa vettä läpäisemättömät pinnat, kuten asfaltti, reikäkivillä, soralla tai kasvillisuudella. Monilajiset niityt ja pensaat sitovat ja haihduttavat vettä huomattavasti tehokkaammin kuin nurmikko.
- Hyödynnä puita ja viherrakenteita. Puut haihduttavat tehokkaasti kosteutta ja parantavat maaperän vedenläpäisykykyä. Voit hyödyntää myös viherkattoja ja -seiniä veden pidättämisessä rakennusten läheisyydessä.
- Hyödynnä biosuodatusta. Puhdista hulevesiä ohjaamalla ne kasvillisuuden ja suodatuskerrosten läpi. Tämä sitoo epäpuhtauksia ja ravinteita ennen veden jatkamista vesistöihin.
- Käytä viherkerrointa. Integroi hulevesien hallinta osaksi puistosuunnittelua käyttämällä viherkerroin-menetelmää. Viherkerroin auttaa hulevesien hallinnassa pisteyttämällä eri luontotyyppien ja viherrakenteiden kykyä pidättää, imeyttää ja suodattaa hulevesiä. Sen avulla voit vertailla eri suunnitteluvaihtoehtoja sekä varmistaa, että alueen kyky lieventää tulvariskejä kehittyy.
Lue lisää hulevesiratkaisuista rakennetun vesiympäristön sivuilta
Monimuotoisuus kulttuuriympäristöissä
Merkittävissä rakennetuissa kulttuuriympäristöissä (kuten historialliset puistot, kartanot ja hautausmaat) luonnon monimuotoisuuden edistäminen vaatii herkkää tasapainottelua suojeluarvojen ja ekologisten tavoitteiden välillä.
Kulttuuriympäristöissä monimuotoisuus ei saa jyrätä alueen historiallista identiteettiä. Sovita toimenpiteet puiston alkuperäiseen tyyliin (esim. barokkipuisto vs. englantilainen maisemapuisto). Älä sijoita niittyjä paikkoihin, joissa on historiallisesti ollut avoin, hoidettu nurmikenttä osana näkymäakselia.
Suosi perinnelajeja ja historiallisesti alueelle kuuluvia lajikkeita. Muotikasveja jai vieraita niittysiemenseoksia tulee välttää, jotta paikan henki säilyy.
Kulttuuriympäristöissä on usein ikääntyneitä puuyksilöitä, jotka ovat ekologisesti korvaamattomia. Ne tarjoavat kodin harvinaisille lajeille kuten monille sienille, sammalille ja hyönteisille, joita ei talousmetsistä löydy. Vanhojen puiden säilyttäminen on ensisijaista, vaikka ne vaatisivat tuentaa tai erityistä hoitoa. Jos historiallinen puu kuolee, säästä se pystypökkelönä tai osana hallittua lahopuujatkumoa, jos se ei vaaranna turvallisuutta tai alueen estetiikkaa.
Monet kulttuuriympäristöt, kuten kirkkopuistot ja hautausmaat, ovat luonnostaan perinneympäristöjä. Hautausmaiden reuna-alueilla tai vanhoilla kiviaidoilla voi kasvaa harvinaisia paahdelajeja. Näiden kohdalla monimuotoisuuden lisääminen tarkoittaa usein paluuta vanhoihin hoitomenetelmiin, kuten viikatteen käyttöön ja lannoittamattomuuteen.
Lue lisää perinneympäristöistä
Vanhat rakenteet ovat tärkeitä hyönteisille ja matelijoille. Vältä niiden kunnostuksessa liian tiivistä saumausta, jotta raot säilyvät elinympäristöinä.
Kulttuuriympäristössä kynnys epäsiisteydelle on matalampi kuin tavallisessa puistossa. Toteuta monimuotoisuuden lisääminen (kuten lehtikarikkeen jättäminen tai niityttäminen) niin, että se näyttää tarkoitukselliselta. Rajatut reunat ja selkeät opasteet kertovat kävijälle, että kyseessä on tietoinen valinta, ei hoidon laiminlyönti. Käytä RAMS- luokitusta (esim. A1 historiallinen puisto) niin, että ydinalueet pysyvät edustavina, mutta reuna-alueilla luonnon prosessit näkyvät vahvemmin.
Historiallisissa ympäristöissä muotoile hulevesiratkaisut kuten painanteet niin, etteivät ne riko puiston muotokieltä tai vaaranna vanhojen rakennusten rakenteita.
Koska monet kulttuuriympäristöt (esim. hautausmaat) ovat pohjavesialueilla tai sisältävät vanhaa lajistoa, mekaaninen rikkakasvien torjunta on erityisen tärkeää.