Käytännön vinkit rakennettujen vesien parissa toimiville
Vinkkejä vesialueen maanomistajalle
Kun vesiympäristöjä tarkastellaan erityisesti kunnan tai muun suuren maanomistajan näkökulmasta, keskeistä on strateginen maankäytön suunnittelu, kaavoitus, sektoreiden välinen yhteistyö ja pitkän aikavälin resurssointi.
- Varaa kaavoituksessa riittävästi tilaa. Hulevesien hallinnalle ja luontopohjaisille ratkaisuille kuten viivytysaltaille ja painanteille tulee varata riittävästi maapinta-alaa jo yleiskaavatasolla ja asemakaavoituksessa.
- Kytke ratkaisut ekologiseen verkostoon. Älä suunnittese vesiympäristöjä yksittäisinä saarekkeina. Etenkin kuntatasolla on tarkasteltava alueen laajempia valuma-alueita sekä koko siniviherverkostoa.
- Hyödynnä pohjaselvityksiä. Käytä kaavoituksen ja muun maankäytön pohjana ajantasaisia luontoselvityksiä kuten luontotyyppi-, lajisto- ja hulevesiselvityksiä.
- Tee yhteistyötä eri sektoreiden välillä. Hulevesien ja vesiympäristöjen hallinta vaatii saumatonta tiedonkulkua kaavoittajien, vesihuollon, viheralueiden suunnittelijoiden ja kunnossapidon välillä.
- Muista monitavoitteinen suunnittelu. Yhdistämällä kosteikkohankkeet virkistysalueisiin kuten lintutorneihin ja ulkoilureitteihin sekä maisemointiin investoinnin hyöty jakautuu usealle toimialalle.
- Laadi ja päivitä hulevesiohjelma. Strateginen hulevesiohjelma ohjaa kunnan eri toimialoja kohti luontopohjaisia ratkaisuja ja monimuotoisuustavoitteita.
- Tee selkeä vastuunjako. Epäselvyydet esimerkiksi käyttö- ja huolto-ohjeissa johtavat nopeasti rakenteiden toimimattomuuteen.
- Varaa budjetti koko elinkaarelle. Resursseja on varattava suunnittelun ja rakentamisen lisäksi pitkäjänteiseen kunnossapitoon.
- Hyödynnä rahoitusmahdollisuudet. Voit hyödyntää useita hallinnollisia keinoja ja ulkoisia rahoitusmalleja rakennettujen kosteikkojen, hulevesijärjestelmien ja muiden vesiympäristöjen suunnitteluun ja toteutukseen. Tällaisia ovat esimerkiksi EU:n maaseuturahoitus ja ympäristötuet, kansalliset hanketuet ja valtionavustukset sekä järjestö- ja hankeyhteistyö, kuten SOTKA-kosteikot ja yritysyhteistyö.
- Varmista koneellinen saavutettavuus. Huoltoyhteydet ja luiskien kaltevuudet on suunniteltava siten, että kunnossapitokalusto voi suorittaa työn turvallisesti.
- Hyödynnä hoitokortteja. Jokaiselle rakennetulle vesiympäristölle kannattaa laatia hoitokortti, johon kirjataan säännölliset tarkastukset (kiintoaineen kertyminen, eroosio, kasvillisuuden kehitys) ja tehdyt huoltotoimenpiteet.
- Hyväksy hallittu hoitamattomuus. Luonnon monimuotoisuutta tukeva rakenne näyttää erilaiselta kuin perinteinen tarkasti hoidettu puisto tai nurmikko. Muista viestiä asukkaille luonnontilaisuuden ja vähäisemmän hoidon hyödyistä.
- Innosta asukkaita mukaan. Kaupunkikosteikkojen historiallinen ja ekologinen merkitys lisää asukkaiden ympäristötietoisuutta ja sitoutumista lähiluonnon suojeluun.
Toteuta hankkeita yhdessä!
Voit toteuttaa hankkeita paikallisten vesiensuojeluyhdistysten, kalastuskuntien tai muiden paikallisten järjestöjen kanssa.
Ohjeet suunnittelijoille
Suunnittelijana sinulla on ratkaiseva rooli siinä, muodostuuko rakennetusta kosteikosta tai muusta vesialueesta luonnoltaan rikas ekosysteemi vai steriili ja tekninen ”vesisäiliö”. Luonnon monimuotoisuuden tukemisessa on tärkeää, ettei vesiympäristö täytä pelkästään hydrologisia vähimmäisvaatimuksia – kuten tulvasuojelua. Huomioi luonnontieteellisten arvojen lisäksi myös vesistöjen tarjoamat sosiaaliset hyödyt.
Luontopohjaisten hulevesijärjestelmien suunnittelu
Muotoile hulevesijärjestelmät suoran viivytysaltaan sijaan monimuotoisuutta tukeviksi luontokohteiksi. Suunnittele ne maaston ehdoilla kuhunkin kohteeseen sopivassa mittakaavassa.
- Kartoita veden luontaiset reitit. Ohjaa hulevedet maaston alimpiin kohtiin hyödyntämällä painanteita ja kallistuksia: vähintään 2 % kallistus rakennuksista poispäin.
- Määritä maaperän läpäisevyys. Selvitä maaperän laatu. Hiekkamaa imeyttää vettä hyvin, kun taas tiivis savimaa vaatii vettä pidättäviä rakenteita kuten hulevesialtaita tai salaojitettuja kasvualustoja.
- Huomioi ylivuoto. Suunnittele järjestelmä kestämään rankkasateet. Mieti jokaiseen viivytyspainanteeseen tai sadepuutarhaan hallittu ylivuotoreitti esimerkiksi hulevesikaivoon tai jatkouomaan.
- Käytä läpäiseviä pinnoitteita. Korvaa asfaltti ja umpinainen kiveys läpäisevillä materiaaleilla, kuten reikälaatoilla, hiekkakiveyksellä, nurmikivillä tai läpäisevällä asfaltilla.
- Valitse sopiva kasvualusta. Käytä sadepuutarhoissa ja imeytyspainanteissa orgaanista ainetta ja hiekkaa sisältävää, ilmavaa kasvualustaa, joka sitoo epäpuhtauksia ja suodattaa vettä tehokkaasti.
- Lisää suodatus- ja viivytyskerrokset. Käytä kasvualustan alla soraa tai mursketta suodatinkankaalla eroteltuna. Näit saat vedelle tilapäisen varaston.
- Suosi loivia rinteitä. Muotoile hulevesipainanteiden ja -kosteikkojen reuna-alueet loiviksi, niin saat ehkäistyä eroosiota, lisättyä kasvillisuudelle sopivaa alaa sekä parannettua turvallisuutta.
- Katkaise veden virtausnopeus. Käytä hulevesipuroissa ja -ojissa kiviä, kynnysrakenteita tai lahopuuta hidastamaan veden virtausta. Virtausnopeuden hidastuminen antaa kiintoaineelle aikaa laskeutua pohjaan.
- Suosi kosteutta kestäviä, monivuotisia kasveja. Valitse kasveja, jotka sietävät sekä tilapäistä seisovaa vettä että kuivia kausia. Sopivia kasveja ovat muun muassa kurjenmiekka, sarat, rantakukka, pajut ja monet niittykasvit.
- Suosi kotimaisia luonnonkasveja. Paikalliset kasvilajit tukevat alueen alkuperäisiä hyönteis-, lintu- ja muita eläinlajeja paremmin kuin vieraslajikasvit.
- Tee kerroksellisia istutuksia. Yhdistä hulevesiratkaisuihin puita, pensaita ja perennoja. Puiden ja pensaiden juuristot sitovat maaperää, pitävät maan huokoisena ja haihduttavat suuria määriä vettä ilmakehään.
- Hyödynnä viherkattoja. Rakenna rakennusten ja katosten katoille maksaruoho- tai niittykattoja, jotka pidättävät jopa 50–80 % sadevedestä suoraan katolla.
- Varmista kunnossapito jo suunnitteluvaiheessa: Määritä koneiden huoltoyhteydet ja luiskien kaltevuudet siten, että altaista voidaan poistaa kertyvä lietekerros ilman ympäristön turmelemista.
- Laadi hoito-ohjeet. Tee kunnossapitoa varten ohjeistus muun muassa alkuhoitoa ja kiintoaineksen poistoa ajatellen. Ohjeista välttämään liikaa siistimistä.
Kosteikkojen suunnittelu
Suunnittele kosteikot osaksi laajempaa siniviherverkostoa, luo vaihtelevia syvyysalueita sekä rantoja ja suosi kotimaisia luonnonkasveja.
- Suunnittele kosteikko osaksi laajempaa verkostoa. Useat lähekkäin sijoitetut pikkukosteikot ja -lammet parantavat eliöiden – kuten vesihyönteisten ja sammakkoeläinten – elin- ja leviämismahdollisuuksia kaupunkimaisemassa.
- Mitoita kosteikko valuma-alueen mukaan. Mitoita kosteikko siten, että se kattaa riittävän suuren osan valuma-alueesta (taajamakosteikoissa mieluiten 0,5–1 % valuma-alueen pinta-alasta), jotta vesimäärät ja hulevesien tulvahuiput saadaan tehokkaasti tasattua.
- Pidennä ja viitytä virtausreittiä. Suunnittele veden virtausreitistä mahdollisimman pitkä ja polveileva, jotta viipymäaika pitenee. Tämä tehostaa ravinteiden, kiintoaineiden ja haitta-aineiden laskeutumista ja sitoutumista ennen vesien jatkamista eteenpäin.
- Mieti eroosion hallinta. Suunnittele tulo- ja poistouomat sekä purkukohdat siten, etteivät suuret virtaamat aiheuta eroosiota tai maaperän kulumista.
- Suunnittele loivia ja vaihtelevia rantoja. Vältä suoria, jyrkkiä tai jyrkästi pengerrettyjä reunoja. Loivat rantaluiskat luovat laajan ja turvallisen ranta-alueen, johon voi kehittyä monipuolinen kasvillisuusvyöhyke.
- Luo syvyysvaihtelua. Suunnittele pohjan topografiaan vuorotellen matalan veden vyöhykkeitä ja syvempiä avovesialueita (syvänteitä). Matalikot tarjoavat kasvualustan kasveille ja kutupaikkoja eläimille, kun taas syvänteet estävät kosteikon kuivumisen ja umpeenkasvun.
- Sisällytä suunnitelmaan pikkusaaria ja niemekkeitä. Ne tarjoavat muun muassa linnuille suojaisia pesimäpaikkoja maapedoilta turvassa.
- Lisää suunnitelmaan kantoja, lahopuuta, juurakoita ja kivikoita sekä uomaan että ranta-alueille. Ne tarjoavat elinympäristöjä monille lajeille, muun muassa pohjaeläiille. Puuston suunnittelu rantavyöhykkeeseen tukee puuaineksen luonnollista päätymistä veteen pitkällä aikavälillä. Se myös ehkäisee vesikasvillisuuden ylikasvua varjostuksen ja ravinteiden pidätyksen kautta.
- Tarjoa kalattomia paikkoja selkärangattomille. Suunnittele osa kosteikoista sellaisiksi, ettei sinne muodostu pysyvää kalakantaa. Kalattomat lammet ja kosteikot ovat välttämättömiä herkkien vesihyönteisten (esim. sukeltajakuoriaisten) ja sammakkoeläinten lisääntymiselle.
- Suunnittele monipuolinen kasvillisuus. Käytä eri syvyyksiin soveltuvia kotimaisia vesikasveja ja rannoille niittykasveja sekä puuvartista kasvillisuutta.
- Hyödynnä luontaista kasvillisuutta. Kaikkia alueita ei tarvitse istuttaa, vaan suuri osa sopivista kasvilajeista löytää paikalle itsestään eliöiden ja veden mukana, kun kasvuolosuhteet ovat otolliset.
- Ehkäise haitallisia vieraslajeja. Valitse puhtaita maa-aineksia ja suosi kotimaisia kasvilajeja, niin saat ennaltaehkäistyä haitallisten vieraslajien kasvua alueella.
- Luo ekologiset käytävät. Yhdistä kosteikko ympäröiviin viheralueisiin ja suojavyöhykkeisiin, jotta maaeläinten liikkumisreitit säilyvät katkeamattomina.
Kosteikkotyömaan aloitus Paltamossa
Kalateiden suunnittelu
Suunnittelijana tehtäväsi on varmistaa kalatien biologinen ja tekninen toimivuus sekä lupaprosessien ja vaatimusten täyttäminen.
- Selvitä mahdollisuus padon poistoon. Selvitä ensin, voidaanko pato purkaa kokonaan tai osittain, sillä se on aina paras keino vaellusyhteyden palauttamiseksi.
- Suosi luonnonmukaisia uomia. Jos patoa ei voida purkaa, ensisijainen vaihtoehto on aina luonnonmukainen ohitusuoma. Teknisiä rakenne-elementtejä käytetään vain pakon edessä niissä kohdissa, joissa maasto on liian jyrkkää tai tilaa on niukasti.
- Varmista sopivuus eri kalalajeille ja muille eliöille. Älä huomioi suunnittelussa vain voimakkaita uimareita, kuten lohia ja taimenia, sillä kalatien tulee palvella kaikkia kalalajeja ja kokoluokkia.
- Varmista kaksisuuntainen kulku. Kalojen on päästävä ylävirtaan nousun lisäksi myös laskeutumaan turvallisesti.
- Lisää elinympäristöjä. Suunnittele uomaan soraikkoja ja muita rakenteita, jotka toimivat kutu- ja poikasalueina sekä elintilana pohjaeläimille.
- Sijoita sisäänkäynti oikein. Kalatien sisäänkäynti on sijoitettava niin, että kalat löytävät sen helposti houkutusvirtauksen avulla.
- Huolehdi riittävästä ja jatkuvasta virtaamasta. Ohitusuomaan on johdettava riittävä virtaama, joka on ympärivuotista – ei vain lyhyen kutunousun aikaista.
- Varaa uomalle riittävästi tilaa. Luonnonmukaiselle uomalle on varattava riittävästi maapinta-alaa ja pituutta, jotta uoma ei ole liian jyrkkä kaloille.
- Selvitä maa- ja vesioikeudet. Varmista, että tilaajalla on oikeus tehdä muutostöitä alueella sekä johtaa kalatiehen tarvittava vesimäärä.
- Huolehdi vesilainsäädännön noudattamisesta ja tarvittavista luvista. Suunnittelussa on selvitettävä kohteen lupatilanne ja vesilainsäädännön vaatimukset. Ole ennen suunnittelun aloittamista yhteydessä alueelliseen viranomaiseen.
- Ehkäise kustannusten nousu. Yleissuunnitelmasta lopullisen kalatien hintaan tapahtuva huomattava kustannusten nousu on yleistä. Kiinnitä yhdessä tilaajan kanssa erityistä huomiota tarkkaan tausta-arviointiin, aiempien hankkeiden oppeihin sekä viivästysten ennaltaehkäisyyn.
Pappilankosken voimalaitoksen kalatie Eurajoella. Kuva: Emilia Pippola
Vinkkejä urakointiin ja kunnossapitoon
Rakennetun vesiympäristön – kuten kosteikon, hulevesipainanteen tai puron – rakentaminen poikkeaa tavanomaisesta infrarakentamisesta. Kyse ei ole millintarkasta tasoittamisesta tai suorien linjojen vetämisestä, vaan luonnonmukaisen, vaihtelevan ja elävän ympäristön muotoilusta. Urakoitsijana ratkaisetkin käytännössä, toteutuuko vesiympäristön ekologinen potentiaali.
Luontopohjaisten hulevesijärjestelmien rakentaminen
Luontopohjaisten hulevesijärjestelmien rakentaminen poikkeaa perinteisestä putki- ja maarakentamisesta. Painopiste on maaperän huokoisuuden säilyttämisessä, oikeissa materiaaleissa ja kasvillisuuden suojaamisessa.
- Käytä oikeaa kalustoa. Painanteiden ja altaiden kaivuussa on käytettävä telaketjukoneita tai pitkäpuomisia kaivinkoneita, joilla voi työskennellä alueen ulkopuolelta käsin. Älä missään nimessä aja raskailla työkoneilla imeytyspohjien, sadepuutarhojen tai kosteikkojen kohdalla, sillä tiivistynyt maa menettää imeytyskykynsä.
- Valmistele pohja. Jos imeytyspinnan pohja tiivistyy työn aikana, se on kuohkeutettava esimerkiksi kaivurin kynnellä ennen kasvualustan tai sorakerrosten levittämistä.
- Varmista kasvualustan oikea koostumus. Käytä täsmälleen suunnitelman mukaista, riittävän läpäisevää ja orgaanista ainetta sisältävää kasvualustaa. Liian tiivis peltomulta tai savipitoinen maa tukkivat järjestelmän.
- Käytä erottavia suodatinkankaita oikein. Asenna suodatinkankaat ohjeiden mukaan estämään hienoaineksen sekoittuminen imeytys- ja viivytyskerroksiin (esim. sorakerroksen ja maaperän väliin).
- Muotoile pinnat loiviksi ja polveileviksi. Vältä liian jyrkkiä luiskia, sillä loivat muodot kestävät paremmin eroosiota sekä mahdollistavat monimuotoisen kasvillisuuden ja hoitotoimet myös konein hoidettavilla alueilla.
- Eristä rakennettava alue työmaan muista hulevesistä. Työmaalta virtaava liejuinen ja hienojakoinen vesi tukkeuttaa imeytysrakenteet ja suodatinkerrokset peruuttamattomasti.
- Käytä tilapäisiä laskeutusaltaita ja suodatinkankaita. Suojaa valmiit imeytyspinnat ja tulevat kosteikkoalueet eroosiosuojilla, esimerkiksi olkipaaleilla, geotekstiileillä tai saostusaltailla, kunnes yläpuoliset alueet on rakennettu.
- Istuta kasvit oikeille syvyyksille. Varmista, että mätäs- ja vesikasvit istutetaan täsmälleen niille suunnitellulle korkeudelle.
- Suojaa uudet istutukset. Tue ja suojaa uusi kasvillisuus voimakkaalta virtaamalta ensimmäisten viikkojen aikana. Hyödynnä esimerkiksi kookosverkkoja tai tilapäisiä patoamisrakenteita.
- Säilytä ja lisää luonnollisia muotoja. Älä tasoita altaan pohjaa kliiniseksi. Aseta suunnitelman mukaiset lahopuut, kannot, kivikot ja syvänteet paikalleen ennen altaan täyttymistä vedellä.
- Tarkista korkotasot tarkasti. Luontopohjaisissa järjestelmissä veden ohjautuminen perustuu pieniin korkeuseroihin (vähintään 1–2 % kallistukset). Pienikin mittavirhe voi ohjata veden väärään paikkaan tai synnyttää hallitsemattomia lammikoita.
- Varmista ylivuotoreittien esteettömyys. Ylivuotoputkien, -kaivojen ja -kynnysten on oltava täsmälleen suunnitellussa korkeudessa, jotta rankkasateen sattuessa vesi ohjautuu turvallisesti eteenpäin ilman tulvavahinkoja.
Hulevesijärjestelmien hoito
Luontopohjaisten hulevesijärjestelmien kunnossapidossa tavoitteena on säilyttää rakenteiden vedenläpäisy- ja viivytyskyky sekä luonnon monimuotoisuus. Toiminta jakautuu säännölliseen hoitoon, kausihuoltoihin ja vahinkojen korjaukseen.
- Roskien ja kiintoaineen poisto. Puhdista suodatinrakenteet, laskeutusaltaat ja imeytyspinnat lehdistä, hiekasta ja roskista vähintään kaksi kertaa vuodessa (keväällä ja syksyllä) sekä suurten rankkasateiden jälkeen.
- Lietekerroksen ruoppaus ja tyhjennys. Poista laskeutusaltaisiin ja imeytyspintoihin kertynyt liete 3–5 vuoden välein tai kun lietekerros vaarantaa veden viivytyksen.
- Läpäisevien pinnoitteiden huolto. Puhdista läpäisevät asfaltti- ja kiveyspinnat pesu- ja imulaitteella 1–2 kertaa vuodessa, jotta hienoaines ei tuki saumoja tai huokosia.
- Huolla kasvillisuutta säännöllisestä alussa. Ensimmäisen 1–2 vuoden aikana kastele istutettua ja kylvettyä kasvillisuutta säännöllisesti sekä kitke haitallisia vieraslajeja ja muita ei-toivottua kasveja, kunnes kasvusto vakiintuu.
- Vältä liikaa siistimistä. Älä leikkaa pientareita tai ranta-alueita lyhyeksi nurmikoksi, ellei kyseisellä kohdalla hoitoa ole erikseen niin ohjeistettu esimerkiksi huollon onnistumiseksi. Anna niitty- ja kosteikkokasvien kasvaa vapaasti, jotta ne tarjoavat suojapaikkoja ja ravintoa hyönteisille, linnuille ja muille eläimille. Jätä syksyllä kasvien varret ja lehdet paikoilleen suojaamaan maaperää ja tarjoamaan talvehtimispaikkoja.
- Niitto ja biomassan poisto. Niitä niitty- ja kosteikkoalueet kerran vuodessa loppukesästä tai alkusyksystä pesimäkauden sekä kasvien kukinnan jälkeen. Poista niittojäte aina alueelta, jotta ravinteet eivät palaa veteen rehevöittämään allasta.
- Vieraslajien torjunta. Tarkista alue säännöllisesti haitallisten vieraslajien, kuten jättiputken, jättipalsamin tai lupiinin, varalta ja poista ne välittömästi juurineen.
- Vesikasvillisuuden harvennus. Harvenna umpeenkasvavia ruovikoita tai kelluskasveja osissa (korkeintaan 1/3 alueesta kerrallaan), jotta vesieliöille säilyy avovettä, mutta häiriö muulle luonnolle on mahdollisimman pieni.
- Tarkista eroosiovauriot. Tarkasta uomien ja altaiden reuna-alueet voimakkaiden virtaamien jälkeen. Korjaa syöpymät välittömästi kiveämällä, kookosverkoilla tai uudelleenistutuksilla.
- Säilytä luonnon elementit. Älä poista altaassa tai uomassa olevia lahopuita, lahopuukynnyksiä tai kivikoita – ne toimivat sekä virtausjarruna että eläimistön elinpaikkoina.
- Patojen ja kynnysten säätö. Varmista, että pohjakynnykset ja sulkurakenteet ovat ehjiä ja pitävät vedenpinnan suunnitellulla korkeudella.
- Talvikunnossapito ja kausihuolto. Älä kasaa suolattua tai hiekoitettua lunta suoraan sadepuutarhojen, imeytyspainanteiden tai viherkattojen päälle. Hiekka tukkii kasvuympäristön ja tiesuola voi tappaa kasvillisuutta. Lumien sulettua tarkista tuloreitit ja ylivuodot sulamisvesien mukana kulkeutuneen hiekoitushiekan varalta ja poista hiekka ennen kasvukauden alkua.
Luonnonmukaisten kalateiden rakentaminen
Urakoitsijana sinulla on kriittinen rooli käytännön toteuttajana. Hienoinkin kalatiesuunnitelma voi epäonnistua maastossa, jos toteutusvaiheessa tehdään virheitä. Urakoitsijana muutat teoreettisen suunnitelman toimivaksi elinympäristöksi.
- Hallitse kustannuksia ja aikatauluja. Monissa kalatiehankkeissa on ollut ongelmana suunnitelmassa tehdyn budjetin ylittyminen. Pyri siis arvoimaan työmaakustannukset realistisesti ja välttämään viivästyksiä, jotka nostavat hintaa. Kannattaa hyödyntää aiemmista vastaavista kalatie- ja virtavesihankkeista saatuja kokemuksia ja hyviä käytäntöjä työmaavaiheessa.
- Noudata maastonmuotoja ja käytä luonnonkiviä. Luonnonmukaista ohitusuomaa rakennettaessa noudata tarkasti maastonmuotoja ja korkeussuhteita sekä käytä luonnonkiviä uoman muotoilussa. Näin saat uomasta mahdollisimman luonnollisen ja kestävän.
- Toteuta kutu- ja muut elinympäristöt huolellisesti. Rakenna soraikot, kynnykset ja suojapaikat tarkasti suunnitelmien mukaan, sillä virtavesieliöiden ja vaelluskalojen lisääntyminen riippuu pohjan oikeasta muotoilusta ja kiviaineksesta.
- Huomioi vaativa rakentamisympäristö. Työskentely virtaavan veden äärellä ja vesistössä vaatii erityisosaamista, jotta saat minimoitua työmaanaikaisen samentumisen, kiintoainepäästöt ja muut ympäristöhaitat.
- Varmista virtausolot. Valmiin uoman ja sen rakenteiden on kestävät niille mitoitetut virtaamat ja veden voima ilman, että pohja- tai reunararakenteet syöpyvät virheellisesti.
- Tee yhteistyötä tilaajan ja suunnittelijan kanssa. Kalatien toimivuus – kuten houkutusvirtaus ja nousukynnysten korkeudet – on pikkutarkkaa työtä, joten kannattaa toimia tiiviissä yhteistyössä suunnittelijan ja tilaajan kanssa, jotta biologiset toimivuusvaatimukset täyttyvät eikä luvista jouduta poikkeamaan.