Uusniityt
Uusniityt ovat ihmisen perustamia niittyjä, joita luodaan esimerkiksi entisille nurmikoille, joutomaille, tieympäristöihin, puistoihin, täyttömaille, soranottoalueille tai muille rakennetuille alueille. Uusniityt täydentävät luontoa rakennetussa ympäristössä.
Uusniittyjä tehdään kylvämällä niittykasvien siemeniä tai muuttamalla esimerkiksi nurmialueen hoitoa. Uusniityt eivät korvaa luonnonniittyjä tai perinnebiotooppeja, mutta voivat täydentää niitä merkittävällä tavalla.
Uusniityt ovat tärkeitä pölyttäjille ja kuntalaisille
Uusniityt ovat tärkeitä elinympäristöjä pölyttäjille. Suomessa monet luonnonvaraiset mehiläiset, kimalaiset, perhoset ja kukkakärpäset ovat kärsineet avoimien kukkivien ympäristöjen vähenemisestä. Uusniityt lisäävät ravintoa ja tarjoavat lisääntymis- ja levähdyspaikkoja näille lajeille. Erityisen arvokkaita ne ovat kaupungeissa ja taajamissa, joissa kukkivia elinympäristöjä on usein vähän.
Uusniityt tuovat kukkivia alueita myös moderneihin kaupunkiympäristöihin, lisäävät maiseman vaihtelevuutta ja tekevät luonnon monimuotoisuutta näkyväksi ihmisille.
Tampereen Nekalan uusniitty
Kuinka voit perustaa niityn?
Monimuotoisin uusniitty syntyy yleensä silloin, kun
- kasvualusta on niukkaravinteinen
- kasvillisuus koostuu paikallisista niittylajeista
- alueella on rakenteellista vaihtelua ja
- hoito toteutetaan pitkällä aikavälillä johdonmukaisesti.
Tämä tuottaa parhaat olosuhteet pölyttäjille, niittykasveille ja muulle avoimien ympäristöjen lajistolle.
Valitse sopiva kasvupaikka
Mitä niukkaravinteisempi maa, sitä helpompaa monimuotoisen niityn perustaminen on.
Parhaita uusniittykohteita ovat esimerkiksi
- vähäravinteiset tai helposti köyhdytettävät alueet
- aurinkoiset ja avoimet paikat
- vanhat nurmialueet, joiden käyttö on vähäistä
- puistot, joutomaat ja viheralueet
- peltojen reunavyöhykkeet
Vältä ensisijaisesti hyvin reheviä, jatkuvasti kostuvia tai voimakkaasti kulutettuja alueita.
Valmistele kasvualusta huolellisesti
Yleisin syy uusniittyjen epäonnistumiseen on liian rehevä kasvualusta. Poista vanha nurmikko kuorimalla tai jyrsimällä ja vie kasvijäte pois. Paljasta vähintään 50–70 % kivennäismaata.
Jos paikka on rehevä, kuten vanha pelto tai täyttömaa, kannattaa työ aloittaa poistamalla pintamaata 10–20 cm. Voit korvata maa-aineksen mahdollisuuksien mukaan hiekalla tai muulla vähäravinteisella ja vettä läpäisevällä maa-aineksella.
Tavoitteena on vähäravinteinen kasvualusta, jossa niittykasvit pärjäävät paremmin kuin rehevät heinät.
Vältä aina lannoitusta, multaa tai muita ravinteikkaita kasvualustoja.
Kylvä kotimaisia niittykasveja
Valitse mahdollisimman paikallista alkuperää olevia niittykasveja. Tärkeää on käyttää suomalaista alkuperää olevia siemenseoksia. Pitkällä aikavälillä niityille voi asettua myös muuta luonnonvaraista lajistoa. Paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneet kasvikannat tukevat paremmin alueen hyönteis- ja kasvilajistoa kuin geneeriset koristekasviseokset.
Hyviä lajeja Etelä-Suomen tuoreille ja kuiville niityille ovat esimerkiksi:
- ahdekaunokki
- päivänkakkara
- harakankello
- kissankello
- mäkitervakko
- siankärsämö
- nurmikohokki
- ketoneilikka
- puna-ailakki
- niittyhumala
Kasviseoksessa olisi hyvä olla heiniä noin 50-70 % ja kukkivia kaksisirkkaisia lajeja noin 30-50 %. Näin kasvusto kestää paremmin säävaihteluita ja kehittyy pitkäikäiseksi.
Aina perustaminen ei onnistu ensimmäisellä yrittämällä. Kuivat kesät tai kilpailu muun kasvillisuuden kanssa voivat heikentää tulosta, jolloin niittykasveja voidaan kylvää uudelleen. Niitylle kannattaa tehdä täydennyskylvöjä ensimmäisten vuosien aikana.
Luo kukintaa koko kesäksi
Hyvin suunnitellussa niityssä kukinta jatkuu keväästä syksyyn. Valitse kasveja, jotka kukkivat eri aikaan. Näin pölyttäjille riittää ravintoa koko kesän ajan.
- Kevät: käenrieska, nurmitädyke
- Alkukesä: päivänkakkara, kellot
- Keskikesä: siankärsämö, ahdekaunokki
- Loppukesä: mäkitervakko, syysmaitiainen
Kimalainen
Tiesitkö, että kimalainen on yksi Suomen tärkeimmistä pölyttäjistä? Se on pörröinen ja paksu, minkä takia sen karvapeitteeseen tarttuu runsaasti siitepölyä.
Lisää rakenteellista vaihtelua
Monimuotoisen niityn ei tarvitse olla kauttaaltaan yhtenäinen. Perustamisvaiheessa kannattaa jättää pieniä hiekkapintoja ja soralaikkuja, yksittäisiä kiviä, lahopuuta sekä paahteisia rinnelaikkuja.
Näistä hyötyvät erityisesti maassa pesivät erakkomehiläiset, kovakuoriaiset ja monet muut hyönteiset. Olisi hyvä jätä vähintään 5-10 % alueesta paljaaksi tai harvakasvuiseksi.
Torju vieraslajit heti
Huolehdi, että niitylle ei pääse missään vaiheessa haitallisia vieraskasveja, kuten komealupiini, jättipalsami, kurtturuusu, jättiputket tai kanadanpiisku. Jos haitallinen vieraslaji leviää niitylle, poista se heti. Näin se ei ehdi siementää ja levitä laajemmalle.
Hoida niittyä oikein
Yleisin hoitomuoto on vuosittainen niitto.
Alue niitetään yleensä kerran vuodessa loppukesällä elo-syyskuussa ja niittojäte kerätään pois. Jos niitty on rehevä, se kannattaa niittää kaksi kertaa kesässä. Niittojätteen poistaminen on tärkeää, sillä se köyhdyttää niittyä vähentämällä maaperän ravinteita. Niittykasvit hyötyvät maaperän ravinteiden vähentämisestä.
Uusniityt saattavat soveltua myös lampaiden, nautojen tai hevosten laidunalueiksi. Eläinten laidunnus estää umpeenkasvua, vähentää ravinteita, ylläpitää kasvillisuuden vaihtelua ja luo pienipiirteisiä elinympäristöjä.
Älä koskaan lannoita niittyä!
Käytä mosaiikkiniittoa
Kaikkea kasvillisuutta ei tarvitse niittää joka vuosi.
Hyvä käytäntö on esimerkiksi niittää vuosittain noin 70-80 % alueesta ja jättää loput niittämättä. Säästettäviä alueita kannattaa vaihdella vuosittain. Näin hyönteisille säilyy kukkivia alueita ja talvehtimispaikkoja ympäri vuoden.
Hyvän niityn kehittymiseen voi mennä aikaa useampi vuosi. Ole siis kärsivällinen!