Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Viljelymaat

Rakennetun ympäristön, kuten kaupunkien viljelymaita ovat kesanto- ja maisemapellot, laidunalueet, palsta- ja siirtolapuutarha-alueet sekä kattoviljemät.

Millaisia kaupunkiympäristön viljelymaat ovat?

Rakennetussa ympäristössä – kuten kaupungeissa, taajamissa ja niiden liepeillä – viljelymaat poikkeavat perinteisestä maataloudesta. Ne vaihtelevat viljelypalstoista, siirtolapuutarhoista ja maisemapelloista aina moderniin kiinteistötekniikkaan yhdistettyyn kattoviljelyyn.

Kaupunkialueen viljelymailla joudutaan tasapainoilemaan viljelykäytön vaatimusten, luonnon monimuotoisuuden sekä muiden tarpeiden, kuten virkistyskäytön, kanssa. Parhaimmillaan viljelyalueet tukevat perinneympäristöille tyypillistä kasvi-, lintu- ja selkärangatonta lajistoa sekä maaperäeliöstöä. Ideaalitilanteessa viljely on luonnonmukaista, alueella viljellään useampaa monivuotista kasvilajia ja maa on pinnanmuodoiltaan vaihteleva ja sisältää myös hiekkamaata. Viljelymaalla tai sen reunalla on ojia ja kausikosteita kohtia, puita tai jopa metsäsaarekkeita sekä kivikasoja ja lahopuuta.

Etualalla risuista kasattua matalaa aitaa, jonka päällä kasvaa kurpitsoja. Taustalla kesäinen puutarha.
Kulomaan palstat, kuvaaja Emilia Pippola

Kuka hoitaa viljelymaita?

Kaupunkialueen viljelymaiden hallinnointi perustuu lähes aina kunnan tai kaupungin ja yhdistysten väliseen yhteistyöhön. Maan omistaa yleensä kunta, mutta arjen pyörittämisestä vastaavat eri toimijat alueen tyypistä riippuen.

Viljelypalstat ovat pääsääntöisesti kunnan tai kaupungin omistuksessa. Joillakin paikkakunnilla kunta vuokraa palstoja suoraan asukkaille, mutta tyypillisesti kunta vuokraa koko palsta-alueen paikalliselle palstaviljely- tai asukasyhdistykselle. Yhdistys hoitaa palstojen vuokrauksen edelleen viljelijöille, kerää maksut, vastaa järjestyssäännöistä sekä huolehtii alueen yleisilmeestä ja yhteisestä vesihuollosta.

Siirtolapuutarhojen maapohjan omistaa yleensä niin ikään kunta, joka vuokraa koko alueen siirtolapuutarhayhdistykselle pitkällä maanvuokrasopimuksella. Alueen hallinnoinnista vastaa siirtolapuutarhayhdistys. Se vuokraa yksittäiset tontit mökkiläisille, vastaa alueen infrastruktuurista sekä valvoo rakennus- ja alueen muiden sääntöjen noudattamista.

Monimuotoisuus- ja maisemapellot tuovat iloa kaupunkimaisemaan

Maisemapellot ovat maatalousmaata, mutta niiden päätehtävä ei ole sadon maksimointi, vaan luonnon monimuotoisuuden lisääminen ja maiseman kaunistaminen.

Taajamien maisemapellot ovat usein kuntien omistuksessa ja hoidossa. Joissain tapauksissa kunta tekee sopimuksen paikallisen viljelijän tai viherurakoitsijan kanssa maisemapellon hoidosta tai maisemapelto toteutetaan osana asukas-, oppilaitos- tai luonnonhoitohankkeita. Samaa peltoalaa voidaan pitää maisemapeltona muutaman vuoden ajan ja muokata sen jälkeen takaisin tavalliseen viljelykäyttöön.

Lähteet

  • Heliölä, J. & Toivonen, M. (2023). Pölyttäjien tukeminen kaupungeissa: Tiivistelmä suositeltavista toimenpiteistä. PÖLYKOORDI-hankkeen tietokatsaus 1/2023.
  • Helsingin kaupunki. Maisemapellot. [Luettu 3.8.2026]
  • Hyypänjokilaakso-hanke. Luonnon monimuotoisuus. [Luettu 3.8.2026]
  • Islander, P. & Ylikotila, T. (2016). Luonnonhoidon työohje. Niityt ja maisemapellot. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisu 2016:7.
  • Jalkanen, J., Mahlio, O., Nieminen, E., Kassi, T., Luoma, E., Huttunen, J., Tuomisaari, J., Pursiainen, A., Halme, P., Ahlgren, H., Hannula, A., Kemppainen, M. & Lähde, E. (2026). Rakennetun ympäristön luontotyypit ja niiden ekologisen tilan arviointi. Green Building Council Finland.
  • Järvi, J. & Karilas, A. (2025). Pölyttäjäystävälliset viheralueet: Opas suunnitteluun ja kunnossapitoon. Viherympäristöliitto.
  • Kataja, E., Pimenoff, S. & Vaarala, T. (2024). Sallitusti villi – Opas kaupunkiluonnon monimuotoisuuden arviointiin ja rikastamiseen rakennetussa ympäristössä. Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristön toimiala. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2024:3.
  • Laurila, S., Jyrkänkallio-Mikkola, J., Mesimäki, M., Kallio, P., Kuoppamäki, K., Nieminen,
  • H. & Lehvävirta, S. (2014). Normeja Viherkatoille – perusteita kehittämiseen. Helsingin
  • yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia.
  • ProAgria Etelä-Suomi. Vieraslajien torjunta laiduntamalla. [Luettu 3.8.2026] https://www.laidunpankki.fi/vieraslajien-torjunta-laiduntamalla 
  • Ruokavirasto. Monimuotoisuuspellot. [Luettu 3.8.2026]
  • Salonen, J., Keskitalo, M. & Segerstedt, M. toim. (2007). Peltoluonnon ja viljelyn monimuotoisuus. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
  • Suomen luonnonsuojeluliitto. Työkalupakki kunnille vieraslajitilanteen hallintaan. [Luettu 3.8.2026]
  • Tajakka, H. toim. (2020). Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS 2020. Viherympäristöliiton julkaisu nro 67.
  • Virransola, S. (2025). Hallitusti villi ja aidosti avoin – Periaatteita tulevaisuuden
  • siirtolapuutarhan suunnitteluun. Diplomityö. Aalto-yliopisto, Arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin ja sisustusarkkitehtuurin maisteriohjelma.