Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Perinneympäristöt

Hoitamalla perinneympäristöjä, eli perinnebiotooppeja, turvaat erityisesti uhanalaisen luonnon säilymistä! Laidunnus ja niitto luovat monille lajeille ihanteelliset olosuhteet valosta, lämmöstä ja avoimuudesta. Perinnebiotoopit ovat kaikkein uhanalaisimpia luontotyyppejä, ja moni uhanalaisista kasvi- ja hyönteislajeista elää perinnebiotoopeilla.

Miten tunnistat perinneympäristön?

Perinneympäristöt ovat syntyneet perinteisen karjatalouden seurauksena, eli ne ovat vanhoja laitumia tai niittyjä, joilta on niitetty eläimille heinää. Perinneympäristöjen käyttö karjataloudessa on jättänyt maisemaan selkeitä merkkejä. Niitä voi kuitenkin olla vaikea havaita, jos kohde on kasvanut tiheäksi niiton tai laidunnuksen loppumisen vuoksi. Jos epäilet maillasi jonkin alueen olevan perinneympäristö, voit aloittaa selvittämisen tarkastelemalla alueen rakennetta, historiaa ja lajistoa.

Pellon reunassa hajanaisesti koivuja. Lehmä kurkistaa koivun takaa kuvaajaa.
Metsälaidun
Veden ympäröimällä niityllä lehmiä laiduntamassa.
Rantaniitty

Tarkastele alueen rakennetta

Avoimeen perinnebiotooppiin viittaa (esimerkiksi niityt ja kedot)

  • selvästi avoin tai lähes avoin maisema
  • vähän tai ei lainkaan puustoa
  • märillä rannoilla vyöhykkeistä kasvillisuutta (esim. rantaniityt).

Puustoiseen perinnebiotooppiin viittaa (esimerkiksi hakamaat ja metsälaitumet)

  • niittylaikkujen ja puiden vaihtelevuus
  • puusto on eri-ikäistä ja -lajista, ei samanikäistä metsää
  • yksittäisiä vanhoja, järeitä ja oksikkaita puita
  • aluskasvillisuus on metsää avoimempaa.

Tarkastele lajistoa ja puustoa

Perinnebiotoopit ovat yleensä vähäravinteisia, mikä voi näkyä kasvillisuudessa ja hyönteislajistossa. Kaikkia lajeja ei tarvitse osata tunnistaa, mutta perinnebiotooppiin yleensä viittaa:

  • useita niittykasvilajeja samalla alueella
    • Esimerkiksi ahomansikka, päivänkakkara, niittyleinikki, metsäkurjenpolvi, kissankello, siankärsämö ja poimulehdet.
  • runsaasti hyönteislajistoa (perhosia ja kovakuoriaisia)
  • heinä- ja ruohokasvit ovat matalia ja niitä on useita eri lajeja
  • puustoisilla alueilla varpuja ei ole niin paljon kuin tavallisissa metsissä
  • sammal- tai karikekerros on ohut
  • rehevöitymisestä kertovia lajeja on vähän, eli esimerkiksi nokkosta ja koiranputkea kasvaa vain laikkuina. 

Rehevä, korkea ja tasalajinen kasvillisuus tarkoittaa yleensä sitä, että aluetta on lannoitettu tai sitä ei ole hoidettu pitkiin aikoihin.

Vanhojen puiden muodot voivat kertoa laidunnuksesta. Tarkastele tunnistatko alueelta seuraavanlaisia puita:

  • leveälatvuksiset, matalalta haaroittuvat puut
  • alaoksat puuttuvat
  • lahopuut ja kolopuut
  • vanhat lehdespuut, jotka ovat mutkikkaita ja kynttelikkömäisiä.

Maillani on mahdollisesti perinneympäristö, mistä aloitan?

Vaikka laidunnuksen tai niiton loppumisesta olisi vuosikymmeniä, voi perinnebiotooppi siitä huolimatta palautua upeaksi elinympäristöksi! 

Jos olet tunnistanut mailtasi mahdollisen perinnebiotoopin, toimi näin

  • Ota yhteyttä maatalousneuvojaan

    Neuvoja arvioi alueen. Neuvojan löydät Ruokaviraston neuvojarekisteristä.

    Katso Ruokaviraston Neuvojarekisteri

  • Aloitustoimenpiteiden valinta

    Jos neuvoja vahvistaa alueen perinnebiotoopiksi, hän auttaa sinua sopivien aloitustoimenpiteiden valinnassa.

  • Peruskunnostuksen suunnittelu

    Yleensä hoitamaton perinnebiotooppi vaatii peruskunnostuksen. Peruskunnostus ja sitä seuraavat hoitotoimenpiteet on suunniteltava perinnebiotoopin tyypin mukaan.

Mitä peruskunnostus tarkoittaa?

Perinnebiotoopin ennallistaminen, eli palauttaminen alkuperäiseksi, alkaa yleensä peruskunnostuksella. Peruskunnostus on kertaluonteinen ja usein mittavakin toimenpide. Sen tekeminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta alueen vuosittainen hoito helpottuu ja onnistuu. Peruskunnostuksen tavoitteena voi olla esimerkiksi puuston raivaaminen valoisuuden lisäämiseksi, laitumen aitaaminen tai ruovikon niitto.

Peruskunnostus parantaa usein jo lyhyessä ajassa perinnebiotoopin olosuhteita ja auttaa lajien palautumista. Alueelta voi löytyä hävinneiksi luultuja kasveja, jotka ovat sinnitelleet varjostavan kasvillisuuden joukossa tai maaperän siemenpankissa. Kunnostettavan perinnebiotoopin kasvillisuus voi palautua noin kymmenessä vuodessa. 

Millaisia kustannuksia peruskunnostamisesta syntyy?

Kunnostustoimet ovat aikaa vieviä ja edellyttävät runsaasti työtä, joten perinnebiotoopin hoidon näkökulmasta kustannukset ovat suurimmillaan peruskunnostuksessa. 

Muista, että peruskunnostukseen on saatavilla monenlaista tukea ja rahoitusta!

Kokonaiskustannukset muodostuvat näiden perusteella:

  • palkka-, materiaali- ja konekulut sekä työn suunnitteluun ja johtoon liittyvät kulut
  • palkka-, urakka tai talkootyö
  • alueen hehtaarit
  • poistettavan puuston ja pensaiden määrä ja koko
  • raivaustähteiden korjaaminen, hävittäminen tai poiskuljetus
  • kantojen tuhoaminen.

Suunnittele hoito tulokselliseksi

Perinnebiotooppia on hoidettava joka vuosi. Hoitoa kannattaa suunnitella, jotta se onnistuu, ja alue palautuu sellaiseksi kuin se on ollut. 

Hoidon tavoitteena on perinnebiotoopin ennallistaminen, eli palauttaminen mahdollisimman lähelle alkuperäistä tilaa. Tämä vaatii sen, että perinnebiotoopin tyyppi on tunnistettu ja tiedät, miltä sen kuuluisi näyttää.

Jos haet alueen hoitoon Ruokaviraston myöntämää maiseman ja monimuotoisuuden hoitosopimusta, on sitä varten tehtävä hoitosuunnitelma. 

Voit tehdä hoitosuunnitelman itse tai yhdessä maatalousneuvojan kanssa. Jos teet suunnitelman neuvojan kanssa, perehdy siihen myös itse huolellisesti.

Tarkista maatalousluonnon ja maisemanhoitosopimuksen tukiehdot Ruokaviraston verkkosivustolta

Lue hoitosopimuksen vaatimuksista ja hoitosuunnitelman sisällöstä (ruokavirasto.fi)

Näin hoidat perinnebiotooppia niittämällä

Avoimia perinnebiotooppeja on kätevä hoitaa niittämällä. Niittohoidolla kasvilajisto monipuolistuu parhaiten ja sillä on muutenkin uniikkeja vaikutuksia perinnebiotooppeihin. Niiton tavoitteena on lisätä perinnebiotoopin avoimuutta ja valoisuutta sekä vähentää maaperän ravinteisuutta. 

Niitoksen poiskeruu on erittäin tärkeää, jotta niittyjen valoa ja niukkaravinteisuutta kaipaavat kasvit lisääntyvät. Alueen lajistoon vaikuttavat niitossa käytettävät menetelmät ja välineet, niittoajankohta sekä niittokertojen määrä.

Näin hoidat perinnebiotooppia laiduntamalla

Laidunnus on luontevin tapa hoitaa perinnebiotooppeja ja puustoisilla kohteilla se on ainoa mahdollinen tapa. Laidunnus lisää kasvupaikan valoisuutta ja lämpöä sekä vähentää maaperän ravinteisuutta. Karjan tallaus paljastaa maanpintaa, mikä helpottaa toivottujen kasvilajien siementen itämistä. 

Laidunnuksessa eläimet syövät kasvillisuutta vähitellen, epätasaisesti ja valikoiden. Tästä syystä laidunnuksen vaikutukset ovat erilaiset kuin niiton. 

Monimuotoisuutta ylläpitävä laidunnus perustuu siihen, että laiduneläimet elävät ja kasvavat perinnebiotoopin tuotolla. Älä käytä lannoitteita, torjunta-aineita ja lisärehua, koska ne rehevöittävät aluetta ja yksipuolistavat lajistoa valtalajien vallatessa alaa. Jos ravinto laitumelta loppuu, siirrä eläimet pois laitumelta. Aitaa perinnebiotooppi erilleen nurmilaitumista, äläkä käytä sitä pelkästään yölaitumena.

Miten eläin hyötyy laiduntamisesta?

  • Eläin voi käyttäytyä lajin mukaisesti; hoitaa sosiaalisia suhteita ja harjoittaa laumakäyttäytymistä.
  • Laidunnus vaihtelevassa maastossa vahvistaa sorkkaterveyttä ja lihaskuntoa.
  • Laiduntaminen on eläimelle luontaista ja tarjoaa monipuolista ravintoa.

Miten ihminen hyötyy laiduneläinten työstä?

  • Perinnebiotoopit tuottavat hyvinvointia kauniina ympäristönä.
  • Laiduntavat eläimet tuottavat elämyksiä koko perheelle varsinkin julkisilla alueilla.
  • Laitumet ovat erinomaisia oppimisympäristöjä luontokasvatuksessa.
  • Rantalaitumilla laiduntavat eläimet pitävät rantoja avoimina ja vähentävät vesistöjen rehevöitymistä.

Jos haluat hyödyntää sopimuslaidunnusta

Laidunpankki.fi-sivusto tarjoaa valtakunnallisen hakupalvelun laitumien ja laiduneläinten löytämiseen. Laiduneläimiksi voi tarjota nautoja, lampaita ja hevosia. Palvelu on maksuton.

Sivusto auttaa sopimuslaidunnuksesta kiinnostuneita karjanomistajia ja maanomistajia kohtaamaan toisensa. Laidunpankin tavoitteena on saada aikaan kaikkia osapuolia hyödyttävää, sopimuksellista laidunyhteistyötä. Laidunnus on yhä kysytympi palvelu! Myös kasvavilla karjatiloilla on tarvetta lisälaitumille. 

Mistä huomaan olenko onnistunut hoidossa?

Hoidon vaikutus voi näkyä jo ensimmäisten vuosien jälkeen. Heinien ja muiden kookkaiden kasvien vähenemisen myötä niittyjen kukkiva lajisto monipuolistuu nopeastikin. Yleensä perhoset, kimalaiset ja muut pörrinkäiset löytävät tarvitsemansa elinympäristön nopeastikin. Hoidon vaikutuksia voi verrata hoitosuunnitelman tavoitteisiin ja siihen, millainen perinnebiotooppi on kyseessä.

Kehityksen nopeus riippuu olosuhteista, esimerkiksi maaperästä, valo-olosuhteista ja maaperässä olevasta siemenpankista. Hoito vaatii kuitenkin myös pitkäjänteisyyttä, varsinkin vaateliaammat perinnebiotooppien kasvit kertovat siitä, että hoito on jatkunut pidempään. Ole siis kärsivällinen, dokumentoi työsi tuloksia ja nauti siitä, että alue kehittyy joka ikinen vuosi!