Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Purot

Puro on paljon enemmän kuin vesiuoma. Se kuljettaa vettä, ravinteita ja elämää osana valuma-aluetta. Luonnontilaisissa puroissa kasvaa monimuotoinen vesi- ja rantakasvillisuus. Ne tarjoavat suojaa ja ravintoa kaloille, ravuille, hyönteisille, sammakoille ja lukuisille muille lajeille, ja toimivat niiden kulkuväylinä.

Henkilö kahlaussaappaat jalassa pienessä joessa. Toinen pitelee rannalta käsin pienempää haavia, vedessä oleva isompaa haavia.

Purot ovat muuttuneet ihmistoiminnan myötä

Moni puro on vuosikymmenten aikana perattu suoraksi, syvennetty tai erotettu tulvatasanteistaan. Vaikka toimenpiteet ovat aikanaan palvelleet maa- ja metsätaloutta, ne ovat voineet heikentää purojen ekologista tilaa. Kunnostamalla voidaan palauttaa puron luonnollista tilaa ja toimintaa ja lisätä sen hyötyjä niin luonnolle kuin maanomistajallekin.

Yksityismailla purojen ennallistaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja maanomistajan tavoitteisiin. Ennallistamisen lähtökohtana voi olla halu parantaa kalaston elinolosuhteita, vähentää eroosiota, lisätä luonnon monimuotoisuutta tai palauttaa maisemaan luonnollisia piirteitä.

Puroista tiiviisti

Puro on jokea pienempi virtaava vesistö, usein ekologisesti erittäin arvokas monimuotoinen uoma, jossa rakenne, vesi ja ympäristö ovat tasapainossa. Se saa vetensä lähteistä, soista, sateista ja lumen sulamisesta. Se on elinympäristö vaatelialle ja usein uhanalaisille lajeille. Puro on muiden pienvesien tapaan herkkä maankäytön muutoksille, mutta myös kykenevä elpymään, jos ominaispiirteet palautuvat.

Vesilain mukaan puron

  • valuma-alue on 10–100 km²
  • tai uomassa virtaa vettä ympäri vuoden ja siellä esiintyy kalankulkua, jolloin uoma voidaan tulkita puroksi, vaikka valuma-alue olisikin alle 10 km².

Puron ominaispiirteet

Luonnontilaiselle tai luonnontilaisen kaltaiselle purolle on ominaista:

  • mutkitteleva uoma
  • vaihteleva leveys ja syvyys
  • virtapaikkojen ja suvantojen vuorottelu
  • monimuotoinen pohjan laatu (kivi, sora, hiekka, lieju)
  • tulvarannat, rantakoverot ja pienet saarekkeet
  • virtaaman luontainen vuodenaikainen vaihtelu

Nämä rakenteet luovat monipuolisia elinympäristöjä eliöstölle.

Rantametsästä puroon päätyvä lahopuu ja kaatuneet puunrungot sekä muu puuaines ovat keskeinen osa luonnontilaisen tai sen kaltaisen puron rakennetta. Purossa ne

  • hidastavat virtausta
  • pidättävät lehtikariketta ja ravinteita
  • luovat suojapaikkoja, elinympäristöjä ja ruokailualustoja eliöille
  • lisäävät uoman rakenteellista monimuotoisuutta

Runsas puuaines on vahva merkki puron luonnontilaisuudesta.

Puroille on tyypillistä:

  • varjostava puu- ja pensaskerros
  • kostea ja viileä pienilmasto
  • monipuolinen rantakasvillisuus (saniaiset, lehtokasvit)
  • uomaan kiinnittynyt vesisammal- ja vesikasvillisuus

Rantakasvillisuus suojaa uomaa eroosiolta, sitoo ravinteita ja ylläpitää puron lämpö- ja kosteusoloja.

Purot ovat tärkeitä elinympäristöjä monille lajeille:

  • kalat (esim. taimen, kivisimppu)
  • pohjaeläimet (vesiperhoset, päivänkorennot, katkat)
  • vesi- ja purosammalet
  • jokihelmisimpukka (raakku) tietyissä puroissa.

Monet lajit elävät purossa useita elinkiertonsa vaiheita, ja purot toimivat usein myös vaelluskalojen lisääntymisalueina.

Lisäksi puronvarsilla kasvavat metsät ovat tärkeitä elinympäristöjä kasvillisuudelle, linnustolle ja esimerkiksi erilaisille lahottajasienille.

Purot ovat osa valuma-aluetta

Puro kerää ympäröivältä valuma-alueeltaan pinta- ja pohjavesiä. Se kuljettaa niitä kohti jokia, järviä ja Itämerta. Valuma-alueeseen voi kuulua soita, metsiä, lähteitä, peltoja ja rakennettuja alueita. Valuma-alueen maaperä, kasvillisuus ja maankäyttö vaikuttavat puron veden määrään, laatuun ja virtaamaan. Pienetkin muutokset valuma-alueella (ojitukset ja hakkuut) tai puron lähiympäristössä voivat heikentää sen tilaa merkittävästi.

Purot ovat

  • kiinteä osa valuma-alueita
  • vahvasti sidoksissa erityisesti ympäröiviin rantametsiin
  • tärkeitä ekosysteemipalveluiden tuottajia (veden puhdistuminen, tulvien tasaus, luonnon monimuotoisuus, virkistysarvot).

Miksi puroja kannattaa kunnostaa?

Purot ovat monimuotoisia elinympäristöjä. Niissä ja niiden rannoilla elää muun muassa kaloja, vesihyönteisiä, sammalia, kasveja ja nilviäisiä.

Ihminen on muokannut vuosien saatossa vesistöjä, jolloin niiden luonnontilaisuus on kärsinyt. Esimerkiksi kivien perkaus uomasta, purojen suoristaminen ja ojitus, tierumpujen asennukset ja muut padottavat rakenteet ovat toimia, joilla luonnontilaisuutta on voitu heikentää. Muokkaukset ovat aiheuttaneet purojen suoristumista ja yksipuolistumista, liettymistä ja kuivumista, veden laadun heikentymistä ja virtaamavaihtelujen lisääntymistä. Purojen tilan heikentyminen uhkaa myös niistä riippuvaisia lajeja, kuten purotaimenta, raakkua ja useita vesisammal- ja vesihyönteislajeja.

Tällaiset muokatut purot on tärkeä palauttaa kohti niiden alkuperäistä tilannetta, koska luonnontilaisia tai niiden kaltaisia puroja on Suomessa jäljellä enää vähän. Kunnostettu puro pidättää kiintoainetta ja ravinteita sekä tasaa veden virtausta. Siksi purojen tilan parantaminen parantaa myös alapuolisten jokien, järvien ja rannikkovesien vedenlaatua ja luonnon tilaa. 

Yhteistyö johtaa yleensä parhaaseen tulokseen

Purojen kunnostuksessa yhteistyö on voimaa sekä maanomistajien että eri viranomaistahojen, erityisesti ympäristö-, metsä- ja kalatalousviranomaisten kesken. Puro virtaa tyypillisesti useamman maanomistajan maiden läpi. Kunnostushankkeissa paras tulos syntyy, kun maanomistajat toteuttavat yhdessä kunnostustoimenpiteitä kukin omilla maillaan.

Koska puro on kiinteä osa valuma-aluetta, pelkkä purouoman kunnostaminen riittää kuitenkin harvoin. Jos puroon kulkeutuu valuma-alueelta jatkuvasti liikaa ravinteita, kiintoainetta tai humusta, uoma voi liettyä ja kunnostuksen hyödyt jäädä lyhytaikaisiksi. Siksi kunnostuksissa tulisi tarkastella koko valuma-aluetta ja vähentää kuormitusta erilaisilla vesiensuojelutoimilla.

Purokunnostuksen askeleet suunnittelusta toteutukseen

Maan- ja vesialueiden omistajien suostumus on aina välttämätön, ja viranomaisyhteistyö ympäristöviranomaisten, kalatalousyksikön ja kunnan kanssa on keskeinen osa purokunnostushanketta.

Kartoita ja inventoi

Puron ennallistaminen aloitetaan huolellisella kartoituksella ja selvitystyöllä.

  • Aloita työ tutustumalla puron valuma-alueeseen karttojen perusteella ja täydennä tarvittavia tietoja maastossa.
  • Merkitse puron alku- ja loppupää ja tutki uoman kulkureitti ja profiili alusta loppuun. Hyödynnä Paikkatietoikkunaa (paikkatietoikkuna.fi).
  • Tutki kohteen maastokartta, ilmakuvat ja rinnevarjoste, jolloin ymmärrät paremmin, missä ja miten puro kulkee
  • Selvitä maanomistajat ja mahdolliset vesialueen omistajat.

Suunnittele ja hanki luvat

  • Suunnittele maastossa

    Toimenpiteiden suunnittelu tehdään aina paikan päällä maastossa. Maastossa voidaan tarkastella muun muassa uoman rakennetta ja mittoja, virtausoloja, pohjan laatua, kasvillisuutta, eroosiota, liettymistä, vaellusesteitä ja puroon kohdistuvaa kuormitusta.

  • Valitse toimenpiteet ja arvioi niiden vaikutukset

    Valitse kunnostustoimet kartoituksen ja maastoinventoinnin perusteella. Arvio toimenpiteiden vaikutukset veden virtaukseen, vedenkorkeuksiin, luonnon monimuotoisuuteen, maan kuivatukseen ja ympäröivien alueiden käyttöön. Ota huomioon myös mahdolliset suojellut lajit, luontotyypit ja muut arvokkaat luontokohteet.

  • Mitoita ja mallinna

    Tee tarvittavat mitoitukset, mallinnukset ja muut vaikutusten arvioinnit. Ota mahdollisuuksien mukaan huomioon purouoman lisäksi koko valuma-alue ja sieltä tuleva kuormitus.

  • Selvitä ilmoitukset ja luvat

    Selvitä hyvissä ajoin ja hanki kunnostuksen edellyttämät suostumukset, ilmoitukset ja luvat maanomistajilta ja viranomaisilta.

Keskeiset kunnostusmenetelmät

Purojen kunnostustoimet voidaan jakaa uomassa ja valuma-alueella tehtäviin toimiin. Sopivat menetelmät valitaan aina kohde- ja tapauskohtaisesti (elinympäristön parantaminen, maanomistajan tarpeet ja tahto ja näiden yhteensovittaminen). Usein paras tulos saavutetaan yhdistämällä uoman kunnostaminen valuma-alueelta tulevan kuormituksen vähentämiseen.

Uomakunnostuksissa käytetään muun muassa seuraavia keinoja:

  • vanhan luonnonuoman palauttaminen veden kulkureitiksi
  • suoristetun uoman mutkittelun ja rakenteellisen vaihtelun lisääminen
  • uoman kiveäminen ja virtausta ohjaavien rakenteiden tekeminen
  • puuaineksen lisääminen esimerkiksi puusuisteina, puukynnyksinä ja ajopuuna
  • kutusoraikkojen ja suojapaikkoja tarjoavien syvänteiden tekeminen
  • hiekan, lietteen ja muun kiintoaineen hallinta esimerkiksi lietetaskujen avulla
  • tierumpujen korjaaminen sekä muiden kalojen ja muiden vesieliöiden vaellusesteiden poistaminen.

Valuma-aluekunnostuksissa keskeisiä toimia ovat:

  • tarpeettomien ojien tukkiminen ja ojakatkojen tekeminen
  • laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien rakentaminen
  • kosteikkojen ja tulvatasanteiden toteuttaminen
  • eroosion vähentäminen ja suojavyöhykkeiden säilyttäminen
  • veden pidättäminen ja virtaamien tasaaminen tarkoitukseen sopivilla rakenteilla.

Putkipatoja, pohjakynnyksiä ja kynnyssarjoja voidaan käyttää erityisesti valuma-alueen vesienhallinnassa ja ojien virtaamien tasaamisessa. Rakenteet on suunniteltava ja mitoitettava kohteen olosuhteisiin sopiviksi.

Milloin valita käsikunnostus ja milloin tarvitaan konekunnostusta?

Purojen kunnostuksessa voidaan käyttää sekä käsityömenetelmiä että koneita. Pienimuotoiset työt, kuten kutusoraikkojen puhdistaminen, yksittäisten kivien siirtäminen ja pienien puurakenteiden tekeminen, on usein järkevää toteuttaa käsin.

Laajoissa kunnostuksissa koneiden, lähinnä kaivinkoneiden, käyttö on yleensä tehokkaampaa, etenkin jos työssä siirretään paljon kiviainesta tai kunnostetaan pitkä uomaosuus. Konetyö edellyttää usein enemmän esivalmisteluja esimerkiksi kulkuyhteyksien järjestämisessä ja lupien hankkimisessa  Monilla kohteilla on kannattavaa myös yhdistää koneellinen työ ja käsin tehtävä viimeistely.

Käsikunnostuksissa voit tarvita esimerkiksi seuraavia työvälineitä:

  • vinssi ja rautakankia suurten kivien siirtämiseen
  • lapioita, talikoita, hankoja ja haroja soran käsittelyyn ja kutusoraikkojen tekemiseen
  • ämpäreitä ja saaveja kivien ja soran kuljettamiseen
  • seulasarja tai muita välineitä eri kokoisen soran lajitteluun
  • vesikiikari puron pohjan tarkasteluun
  • paikannuslaite tai paikkatietosovellus havaintojen tallentamiseen
  • kahluuhousut ja muut henkilökohtaiset suojavarusteet
  • tarvittaessa moottorisaha puuaineksen käsittelyyn.

Hyväksi havaittu menetelmä kutusoraikkojen kunnostamiseen on niin kutsuttu Hartijoki-menetelmä. Siinä soraikon väleihin ajautunut kiintoaines poistetaan pyörittelemällä soraikkoa leveä kärkisillä työvälineillä. Jos alueella on suurempia kiviä, ne siirretään soraikon päältä pois haroilla ja talikoilla. Soraikko käännellään hiekasta vapaaksi, jolloin siitä tulee pehmeä ja kuohkea elinympäristö esimerkiksi taimenille. Vaihtoehtoisesti uomaan voidaan tuoda ulkopuolelta soraa ja perustaa uusi soraikko sopivalle alueelle. Hyvä käytäntö on kuitenkin käyttää uomassa olevaa soraa aina kun se on mahdollista.

Laske kustannukset

Kustannukset vaihtelevat kunnostustarpeen mukaan. Käsin tehtävä kunnostaminen on lähtökohtaisesti edullisempaa kuin koneella tehtävä työ. Kunnostamisen kustannukset muodostuvat monista osasista:

  • Suunnitelmasta
  • Työmaata valmistelevista töistä, esim. puuston raivaus
  • Käytännön toimenpiteiden määrä ja laatu, henkilötyötunnit ja materiaalihankinnat
  • Työnohjaus
  • Seuranta

Kustannukset vaihtelevat kunnostustarpeen määrän mukaan. Suuritöiset kiveämiset, monien puusuisteiden asentaminen ja uutta soraa vaativat kohteet ovat kalliimpia materiaalikulujen, työtuntien ja kuljetuksien vuoksi kuin pienitöisemmät kohteet. Yhden kutusoraikon tekemiseen voi mennä 1–3 tuntia, riippuen alueen koosta, poistettavan hiekan tai tuotavan soran määrästä ja kunnostajien määrästä. Hyvin suoraviivaiset kunnostustoimet ovat usein nopeampia kuin haastavammat ja usean menetelmän yhdistämistä vaativat kohteet.

Konetyön kustannukset ovat suuremmat kuin käsin tehtävän. Suuremmissa puroissa ja jokimaisissa kohteissa konetyö on usein tehokkaampaa kuin kokonaan käsityönä tehtävä ennallistaminen. Suurien kivien siirtely ja niiden asettelu sekä suurempien soraikkojen tekeminen onnistuu nopeammin koneella, mutta vaatii usein esivalmisteluja kulkuyhteyksien ja lupien suhteen. Jos työkohde on laaja eli useita satoja metrejä tai kilometrejä ja kunnostettava uoma on leveä, konetyö voi olla käsikunnostusta parempi vaihtoehto. Kun mietit konetyön kustannuksia, voit pyytää ne työtuntien ja työlajien mukaan tai kokonaishintana koko urakasta, jolloin työn aika-arvio on tärkeä arvioida oikein.

Esimerkki:

  • Kiveäminen X €/h, arvioidaan menevän 20 tuntia
  • Kutusoraikkojen tekeminen, Y €/h, arvioidaan menevän 15 tuntia
  • Metsäojien tukkiminen Z €/h, arvioidaan menevän 10 h

Kokonaiskustannus muodostuu tuntihinnan ja arvioitujen tuntien mukaan.

Toteuta huolella

Kiinnitä toteutuksessa huomiota kunnostustoimenpiteiden ajankohtaan. Kunnostustöitä tai vesistöä samentavia toimenpiteitä ei tulisi tehdä kalojen kutuaikoina. Huomioi myös virtaamatilanne, tulva-aikaan rakenteiden asentaminen tai uoman varressa liikkuminen voi olla hankalaa. Varmista, että työn toteuttajat ovat ymmärtäneet suunnitellut toimenpiteet, niiden tavoitteet ja toteutuksen reunaehdot (esim. liikkuminen maastossa tai rajoitukset koneiden käyttämiselle). Valvo toteutusta, dokumentoi tehdyt toimenpiteet ja varmista rakenteiden (esimerkiksi padot) oikea toiminta.  

Seuraa tuloksia

Kunnostuksen vaikutukset purouoman rakenteeseen ja veden virtaukseen tapahtuvat nopeasti ja ne on helppo havaita. Vaikutukset veden laatuun ja lajistoon näkyvät kuitenkin vasta pidemmällä aikavälillä: esimerkiksi purokasvillisuuden elpyminen vie useita vuosia. 

Puron kasvillisuuden, kalojen tai hyönteisten elpymistä voi maanomistaja itsekin seurata silmämääräisesti. Myös puron äänimaisema muuttuu kunnostuksen myötä!

Tarkempaa tietoa kunnostuksen vaikutuksista tuottavat esimerkiksi:

  • Puroinventoinnit
  • Sähkökoekalastus
  • Vesinäytteenotto
  • Pohjaeläinseuranta

 Seurantaa kannattaa tehdä ennen ja jälkeen ennallistamisen, jolloin tilanteita voidaan verrata toisiinsa.