Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Joet

Virtavedet muuttuvat jatkuvasti. Joet, purot ja niiden lähiympäristöt ovat tärkeitä elinalueita ja kulkureittejä monille lajeille.

Joet ovat muuttuvia elinympäristöjä

Virtavedet jaetaan eri tyyppeihin valuma-alueen koon ja maaperän mukaan. Turvemailla virtaavat joet ovat erilaisia kuin savi- tai kivennäismailla virtaavat joet. Yhteistä eri tyyppisille virtavesille on kuitenkin, että ne muuttuvat jatkuvasti. Veden määrä vaihtelee eri vuodenaikoina, virtaus muokkaa pohjan rakennetta ja luo uusia elinympäristöjä. Myös veden laatu voi vaihdella nopeasti, esim. rankkasateen myötä huuhtoutuvan maa-aineksen vaikutuksesta.

Joet ja niiden lähiympäristöt ovat tärkeitä elinalueita ja kulkureittejä monille lajeille. Luonnontilaiseen virtaveteen kuuluvat koski- ja suvantopaikkojen vaihtelu, kivet, mutkat, kaatuneet puut, pudonneet oksat, lahoavat lehdet ja rantakasvillisuus. Pohjaeläimillä on tärkeä rooli virtavesien ekosysteemissä: ne muuttavat maalta tulevaa kasviravintoa, kuten kuolleita puiden lehtiä ja valumavesien mukana tulevaa orgaanista ainesta, kaloille sopivaksi ravinnoksi. Luonnontilaisessa virtavedessä kalat ja muut eliöt pääsevät liikkumaan uomassa vapaasti ja rantavyöhykkeen kasvillisuus on monimuotoista ja luonnontilaista.

Virtakutuiset vaelluskalat, kuten taimen, lohi, harjus ja siika, viihtyvät koski‑ ja virtapaikoissa ja kutevat niissä. Virtavesien kalat tarvitsevat elämänsä aikana erilaisia elinympäristöjä hitaasti virtaavista suvannoista kovempaa virtaaviin hapekkaisiin koskiin. Jokien ja purojen perkausten ja ojitusten vuoksi lohikalojen lisääntymis‑ ja poikaselinympäristöt ovat kuitenkin vähentyneet, koska peratuista virtavesistä kutukelpoinen sora on usein siirtynyt alkuperäisiltä paikoiltaan virran mukana ja läjittynyt kutemiseen kelpaamattomille hidasvirtaisille alueille.

Sopivassa kutupaikassa on kalalajista riippuen erikokoista soraa ja kiviä, ja se tarjoaa suojaa pienille kalanpoikasille. Virtavesiin rakennetut voimalaitospadot tai pienemmät esteet, kuten tierummut, haittaavat kalojen pääsyä lisääntymispaikoille.

Mitä eri virtavedet ovat?

Joki on virtaavan veden vesistö, jonka valuma-alue on yli 100 km2:n laajuinen. Puro taas on jokea pienempi vesistö (valuma-alueen koko kuitenkin yli 10 km2), jonka uomassa virtaa jatkuvasti vettä ja jossa kalan kulku on mahdollista. Noro, oja tai lähde eivät ole vesilain mukaisia vesistöjä. Noro on puroa pienempi vesiuoma, jossa ei jatkuvasti virtaa vettä, eikä kalan kulku ole merkittävässä määrin mahdollista. Kuivina aikoina norot voivat näkyä maastossa vain kivien välissä kiemurtelevana painaumana. Oja on kuten noro, mutta se on ihmisen kaivama. Norot ja purot ottavat valuma-alueelle satavat vedet ensimmäisenä vastaan ja ohjaavat ne suurempiin vesistöihin.

Virtavedet ovat ahdingossa

Valtaosa Suomen suurista joista on valjastettu vesivoimantuotantoon, jolloin virtaama ja siten joen alkuperäinen elinympäristö on tuhoutunut. Pienempiä purouomia on perattu ja suoristettu tukinuiton ja maankuivatuksen helpottamiseksi. Tämä on johtanut virtavesien tilan heikkenemiseen valtaosassa Suomea. Peratut purot johtavat veden ja sen mukana esimerkiksi soilta tulevat ravinteet pois nopeammin kuin luonnollisesti mutkittelevat purot, mikä kiihdyttää alavirran puoleisten vesistöjen rehevöitymistä.

Kalat ja monet muut vesien eliöt voivat siirtyä paikasta toiseen vain vettä pitkin. Kulku katkeaa, jos vastaan tulee pato tai huonosti asennettu tierumpu. Suomen joissa ja puroissa näin käy tavan takaa: virtavesissämme kymmeniä tuhansia patoja ja muita vesieliöstön kulkua haittaavia esteitä. Tieverkostossa olevien tierumpujen lisäksi joissa ja puroissa on erilaisia mylly- ja uittorakenteita sekä pohjapatoja.

Kaikki Suomen suurimmat joet ja valtaosa pienemmistä joista on padottu, lukuun ottamatta rajajokiamme Tornionjokea ja Tenoa. Patoja on rakennettu eri tarkoituksiin: vesistön säännöstelyä, tulvasuojelua ja vesivoiman tuotantoa varten. Patoaminen muuttaa joen luonnollista virtausta. Luonnontilaisessa joessa kaltevuus ja virtaus vaihtelevat uoman eri osissa, kun taas padotussa joessa vedenpinnan korkeusero keskittyy suurelta osin padon kohdalle. Vesivoimalaitosten toiminta voi lisäksi aiheuttaa nopeita vedenkorkeuden ja virtaaman vaihteluita, jotka muuttavat joen luontaista virtausrytmiä ja vaikuttavat merkittävästi jokiluontoon.

Padot estävät kalojen kulun

Patoamisen seurauksena pääosa suurten jokivesistöjen luontaisista lohi- ja taimenkannoista on menetetty, eikä kulkuyhteyksiä ole vieläkään avattu. Patojen ohi rakennetut kalatiet auttavat vähän, mutta kalojen pitäisi päästä kulkemaan turvallisesti myös alavirtaan voimaloiden turbiinien ohi. Moniin paikkoihin pyritäänkin rakentamaan luonnonmukainen ohitusuoma, joka tarjoaa kulkuväylän kaikille vesieliöille sekä parhaimmillaan lisää kutualueita ja muita virtavesien elinympäristöjä.

Patoja on viime vuosina lähdetty purkamaan laajemmin: tavoitteena on purkaa ne padot, joilla on vain vähän merkitystä sähköntuotannolle, mutta iso vaikutus vesiluonnon tilaan. Pienempien vaellusesteiden poistoja tehdään purokunnostusten yhteydessä. Kunnostuksen ulkopuolelle jää kuitenkin tuhansia esteellisiä virtavesiä.

Miksi kunnostaa virtavesiä?

Suoraksi peratun puron kunnostaminen mutkittelevaksi virtavedeksi palauttaa virtavesille tyypillisiä olosuhteita, kohentaa vedenlaatua ja edistää virtavesiluonnon monimuotoisuutta. Valuma-alueelta tuleva ravinnekuormitus alapuolisiin vesistöihin hidastuu ja vähenee, kun ravinteet jäävät mutkittelevan joen tai puron suvantoihin pohjaeläinten ja siten ylempänä ravintoketjussa myös kalojen hyödynnettäväksi.

Kunnostuksen myötä myös virkistysarvo nousee, kun virkistysalueen kannalta arvokkaat kalakannat elpyvät. Kunnostuksilla koko vesiekosysteemin tila paranee ja tukee valuma-alueen hydrologisia prosesseja. Kunnostusten onnistumista tukevat valuma-alueilla tehtävät ennallistamis- ja vesiensuojelutoimet, jotka osaltaan vaikuttavat veden laadun paranemiseen.

Kunnostuksia voidaan tehdä pienemmillä kohteilla talkoilla ja käsityönä. Isommat kunnostushankkeet vaativat rahoitusta ja konetöitä.