Lähteiden ennallistamisen suunnittelu
Suunnittelu aloitetaan tunnistamalla syyt lähteen muuttumisen taustalla. Kaikkia lähteitä ei ole kannattavaa kunnostaa, eivätkä kaikki muutokset johdu ihmisen toiminnasta.
Lähteiden muuttumiseen johtaneita syitä
Ennen toimenpiteiden suunnittelua on tärkeää tunnistaa, mistä syistä lähteen veden purkautuminen tai elinolosuhteet ovat muuttuneet. Yleisesti voidaan todeta, että taustalla on usein joko lähteen pinnalla tapahtunut rakenteellinen muutos, tai veden kiertokulun muutokset.
Lähteiköt sijaitsevat usein metsäisissä ympäristöissä, joissa varjostava puusto luo niille kostean, viileän pienilmaston. Puiden hakkuut lisäävät valon määrää ja muuttavat näin ollen alueen lämpötilaoloja. Puut myös imevät ja haihduttavat vettä, ja puuston kaataminen voi lisätä pohjaveden muodostumista jopa 24 prosenttia.
Lisäksi metsäkoneet ja muu maanmuokkaus voivat vaurioittaa lähteikköjä suoraan. Lähteen tihkupinnoille syntyneet ajourat voivat ohjata lähdeveden kulkua uusiin reitteihin ja pienentää luonnollisia pohjaveden purkautumisalueita.
Ojitus on yksi merkittävimmistä lähteikköjen luonnontilaa heikentäneistä tekijöistä Suomessa. Ojituksia tehtiin erityisen paljon 1970-luvulla, kun niiden vaikutuksia ei vielä täysin ymmärretty.
Ojat laskevat lähteiden vedenpintaa, kuivattavat hetteikköjä ja tihkupintoja sekä pienentävät lähteikön pinta-alaa. Joissakin tapauksissa lähteikkö on muuttunut lähes kokonaan suoraksi ojaränniksi, jolloin alkuperäisistä lähderakenteista ei ole juuri jälkiä jäljellä. Vaikka osa lähteiköistä pystyy vähitellen toipumaan ojituksen vaikutuksista, monet kärsivät edelleen vuosikymmeniä sitten kaivettujen ojien seurauksista.
Monista lähteistä alkavia puroja ja noroja on aikanaan perattu ojiksi esimerkiksi metsätalouden, kuivatuksen tai vedenoton yhteydessä.
Perkaaminen poistaa luonnolliselle uomalle tyypilliset mutkat, syvänteet, kivet, lahopuut ja muut virtauksen vaihtelua luovat rakenteet. Samalla veden virtaus nopeutuu ja elinympäristöjen monimuotoisuus vähenee. Rakenteellisesti yksipuolinen oja tarjoaa huomattavasti vähemmän elinpaikkoja kuin luonnontilainen lähdepuro.
Lähteikön tilaan voivat vaikuttaa myös tiet, rakennukset, maa-ainesten otto, kaivutyöt sekä muu rakentaminen. Vaikutukset eivät aina näy välittömästi lähteiköllä, vaan ne voivat ulottua laajalle koko pohjavesialueelle.
Pohjaveden pinnan lasku, veden laadun heikkeneminen tai virtausreittien muuttuminen voivat olla seurausta toimenpiteistä, jotka sijaitsevat kaukana itse lähteestä. Siksi lähteikön tilaa tarkasteltaessa on tärkeää huomioida koko pohjavesialue.
Metsiä ja soita on muokattu pelloiksi vuosisatojen ajan. On raivattu, kaskettu, kydötetty, äestetty ja ojitettu. Myös monia lähteitä on vuosisatojen aikana kuivattu tai muokattu viljelyn tarpeisiin, koska kosteita lähdeympäristöjä on pidetty hyvin viljelyyn soveltuvina. Toisaalta, niityille ja viljelysmaille sattuneita lähteitä on ohjeistettu ojittamaan jo 1800-luvun puolella erilaisilla salaojilla. Näin lähdeveden viljelyksille haitallinen kylmyysvaikutus saataisiin vähenemään.
Monet peltolähteet ovat nykyisin voimakkaasti muuttuneita. Ojitukset ovat muuttaneet niiden vesitaloutta, ja pelto-ojat tuovat lähteisiin pintavesiä, ravinteita ja kiintoainesta. Lisäksi lannoitteet voivat heikentää pohjaveden laatua ja lisätä ravinnekuormitusta lähteiköissä.
Lähteitä on käytetty pitkään juoma- ja talousveden lähteinä. Käytön helpottamiseksi niitä on syvennetty, kaivettu säännöllisen muotoisiksi ja varustettu erilaisilla vedenottorakenteilla.
Lähdealtaita on voitu reunustaa kivillä, betonirenkailla tai muilla rakenteilla, ja lähteestä alkava puro on usein muutettu suoraksi ojaksi tai johdettu putkeen. Nämä toimenpiteet ovat vähentäneet lähteiköiden luonnollista rakenteellista vaihtelua ja muuttaneet niiden toimintaa.
Lähteiköiden eliöstö on sopeutunut erittäin tasalaatuisiin olosuhteisiin. Siksi pienetkin muutokset veden laadussa voivat näkyä lajistossa.
Esimerkiksi hakkuut, ojitukset ja maatalous voivat lisätä ravinteiden kulkeutumista pohjaveteen. Kohonneet ravinnepitoisuudet voivat heikentää veden laatua ja muuttaa lähteiköiden bakteeri-, levä- ja kasvilajistoa. Samalla lähdeympäristöjen ekologinen tila voi heikentyä.
Ojitetuilta ja voimakkaasti muokatuilta alueilta huuhtoutuu vesistöihin maa-ainesta ja orgaanista materiaalia. Kun kiintoainetta kertyy liikaa lähdepuroihin ja lähteikköihin, niiden pohja liettyy.
Liettyminen peittää kiviä ja muita rakenteita, vähentää elinympäristöjen monimuotoisuutta ja heikentää esimerkiksi selkärangattomien lajien elinoloja. Myös vaelluskalojen lisääntyminen häiriintyy. Erityisen haitallista se on luonnostaan kirkasvetisissä lähdeympäristöissä, joissa veden laatu on tärkeä osa elinympäristöä.
Tiesitkö, että lähdevettä on hyödynnetty kalankasvatuksessa?
Vuonna 1895 Suomen kalatalouslehdessä suositeltiin kalankasvatuksesta kiinnostuneita aloittamaan lammikkoviljely. Lammikkoviljelyssä lähdevesi johdetaan erikseen kaivettuihin kala-altaisiin. Kylmä ja puhdas lähdevesi todettiin erityisen sopivaksi monille vaelluskaloille, kuten kirjolohelle ja puronieriälle. Myöhemmin lähteiden vettä käytettiin paljon esimerkiksi lohenviljelylaitoksissa.
Miten tunnistan ennallistamistarpeen?
Ennallistamistarpeen arvioinnissa on tärkeää tarkastella sekä lähteen nykytilaa sekä sitä, miten tapahtuneet muutokset vaikuttavat lähteen toimintaan ja eliöstöön. Suuri osa suojelemattomista lähteistä on esimerkiksi jo luonnontilastaan heikentyneitä, mikä voi johtaa käsitykseen, että lähteellä olisi jonkinlainen ennallistamistarve.
Ennallistamisen tavoitteena ei ole korjata jokaista muuttunutta lähdettä, vaan kohdentaa toimet sinne, missä luonnontilan palautumisesta saadaan suurin ja pysyvin hyöty luonnon monimuotoisuudelle.
Toimi näin
Tarkastele vesitaloutta ja rakenteita
Lähde voi tarvita ennallistamista, jos sen luonnollinen vesitalous on muuttunut tai sen rakenteita on muokattu. Muutoksia voivat olla esimerkiksi ojitukset, kaivuut, veden johtaminen pois lähteestä tai muut ihmisen aiheuttamat rakenteelliset muutokset.
Arvioi lähteen eliöstön tila
Rakenteelliset muutokset eivät yksin kerro ennallistamistarpeesta. Joissakin tapauksissa lähde on voinut vuosien aikana saavuttaa uuden tasapainotilan, jossa lähteelle tyypillinen lajisto menestyy edelleen hyvin. Siksi on tärkeää selvittää,
esiintyykö lähteessä edelleen sille ominaista lajistoa, onko lajiston määrä tai monimuotoisuus selvästi vähentynyt ja näkyvätkö muutokset lähteen ekologisessa tilassa.
Jos lähteen lajisto on säilynyt monipuolisena muutoksista huolimatta, ennallistamisen hyödyt voivat jäädä vähäisiksi.
Suosi laajoja ja kytkeytyneitä kohteita
Parhaat ennallistamiskohteet ovat usein laajoja lähteikkökokonaisuuksia, joissa on runsaasti virtaavaa pohjavettä. Hyvä vedenantoisuus auttaa lähdettä palautumaan muutoksista ja tukee lajiston säilymistä ennallistamisen aikana.
Laajoissa ja toisiinsa yhteydessä olevissa lähteissä voidaan yleensä saavuttaa suurempia ja pitkäkestoisempia hyötyjä kuin yksittäisissä pienissä lähteissä.
Huomioi ympäröivä maankäyttö
Ennallistaminen onnistuu parhaiten, kun lähteeseen kohdistuvat haitalliset vaikutukset voidaan poistaa tai niitä voidaan vähentää. Jos pohjavesialueella on voimakasta tai jatkuvasti lisääntyvää maankäyttöpainetta, kuten rakentamista, maa-ainesten ottoa tai muuta toimintaa, ennallistamisen tulokset voivat jäädä lyhytaikaisiksi.
Siksi on tärkeää arvioida, voidaanko lähteen tila turvata myös tulevaisuudessa.
Aloita suunnittelu kokoamalla olemassaolevat tiedot
Ennen maastoon lähtöä kannattaa tarkistaa alueesta saatavilla olevat paikkatieto- ja viranomaistiedot. Näin voidaan tunnistaa mahdolliset ennallistamista rajoittavat tekijät sekä huomioitavat luonto-, kulttuuri- ja käyttöarvot.
Tausta-aineistoista kannattaa selvittää esimerkiksi:
- alueen kaavoitus ja nykyinen maankäyttö
- pohjavesialueiden rajaukset ja vedenhankinnan tarpeet
- muinaisjäännökset ja kulttuuriperintökohteet
- uhanalaisten lajien esiintymät
- kalaston kannalta merkittävät kohteet
- metsätalouden toimenpiteet ja erityisen tärkeät elinympäristöt
- aiemmin toteutetut tai suunnitellut ennallistamis- ja kunnostushankkeet.
Keskeiset aineistolähteet ennallistamissuunnittelussa
- Kaava-aineistot: alueen nykyinen ja suunniteltu maankäyttö
- Pohjavesialueaineistot: sijainti pohjavesialueella ja mahdollinen merkitys vedenhankinnalle
- Museoviraston aineistot: muinaisjäännökset ja kulttuuriperintökohteet
- Lajitietojärjestelmät (LajiGis, Lajitietokeskus): uhanalaiset lajit ja muut arvokkaat lajiesiintymät
- Kalastoaineistot (Elinvoimakeskukset, SYKE): kalalajisto ja kalataloudelliset arvot
- Metsäkeskuksen aineistot: arvokkaat elinympäristöt, metsänkäyttöilmoitukset sekä mahdolliset Kemera-tuet
- Ojitusyhteisöt-karttapalvelu: ojitushankkeet ja ojaverkostoihin liittyvät vastuut
- Metsähallituksen SASS- ja SAKTI-järjestelmät: aiemmin toteutetut tai suunnitteilla olevat kunnostus- ja ennallistamistoimet
- Ortokuvat ja historialliset ilmakuvat: muutokset maankäytössä, ojituksissa ja vesistöissä
- Perus- ja historialliset kartat: alueen aiempi rakenne ja vesitalous
- Virtausmallit ja valuma-alueaineistot: veden kulkureitit ja lähteikön vesitaloudellinen kokonaisuus
- Kosteus-, eroosio- ja huuhtoutumismallit: alueet, joilla veden tai maa-aineksen liikkeet voivat vaikuttaa lähteikköön
- Korkeusmallit ja laserkeilausaineistot: ojat, uomat, lähteet ja pienetkin maastonmuodot
- GTK:n maaperä- ja kallioperäaineistot: pohjaveden muodostumiseen ja virtaamiseen vaikuttavat geologiset olosuhteet
Määrittele selkeät tavoitteet
Ennallistamisen tavoitteet määritellään tausta-aineistojen ja maastohavaintojen perusteella. Selkeästi kirjatut tavoitteet ohjaavat ennallistamistoimien valintaa ja mahdollistavat niiden vaikutusten seurannan ja arvioinnin. Konkreettiset tavoitteet auttavat myös havainnollistamaan ennallistamisen tarkoitusta ja hyötyjä maanomistajille sekä muille sidosryhmille.
Lähteiden ennallistamisen tavoitteena voi olla esimerkiksi
- luonnollisen vesitalouden palauttaminen,
- lähdevaikutteisen alueen säilyttäminen tai laajentaminen,
- uhanalaisten lähdelajien elinolojen parantaminen,
- kuivuneiden uomien uudelleenvesittäminen sekä
- rakenteellisen monimuotoisuuden lisääminen.
Tavoitteena voi olla myös aiemmin ojitetun lähdepuron palauttaminen luonnontilaisemmaksi. Näillä toimilla voidaan tukea lähteiden lajiston monimuotoisuutta ja vahvistaa niiden ekologista tilaa.
Kokoa suunnitelma ja tee tarvittavat ilmoitukset viranomaisille
Kirjaa suunnitelmaan myös vaadittavat työlajit, työn määrä ja sen hinta. Ennallistamiskustannukset vaihtelevat paljon kohteen koon, ympäristön ja tarvittavien toimenpiteiden mukaan. Pienet käsityönä toteutettavat kohteet voivat maksaa muutamia satoja euroja, kun taas laajojen, koneellisesti toteutettavien lähteikköryhmien ennallistaminen voi maksaa useita kymmeniä tuhansia euroja.
Karkeana arviona lähteikön ennallistaminen maksaa 1 000–2 000 euroa per aari. Tämä arvio ei sisällä suunnittelun kustannuksia, jotka voivat muodostaa merkittävän osan hankkeen kokonaiskuluista.
Muistilista suunnittelun tueksi
- Mitkä lähteikön luonnolliset rakennepiirteet ovat muuttuneet tai hävinneet?
- Miten lähteikön vesitalous on muuttunut ja mistä muutokset johtuvat?
- Voidaanko muutosten syihin vaikuttaa vai onko niiden taustalla sellaista maankäyttöä, jota ei voida muuttaa?
- Missä lähteelle tyypillistä lajistoa esiintyy ja miten sen säilyminen turvataan ennallistamisessa?
- Tarvitaanko tarkempia lajisto- tai luontoselvityksiä?
- Onko alueella lähdevaikutteisia ojia, purkauspisteitä tai muuta pohjaveden ohjautumiseen liittyvää muuttuneisuutta?
- Onko lähteiköllä rakenteita tai muutoksia, jotka eivät heikennä sen luonnontilaa tai vesitaloutta?
- Onko osa lähteiköstä palautunut luonnostaan uuteen, ekologisesti toimivaan tilaan, joka kannattaa säilyttää?
- Mikä on ennallistamisen tavoitetila, jos alkuperäistä luonnontilaa ei voida palauttaa tai määrittää?
- Rajoittavatko maanomistus, maankäyttö tai muut käytännön tekijät ennallistamistoimia?
- Voivatko ennallistamistoimet aiheuttaa haittaa ympäröivälle maankäytölle, esimerkiksi vettymisen vuoksi?
- Voidaanko ennallistamisella lisätä lähteikön luonnon monimuotoisuutta?
Ilmoitukset viranomaisille
Suunnitelma on hyvä käydä läpi tarvittavien asiantuntijoiden kanssa, kuten pohjavesigeologin, luonnonsuojelun asiantuntijoiden tai lajiasiantuntijoiden kanssa. Viranomaisten yhteydenottoja voidaan tarvita esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:
- Pohjavesialueilla käsittele suunnitelmat pohjavesi- ja luonnonsuojeluasiantuntijoiden kanssa. Ensimmäisen luokan pohjavesialueilla ole lisäksi yhteydessä kunnan vesihuoltolaitokseen.
- Metsälakikohteilla ja metsätalouden ympäristötukikohteilla tai niiden läheisyydessä toimittaessa ota yhteys Metsäkeskuksen metsäneuvojaan.
- Maatalouden ympäristökorvauskohteilla ole yhteydessä elinvoimakeskuksen maataloustukiasiantuntijoihin.
- Erityisiä lajeja koskevilla kohteilla konsultoi lajiasiantuntijoita tai alueellisia eliötyöryhmiä.
- Ojitusalueilla keskustele tarvittaessa ojitusyhteisön ja lupa- ja valvontaviraston kanssa.
- Kulttuurihistoriallisesti arvokkailla lähteillä, joissa on vanhoja rakenteita tai niihin liittyvää perinnetietoa, ota yhteyttä alueelliseen vastuumuseoon tai Museovirastoon.