Järvet ja lammet
Suomi on tuhansien järvien maa. Lähijärveä tarkkailemalla huomaat mahdollisen muutoksen sen tilassa.
Järvi vai lampi?
Suomen kokonaispinta-alasta lähes 10 % on järvien peitossa. Tyypillisesti suomalaiset järvet ovat matalia: niiden keskisyvyys on noin seitsemän metriä.
Lampi on järveä pienempi, mutta virallista määritelmää järvelle tai lammelle ei ole. Erään määritelmän mukaan koon raja on 10 hehtaaria. Toisen määritelmän mukaan
- järvi on kooltaan aina yli hehtaarin ja
- lampi on hehtaaria pienempi, mutta neliömetriä suurempi.
Järviä ja lampia uhkaa rehevöityminen
Järvien ekologista tilaa arvioidaan sen perusteella, kuinka paljon ihmistoiminta on muuttanut järveä ja sen eliöstöä. Kemiallinen tila puolestaan kertoo, esiintyykö vedessä haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja. Luokittelun avulla tunnistetaan vesistöt, joiden tilaa on tarpeen parantaa.
Järven ja lampien tilaan vaikuttaa suuresti se, mitä sen ympäröivältä valuma-alueelta kulkeutuu järveen veden mukana.
- Rehevöityminen tarkoittaa sitä, että järveen päätyy liikaa kasveille tärkeitä ravinteita, erityisesti fosforia ja typpeä.
- Ravinteet lisäävät levien ja vesikasvien kasvua ja voivat vähitellen muuttaa järven olosuhteita.
- Ravinteita voi kulkeutua järveen esimerkiksi pelloilta, metsätaloudesta ja asutuksesta.
Rehevöitymiselle ovat erityisen herkkiä pienet ja matalat järvet, joiden ympäristössä on paljon peltoja tai asutusta. Pieneen vesimäärään päätyvät ravinteet voivat vaikuttaa järven tilaan voimakkaasti.
Pitkälle edennyt rehevöityminen voi lisätä rantojen ja matalien alueiden umpeenkasvua. Runsas kasvillisuus, levien lisääntyminen sekä pohjien ja rantojen liettyminen muuttavat järven elinympäristöjä ja voivat vaikuttaa esimerkiksi kala- ja lintulajeihin. Samalla ne voivat vaikeuttaa uimista, veneilyä ja muuta virkistyskäyttöä.
Rehevöitymisen tunnusmerkit
- Planktonlevät lisääntyvät ja sinileväkukinnat ovat mahdollisia
- Vesi samentuu ja näkösyvyys pienenee
- Veden laatu heikkenee
- Vesikasvillisuus runsastuu ja lajisto yksipuolistuu
- Särkikalat ja pienet ahvenet runsastuvat
- Kalapyydykset ja rantakivet limoittuvat
- Talviaikainen happikato pohjakerroksessa
- Hajuhaitat
- Kokonaisfosforipitoisuus nousee
Veden laatu voi heikentyä merkittävästi
Liialliset ravinteet vedessä vaikuttavat koko ravintoketjuun tuottajista hajottajiin. Esimerkiksi kasviplanktonin määrää säätelee kesäaikaan ravinteiden puute. Kun ravinteiden määrä rehevöityvässä järvessä kasvaa, myös kasviplankton runsastuu ja vesi samenee.
Runsastuneen kasvimassan hajottaminen kuluttaa vesistöstä happea, jolloin järveen voi aiheutua talviaikaan happikato. Terveessä järvessä ravinteet varastoituvat pohjalietteeseen, mutta rehevän järven hapeton pohja ei pidätä ravinteita. Hapettomissa olosuhteissa ravinteita pääsee siis liukenemaan taas veteen, joka voimistaa rehevöitymistä entisestään. Syntyy itseään ruokkiva kierre.
Mistä ravinnekuormitus on peräisin?
Ravinteita päätyy vesistöön valuma-alueelta sekä haja- että pistekuormituksena.
Hajakuormitus on peräisin metsä- ja maataloudesta, haja-asutuksesta sekä laskeumana ilmasta.
Pistekuormitus puolestaan on peräisin yksittäisiltä maatiloilta, teollisuuslaitoksilta tai jätevedenpuhdistamoilta.
Koska hajakuormitus koostuu lukuisista pienistä lähteistä, siihen puuttuminen on hankalaa, mutta toki mahdollista. Pistekuormitusta on helpompi vähentää. Sen osuus ravinnepäästöistä onkin viime vuosikymmeninä pienentynyt merkittävästi. Rehevöityneen järven kunnostuksessa valuma-alueelta tulevan kuormituksen vähentämiseen tuleekin puuttua ensimmäisenä.
Voiko järven kunnostaa?
Järven kunnostus voi olla tarpeen, jos järvi on rehevöitynyt, mataloitunut tai kasvamassa umpeen. Ensin on tärkeää selvittää järven tila ja ongelmien syyt.
Usein kunnostus alkaa järveen tulevan kuormituksen vähentämisestä. Jos valuma-alueelta kulkeutuu jatkuvasti ravinteita ja kiintoainesta vesistöön, järvessä tehtävien kunnostustoimien vaikutukset voivat jäädä lyhytaikaisiksi tai olemattomiksi.
Järven tilasta ei aina ole valmista seurantatietoa, joten myös paikallisten tekemät havainnot voivat olla hyödyllisiä. Kunnostus vaatii yleensä pitkäjänteistä työtä, ja sitä voidaan toteuttaa vaiheittain.
Valitse järveen sopivat kunnostustoimet
Kunnostamisen toimenpiteitä on kevyempiä ja raskaampia. Kevyemmästä päästä ovat esimerkiksi vesikasvien niitto ja niitetyn kasvuston poisto. Järeämpiä kunnostustoimia ovat vedenpinnan nosto ja ruoppaus. Ne vaativat yleensä vesilain mukaisen luvan ja enemmän kalustoa.
Ravintoketjukunnostuksessa vähennetään järven runsasta särkikalakantaa esimerkiksi hoitokalastuksella ja pyritään samalla vahvistamaan petokalakantoja. Petokaloja voidaan esimerkiksi istuttaa järveen. Tavoitteena on tasapainottaa järven ravintoketjua ja vähentää rehevöitymistä.
Särkikalakannan vähentäminen johtaa muun muassa sisäisen fosforikuormituksen ja leväkukintojen vähenemiseen. Samalla kalojen mukana poistuu järvestä ravinteita.
Niitolla vähennetään liian runsasta vesikasvillisuutta esimerkiksi rannoilta ja vesireiteiltä. Sillä voidaan helpottaa vesillä liikkumista sekä parantaa veden virtausta ja järven virkistyskäyttöä. Niitetty kasvillisuus poistetaan vedestä, jotta se ei hajotessaan palauta sisältämiään ravinteita takaisin järveen.
Kaikkea kasvillisuutta ei kuitenkaan pidä poistaa. Vesikasvit kuuluvat järveen: ne tarjoavat elinympäristöjä eliöille, suojaavat rantaa eroosiolta ja sitovat pohja-ainesta. Siksi niitto suunnitellaan kohteen mukaan ja kasvillisuutta jätetään myös kasvamaan.
Ruoppauksessa järven pohjasta poistetaan sinne kertynyttä ainesta. Sillä voidaan esimerkiksi syventää mataloitunutta rantaa ja parantaa alueen virkistyskäyttöä.
Ruoppaus on niittoa voimakkaampi toimenpide, ja sillä voi olla myös haitallisia vaikutuksia. Se voi esimerkiksi samentaa vettä ja vahingoittaa kalojen kutualueita. Siksi ruoppaus täytyy suunnitella huolellisesti, ja siihen voi liittyä ilmoitus- tai lupavaatimuksia.
Hapettamisella pyritään parantamaan järven happitilannetta silloin, kun vedessä on liian vähän happea. Hapetuksessa happea voidaan lisätä veteen esimerkiksi ilman ja paineilmakuplituksen avulla, tai johtamalla hapekasta päällysvettä vähähappiseen alusveteen.
Jos kaikki muut keinot on jo kokeiltu tuloksetta, voidaan pienissä ja rehevöityneissä järvissä harkita myös ravinteiden saostamista kemiallisella käsittelyllä. Saostuskemikaaleina käytetään rauta- ja alumiiniyhdisteitä sekä rautakipsiä.
Kemiallinen käsittely on luvanvarainen toimenpide, ja sen toteuttaminen on vasta viimeinen vaihtoehto.
Näin suunnittelet ja toteutat järvikunnostuksen
Kun huonossa kunnossa olevaa järveä ryhdytään kunnostamaan, suunnittelu tulee tehdä huolella, jotta kunnostustoimet ovat tuloksellisia ja niiden vaikutukset pysyviä. Hyvin suunniteltu ja toteutettu vesistökunnostushanke edistää monenlaisia tavoitteita: veden laatu paranee, vesistön virkistysarvo kasvaa ja vesieliöiden elinympäristö kohenee.
Havainnoi ja selvitä taustat
Havainnoi ongelmat selvittämällä vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
- Mikä vesistössä on vialla?
- Millaisia järven luonnonolot ovat?
- Millainen valuma-alue on ja mitä siellä tapahtuu järven näkökulmasta?
- Mitä eliöitä vesistössä elää ja mikä on kalakannan tila?
- Paljonko järven vedenpinta vaihtelee vuoden mittaan?
- Kuinka paljon vedessä on rehevöittäviä ravinteita ja mistä ne ovat peräisin (esimerkiksi asuinalueet tai maatilat)?
- Kuinka pahasti järvi on rehevöitynyt?
- Vaivaako järveä happikato?
Taustaselvityksessä voi käydä ilmi, onko kunnostusta kyseiseen kohteeseen ehkä jo suunniteltu. Tätä voi kysyä kunnan tai alueellisen elinvoimakeskuksen asiantuntijoilta tai alueella toimivalta vesienhoito- tai suojeluyhdistyksiltä, yliopistoilta tai Suomen ympäristökeskukselta. Kalastotietoja voi kysyä kalatalousviranomaisilta, kalatalouskeskuksesta tai kalaveden osakaskunnista.
Selvittämiseen voi pyytää myös apua
Joskus on tarpeen teettää vesianalyysi ammattilaisella. Erilaiset ympäristöalan yritykset tarjoavat tällaisia asiantuntijapalveluita, ja näiden yhteystietoja saa esim. ympäristöviranomaisilta. Jos vesistö on luonnon monimuotoisuuden tai virkistyskäytön kannalta merkittävä, viranomaisten kanssa voi neuvotella vesistön ottamisesta mukaan seurantaan. Valuma-alueen rakennetta ja mahdollisia kuormittavia tekijöitä voi selvittää karttojen ja maastokäyntien avulla.
Viranomaisten ylläpitämiä tietopalveluita vesien tilasta Suomessa
Pyydä toimijat kokoon ja perusta tarvittaessa toimintaryhmä
Kunnostushankkeissa tarvitaan monien eri tahojen välistä yhteistyötä. Vesialueella toimii yleensä kalaveden osakaskunta, joka huolehtii kalakannoista ja kalastuksen järjestämisestä. Lisäksi järven hyvinvointi kiinnostaa mökkiläisiä, asukas- tai kyläyhdistyksiä, kalastajia ja maanomistajia.
Pitkäjänteisen toiminnan takaamiseksi ja rahoituksen hankkimiseksi tarvitaan yleensä rekisteröity yhdistys. Kunnostushanketta voidaankin edistää esimerkiksi olemassa kylätoimikunnan, asukasyhdistyksen tai osakaskunnan voimin. Toisinaan täytyy perustaa oma erillinen yhdistys. Monilla järvillä tällainen löytyykin jo nykypäivänä. Yhdistys vastaa järven tilan seurannasta ja kunnostuksesta.
Pyydä vesistökunnostushankkeen toimintaryhmään mukaan
• kalaveden osakaskunta eli vesialueen omistajat
• asukas- tai kyläyhdistykset
• Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys
• vapaa-ajankalastajien yhdistykset ja kalakerhot
• metsästysseura
• ammattikalastajat
• maanomistajat
• mökkiläiset
• kunnan edustaja
Huomioi viranomaiset ja tarvittavat luvat
Myös ympäristöviranomaisiin kannattaa olla yhteydessä jo alkuvaiheessa. Isompia kunnostustoimia varten täytyy hakea vesilain mukainen lupa. Tällaisia isompia toimenpiteitä ovat esimerkiksi vedenpinnan säännöstely, pysyvä nostaminen ja ruoppaus.
Vesiluvan hakemista ja hankkeen toteuttamista varten tulee perustaa vesioikeudellinen yhteisö, johon voivat liittyä hankkeesta hyötyvät henkilöt tai kiinteistöt. Yhteisön perustamiseen liittyvät ohjeet ja määräykset löytyvät vesilaista.
Miettikää tavoitteet yhdessä
Miettikää yhdessä kunnostukseen osallistuvien tahojen kanssa kunnostuksen tavoitteet. Mihin toimenpiteillä pyritään?
- Halutaanko esim. parantaa veden laatua tai estää rantojen tai järven umpeenkasvua?
- Onko tavoitteena kohentaa virkistys- tai luontoarvoja?
- Halutaanko parantaa kalaston tilaa ja kalastusmahdollisuuksia?
Toimintaryhmän eri osapuolilla voi olla erilaisia tavoitteita, ja ne saattavat vaatia yhteensovittamista. Esimerkiksi luonnonsuojelualueiden yhteydessä tehtävien toimenpiteiden pitää tukea suojelun tavoitteita.
Laatikaa kunnostussuunnitelma ammattilaisen avulla
Kun tavoitteet ovat selvillä, on aika laatia suunnitelma vesistön kunnostukseen. Kunnostussuunnitelma kannattaa teettää ammattilaisella; ympäristöalan asiantuntijoita työskentelee mm. erilaisissa konsultti- ja insinööritoimistoissa tai yksityisyrittäjinä tarjoten näitä palveluita. Suunnittelussa tulee aina huomioida kohteen erityispiirteet sekä tarkastella kattavasti myös valuma-alue: paljonko sieltä tulevaa kuormitusta pitää vähentää ja miten vähennys saadaan aikaan? Järveen laskevien jokien, purojen ja ojien kunnostaminen vaikuttaa myös itse järveen.
Miettikää myös suunnitelman tekninen toteutus huomioiden vesien ja rantojen omistussuhteet ja asukkaiden osallistaminen. Arvioikaa myös suunnitelman kustannukset ja vaikutukset.
Valitkaa kunnostusmenetelmät ja muistakaa lupien anominen
Jotta kunnostuksen tavoitteet saavutetaan, menetelmät pitää valita asiantuntevasti ja tapauskohtaisesti. Järven ominaisuudet (esimerkiksi muoto, tilavuus ja veden viipymä) vaikuttavat suuresti siihen, miten eri toimenpiteet tehoavat. Lisäksi pitää huomioida kunnostustoimien vaikutukset: miten esimerkiksi vesikasvien poisto tai hoitokalastus vaikuttavat veden laatuun, järven käyttömahdollisuuksiin sekä suojelu- ja luontoarvoihin?
Moniin kunnostustöihin tarvitaan erilaisia lupia maanomistajilta, naapureilta tai kunnalta. Vesilain mukaiset luvat haetaan valtiolta, joten siihen kannattaa varata aikaa.
Huomioi aina valuma-alue
Valuma-alueen ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentäminen on tärkeää, koska tehokkainta on puuttua päästöjen alkulähteeseen. Vesistöä voidaan suojata perustamalla kosteikkoja, pintavalutuskenttiä, tulvatasanteita tai suojavyöhykkeitä, jotka pidättävät valuma-alueelta tulevia ravinteita ja kiintoainesta.
Jatkakaa ylläpitoa ja seurantaa järveen vaikuttavista tekijöistä
Omatoimista seurantaa kannattaa jatkaa myös kunnostustoimien jälkeen. Parantuneen tilanteen ylläpitämiseksi niittoja tai hoitokalastusta tulee joskus jatkaa vuosia tai ainakin muutaman vuoden välein, joten jatkuva seuranta on tärkeää.
On mukavaa nähdä työnsä tulokset veden kirkastumisena, näkösyvyyden parantumisena tai ahventen koon kasvuna.
Valuma-alueelle saattaa myös tulla uusia toimintoja, kuten tehtaita, ojituksia tai asutusta, jotka vaikuttavat järven tilaan. Siksi kannattaa seurata kaavoitusta ja ympäristölupien kuulutuksia viranomaisten nettisivuilta. Yksityishenkilöt tai alueella toimivat yhdistykset voivat jättää lausuntoja tai kannanottoja esim. kunnalle uusista hankkeista, jotka saattavat vaikuttaa vesistöjen tilaan.