Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Lähteet

Lähde syntyy paikkaan, jossa pohjavesi nousee maanpinnalle vettä läpäisevän maakerroksen läpi. Lähteet ovat usein pieniä, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin tärkeitä elinympäristöjä.

Lähdevesi pysyy ympäri vuoden viileänä ja lämpötilaltaan melko tasaisena. Tämän vuoksi lähteissä ja niiden ympäristössä elää lajeja, joita ei välttämättä tavata muualla.

Millaisia lähteitä on olemassa?

Lähteet voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin sen perusteella, miten pohjavesi purkautuu maanpinnalle.

Purolähteestä eli reokreenista alkaa puro. Vesi virtaa lähteestä suoraan eteenpäin.

Allikkolähde eli limnokreeni muodostaa maanpinnalle erikokoisen vesialtaan. Suuremmat allikkolähteet voivat muistuttaa pieniä lampia.

Tihkupintalähteessä eli helokreenissa pohjavesi purkautuu laajemmalle alueelle. Se muodostaa kosteita hetteikköjä ja tihkupintoja, joilla vesi näkyy esimerkiksi märkyytenä, tihkumisena tai erityisenä kasvillisuutena.

Mikä on lähteikkö?

Lähteiköllä tarkoitetaan kokonaisuutta, jossa on useita pohjaveden purkautumispaikkoja tai erilaisia lähdetyyppejä. Samassa lähteikössä voi olla esimerkiksi allas, tihkupinta ja siitä alkava puro.

Lähteikköjä luokitellaan myös niiden ravinteisuuden perusteella. Ravinteisuus näkyy erityisesti alueen kasvillisuudessa. Suurin osa Suomen lähteiköistä on ravinteisuudeltaan keskiravinteisia tai runsasravinteisia. Runsasravinteiset lähteiköt voidaan jakaa huurresammallähteikköihin ja muihin runsasravinteisiin lähteikköihin.

Fakta: Miten pohjavesi muodostuu?

Vesi kiertää jatkuvasti ilmakehän, maaperän ja vesistöjen välillä. Kun sataa tai lumi sulaa, osa vedestä valuu maan pinnalla puroihin, jokiin, järviin ja soille. Osa vedestä taas imeytyy maahan.

Maan pinnan ja pohjaveden välissä on maakerros, jota kutsutaan maavesivyöhykkeeksi. Sen huokosissa on sekä ilmaa että vettä. Kesällä osa maahan imeytyneestä vedestä haihtuu takaisin ilmaan tai siirtyy kasvien käyttöön.

Keväällä lumen sulaminen ja runsaat sateet voivat kuitenkin tuoda maahan enemmän vettä kuin mitä maaperä pystyy pidättämään. Tällöin maaperän huokoset täyttyvät vedellä, ja ylimääräinen vesi suodattuu syvemmälle maahan. Näin muodostuu pohjavettä.

Kuinka paljon Suomessa on lähteitä?

Maanmittauslaitoksen maastotietokannassa on noin 34 600 pistemäistä lähdemerkintää. Vuonna 2021 metsälain suojaamia lähteitä, lähteikköjä ja tihkupintoja oli tiedossa yhteensä 10 952.

Todellisuudessa lähteitä on kuitenkin paljon enemmän. Suomessa arvioidaan olevan yhteensä noin 100 000–200 000 lähdettä. Suurimmasta osasta ei ole olemassa tarkkaa paikkatietoa.

Moni lähde on siis edelleen merkitsemättä karttoihin ja paikkatietojärjestelmiin. Tämä vaikeuttaa lähteiden tunnistamista, seurantaa ja suojelua.

Lähteiden tila on heikentynyt

Ihmisen toiminta on muuttanut lähteitä jo pitkään. Lähteiden luontaisen lajiston tiedettiin kärsivän esimerkiksi kaivojen rakentamisesta, ojituksista ja peltojen raivaamisesta jo 1900-luvun alussa. Erityisen haitallisia ovat olleet metsäojitukset. Ne voivat muuttaa veden virtausta, kuivattaa lähteitä ja heikentää pohjavedestä riippuvaisten lajien elinolosuhteita.

Kaikki vähälajiset lähteet eivät kuitenkaan ole ihmisen toimien johdosta vähälajisia. Jotkin lähteet ovat luonnostaan vähälajisia esimerkiksi seuraavista syistä:

  • lähteen rakenne on yksipuolinen
  • maa- tai kallioperä rajoittaa lajistoa
  • pohjaveden kemialliset ominaisuudet eivät sovi monille lajeille.

Etelä-Suomen lähteiden tilanne on vakava

Etelä-Suomen lähteistä jopa 99 prosenttia on menettänyt luonnontilansa.
Lähteet ja lähteiköt on luokiteltu:

  • koko Suomessa vaarantuneeksi luontotyypiksi
  • Etelä-Suomessa erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi
  • Pohjois-Suomessa elinvoimaiseksi luontotyypiksi.

Etelä-Suomessa lähteiden tila heikkenee edelleen.

Lähteikköjä on suojeltu luonnonsuojelulain avulla pääasiassa osana tunturialueiden, soiden ja metsien suojelua.

Mitkä asiat uhkaavat lähteitä?

Lähteiden tilaa heikentävät monet maankäytön muodot. Merkittävimpiä uhkia ovat:

  • metsätalous
  • ojitukset
  • purojen perkaaminen
  • rakentaminen
  • pohjaveden ottaminen
  • peltojen raivaaminen
  • kaivannaistoiminta
  • ilmastonmuutos.

Nykyisin metsätalous ja ojitukset ovat lähteiden merkittävimpiä heikentäjiä.

Ilmastonmuutos lämmittää lähteiden viileitä olosuhteita

Ilmastonmuutosta on alettu tarkastella lähteiden uhkatekijänä vasta viime vuosina. Pohjoisten alueiden pohjavesien lämpötilan on jo havaittu nousseen. Havainto on huolestuttava, koska viileä pohjavesi on tärkein yksittäinen lähteiden ainutlaatuista lajistoa selittävä tekijä.

Jo yhden asteen nousu pohjaveden lämpötilassa voi heikentää alkuperäistä lähdelajistoa. Lähteisiin erikoistuneet lajit voivat vähentyä ja niiden tilalle voi tulla tavallisempia yleislajeja. Usean asteen lämpeneminen voi vaikuttaa huomattavasti lähteiden luonnon monimuotoisuuteen.

Ilmastonmuutos voi vaikuttaa lähteisiin myös lisääntyvien kuivuus- ja hellejaksojen kautta. Vettä vähän tuottavat lähteet voivat ajoittain kuivua, vaikka niistä olisi aiemmin purkautunut pohjavettä ympäri vuoden.

Fakta: kaikki lähteet eivät ole olleet vain vedenottopaikkoja

Suomessa on satoja tarinoita lähteistä, joihin on uskottu liittyvän erityisiä voimia. Uhrilähteisiin saatettiin jättää esimerkiksi kolikoita ja nauloja, ja niiden vedellä uskottiin olevan onnea tuovia vaikutuksia.

Yksi Suomen poikkeuksellisimmista kohteista on Levänluhdan uhrilähde, jonka ympäristöstä on löydetty eläinten luita, esineitä ja lähes sadan rautakaudella veteen haudatun ihmisen jäänteet.

Lähteisiin on liittynyt myös terveyttä edistäviä uskomuksia. Esimerkiksi Laukaan Runninlähteen parantavaa vaikutusta on mainostettu laajasti vielä 1890-luvulla.

Lähde voi siis olla paljon enemmän kuin paikka, josta pulppuaa vettä – se voi olla myös pala paikallista historiaa.

Milloin lähde on heikentynyt?

Lähteen tila on heikentynyt, jos ihmisen toiminta on häirinnyt yhtä tai useampaa seuraavista:

  • pohjaveden luonnollinen virtaus ja veden määrä
  • lähteen alkuperäinen rakenne
  • lähteen välitön ympäristö.

Lähde voi olla esimerkiksi ojituksen vuoksi aiempaa kuivempi tai sen veden virtaussuunta voi olla muuttunut.

Lähteikkö katsotaan romahtaneeksi, jos pohjaveden purkautuminen on loppunut kokonaan tai lähes kokonaan. Myös lähteen rakenteen täydellinen muuttuminen voi merkitä luontotyypin romahtamista. Tämä on myös osa lähteen luonnollista kiertokulkua.

Lähteet ovat pohjavesiriippuvaisten lajien koti

Lähteiköillä elää paljon pohjavedestä riippuvaisia ja sitä suosivia lajeja. Kesällä lähteiköt ovat ympäristöään viileämpiä, kun taas talvella ne säilyvät sulina ja routimattomina. Siksi samoilla lähteiköillä voi tavata sekä pohjoisia että eteläisiä lajeja.

Lähteikköjen lajisto vaihtelee muun muassa veden ravinteisuuden, lähdetyypin ja veden virtauksen mukaan. Lähteissä elää esimerkiksi

  • putkilokasveja,
  • sammalia,
  • leviä,
  • bakteereja ja selkärangattomia.

Suuremmissa lähdelammissa ja lähdepuroissa voi elää myös kaloja ja rapuja. Lähteet tarjoavat juoma- ja peseytymispaikkoja myös linnuille ja nisäkkäille.

Pohjavedessä elävät eliöt ovat sopeutuneet täysin pimeään maanalaiseen ympäristöön. Osa niistä elää ainoastaan pohjavedessä eikä niitä tavata muualla. Monien pohjavesi- ja lähdelajien uskotaan olevan jääkauden ajoilta säilyneitä reliktejä. Ne ovat eläneet pohjavesissä tuhansia vuosia ja kertovat näiden elinympäristöjen pitkästä historiasta ja luonnontilaisuudesta.

Sammalet ovat lähteiköillä erityisen tärkeä kasviryhmä. Lähteillä kasvaa useita pohjavedestä riippuvaisia lähdesammalia, joiden avulla voidaan tunnistaa lähteitä ja arvioida pohjaveden vaikutuksen laajuutta. Lähdesammaliin kuuluvat muun muassa harsosammal, purosuikerosammal, puro-, särmä- ja kalkkilähdesammal sekä lähdelehväsammal.

Harsosammal

Harsosammal on maksasammal, joka kasvaa lähteisissä korvissa, lähteensilmäkkeissä ja lähdepurojen varsilla. Se kasvaa vain Etelä- ja Keski-Suomessa. Harsosammal on harmillisesti harvinaistunut metsänkäsittelyn seurauksena. Se on nykyään lajina vaarantunut.

Vihreä, paksusarkainen sammal. Kuvaaja Michael J. Papay (iNaturalist-sivusto)

Monet selkärangattomat ovat riippuvaisia lähteikköjen erityisistä olosuhteista. Useat lähteiköillä elävät selkärangattomat lajit ovat uhanalaisia.

Lähteet