Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Vedenalaiset hiekkasärkät

Hiekkasärkät ovat merenpohjasta kohoavia hiekkamuodostumia, jotka sijaitsevat yleensä lähellä rantaa.

Vedenalaisten hiekkasärkkien ominaispiirteet

Hiekkasärkät koostuvat pääasiassa hiekasta, mutta niiden joukossa esiintyy myös kiviä ja lohkareita. Ne ovat luonnostaan jatkuvassa muutoksessa, sillä aallokot ja virtaukset voivat siirtää hiekkaa paikasta toiseen.

Kuvaaja: Joonas Hoikkala, Metsähallitus

Suomessa vedenalaisia hiekkasärkkiä esiintyy koko rannikon alueella. Vedenalaiset hiekkasärkät esiintyvät lähinnä jäätikön sulamisvesivirtojen muodostamilla kerrostumilla ja ne ovat Suomessa yhdistyneinä laajoihin moreeni-, lieju-, hiesu- ja hiekkapohjiin. Suomen rannikolla esiintyvien harjusaarten yhteydessä esiintyy myös hiekkapohjia, mutta ne luokitellaan kuuluvaksi harjusaarten vedenalaisiin osiin.

Vedenalaiset hiekkasärkät voivat olla joko kokonaan paljaita tai niillä voi esiintyä pehmeillä pohjilla eläviä uposkasveja ja leviä. Vedenalaisia niittyjä muodostavaa meriajokasta tavataan matalilla hiekkapohjilla Suomen rannikolla Sipoosta Raumaan ulottuvalla vyöhykkeellä, jossa suolapitoisuus on kasville riittävä. Meriajokas edellyttää hyvää veden vaihtuvuutta. Siksi se kasvaa pääasiallisesti puhtailla hiekka- ja hiesupohjilla, missä suuria määriä eloperäistä ainesta ei pääse kerääntymään pohjalle.

Meriajokkaan lisäksi hiekkasärkille tyypillistä kasvillisuutta ovat vidat, haurat, hapsikkaat ja näkinpartaislevät. Hiekkapohjiin kaivautuneena elää myös tyypillisiä pehmeiden pohjien pohjaeläimiä kuten lieju-, hieta- ja sydänsimpukoita sekä monisukasmatoja. Hiekkasärkillä esiintyvät kasvillisuusniityt tarjoavat suojaa ja ravintoa kaloille ja monille selkärangattomille, jotka eivät paljaalla hiekkapohjalla muuten selviäisi. Vesikasvien lehdillä ja niiden suojissa elää kotiloita, leväkatkoja ja -siiroja, merietanoita sekä silo- ja särmäneuloja.

Useat kalalajit kuten kampela, tokot ja pikkutuulenkalat sekä linnut ja hylkeet käyttävät hiekkasärkkiä ravinnonhankintaan, kutualueina tai levähdyspaikkoina. 

Mistä tunnistaa hyväkuntoisen hiekkasärkän?

Luonnontilaiselle hiekkasärkälle ominaisia piirteitä ovat

  • puhdas hiekkapohja
  • vesi on kirkasta ja näkyvyys on hyvä
  • pohjilla esiintyvä kasvillisuus on elinvoimaista
  • meriajokaskasvustot ovat esiintymisalueellaan tiheitä ja hyväkuntoisia
  • hiekkasärkillä on runsaasti lintuja, hylkeitä ja kutevia kaloja
  • rehevöitymisen merkkejä ei ole tai niitä on vain vähän
    • sedimentaatio, muuta kasvustoa tukahduttavat rihmalevät
  • alueella ei ole hiekan- tai soranottoa tai laivaväyliä.
Kuvaaja: Heidi Arponen, Metsähallitus

Mikä heikentää vedenalaisten hiekkasärkkien tilaa?

Vedenalaisten hiekkasärkkien tila on heikentynyt erityisesti rehevöitymisen ja merihiekan oton seurauksena. Rehevöityminen lisää veden sameutta ja rihmalevien kasvua, mikä heikentää pohjalla kasvavien kasvien elinolosuhteita. Kun näkösyvyys vähenee, valoa pääsee vähemmän merenpohjaan ja kasvien kasvu vaikeutuu. Myös ilmastonmuutoksen arvioidaan vaikuttavan haitallisesti tulevaisuudessa hiekkasärkkien ja niiden lajiston hyvinvointiin.

Kunnostaminen ja hoito

Hiekkasärkät ovat yksi EU:n luontodirektiivin liitteen 1 mukaisista Natura-luontotyypeistä (1110), joista meidän tulee pitää huolta. Lisäksi hiekkasärkillä esiintyvät meriajokaspohjat, eli meriajokkaan valtaamat vedenalaiset niityt ovat luonnonsuojelulain (9/2023) 64 §:n suojeltu luontotyyppi, jonka luonnontilaiset ja luonnontilaiseen verrattavat esiintymät lupa- ja valvontavirasto voi suojella tekemällä rajauspäätöksen. Suojellun luontotyypin esiintymää ei saa hävittää eikä heikentää.

Vedenalaisten hiekkasärkkien tilaa voidaan parantaa ensisijaisesti vähentämällä valuma-alueelta tulevaa kuormitusta. Keskeisiä toimenpiteitä ovat:

  • kosteikkojen perustaminen
  • laskeutusaltaiden rakentaminen
  • luonnonmukaisten vesiensuojeluratkaisujen toteuttaminen
  • ravinnekuormituksen vähentäminen maa- ja metsätaloudessa

Kun ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutuminen mereen vähenee, veden laatu paranee ja luonnon oma palautumiskyky vahvistuu.

Vedenalaisilla hiekkasärkillä voidaan toteuttaa meriajokkaan siirtoistutuksia, jos lajin vaatimat olosuhteet ovat riittävät. Siirtoistutusten tavoitteena on palauttaa laji historialli­sille esiintymisalueilleen ja lisätä arvokkaita meriajokasniittyjä Itämerellä.

Lue lisää meriajokaspohjista (ymparisto.fi)

Tämän sivun sisältö on tuotettu Biodiversea LIFE -hankkeessa.