Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Riutat

Riutat ovat vedenalaisia merenpohjasta kohoavia kallioita, lohkareikkoja ja kivikkoisia merenpohjan alueita.

Suomessa riutat ovat pääasiassa kallioisia tai kivisiä muodostumia, joita esiintyy erityisesti ulkosaaristossa. Ne tarjoavat kiinnittymisalustan leville ja elinympäristön monille kaloille, pohjaeläimille ja muille vedenalaisille lajeille. Siksi riutat kuuluvat Itämeren tärkeimpiin vedenalaisiin luontotyyppeihin. Riuttoja esiintyy Suomen koko rannikkoalueella, mutta Merenkurkun pohjoispuolella ne ovat vähälukuisempia kuin etelämpänä.

Levävyöhykkeet kertovat riutan hyvinvoinnista

Riutoille on tyypillistä kasvien ja eläinten selvä vyöhykkeisyys. Matalimmassa vedessä kasvaa yksivuotisia rihmaleviä, jotka altistuvat toistuvasti aaltojen ja jään vaikutukselle. Syvemmällä esiintyy rakkohaurua, joka muodostaa Itämeren monimuotoisimpia vedenalaisia elinympäristöjä. Lounais-Suomen kirkkaissa vesissä rakkolevän alapuolella voi kasvaa myös punaleviä, jotka pärjäävät vähäisessä valossa, syvemmällä vedessä. Pohjaeläimistä riutoilla esiintyy esimerkiksi sinisimpukkaa, joka voi muodostaa laajoja mattoja. Sinisimpukkaa ja rakkohaurua ei kuitenkaan esiinny Merenkurkun pohjoispuolella, koska siellä on liian matala suolapitoisuus.

Kuvaaja: Julia Nyström, Metsähallitus
Kuvaaja: Julia Nyström, Metsähallitus

Hyväkuntoisella riutalla esiintyy runsaasti monivuotisia leviä, monipuolinen eläimistö ja selkeä leväkasvillisuuden vyöhykkeisyys. Riuttojen hyvinvointia kuvaavatkin erityisesti laajat ja elinvoimaiset rakkohaurukasvustot, hyvä veden kirkkaus sekä vähäinen rehevöityminen. Luonnontilaisilla riutoilla ei ole laitureita tai muita rakennelmia eikä veneilyn tai rannan käytön aiheuttamaa häiriötä.

Pohjoisen riutat kuhisevat elämää

Riutat ovat vedenalaisen luonnon monimuotoisuuskeskittymiä. Ne tarjoavat suojaa ja ravintoa monille kalalajeille sekä tärkeitä alueita poikasille ja selkärangattomille eläimille. Riutoilla elää myös runsaasti pohjaeläimiä, kuten sinisimpukoita, leväkatkoja, siiroja ja kotiloita. 

Mikä heikentää riuttojen tilaa?

Riuttojen suurin uhka on rehevöityminen. Kun ravinteita päätyy mereen liikaa, nopeasti kasvavat rihmalevät lisääntyvät ja voivat peittää alleen rakkohaurun ja muut monivuotiset levät. Samalla veden sameus lisääntyy, jolloin valo ei enää ulotu yhtä syvälle. 

Erityisesti Saaristomerellä rehevöityminen on heikentänyt riuttojen tilaa, ja rakkohauru on paikoin kadonnut laajoilta alueilta ja korvautunut rihmamaisilla viher- ja ruskolevillä. Myös ilmastonmuutos ja sen aiheuttama jäätalvien väheneminen ja suolapitoisuuden lasku muuttavat riuttojen eliöyhteisöä. Lisäksi paikallisia muutoksia voi aiheutua lisääntyvän laivaliikenteen ja suurempien alusten vuoksi. Tämä lisää riuttojen eroosiota ja voimistaa virtauksia sekä aallokkoa laivaväylien läheisyydessä.

Kunnostaminen ja hoito

Riutat ovat yksi EU:n luontodirektiivin liitteen 1 mukaisista Natura-luontotyypeistä (1170), joista meidän tulee pitää huolta. Riuttojen suojelun tärkein tavoite on pyrkiä ylläpitämään vesien hyvää tilaa.  Riuttojen tilaa voidaan parantaa ensisijaisesti vähentämällä valuma-alueelta tulevaa kuormitusta. Keskeisiä toimenpiteitä ovat:

  • ravinnekuormituksen vähentäminen maa- ja metsätaloudessa
  • kosteikkojen perustaminen
  • laskeutusaltaiden rakentaminen
  • luonnonmukaisten vesiensuojeluratkaisujen toteuttaminen.

Kun ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutuminen mereen vähenee, veden laatu paranee ja riuttojen levä- ja eläinyhteisöillä on paremmat mahdollisuudet säilyä ja palautua. 

Toisin kuin muualla Itämeressä, Suomessa riuttamuodostumia ei ole laajasti hyödynnetty rakennusmateriaaleiksi, ja siksi ne ovat pääosin säilyneet koskemattomina. Tästä syystä niiden kunnostamiseen palauttamalla pohjiin kivirakenteita ei ole ollut samanlaista tarvetta kuin monilla eteläisemmän Itämeren alueilla.

Kajottujen tai kokonaan tuhottujen riuttojen kunnostusten tavoitteena on palauttaa riutan ominainen kolmiulotteinen rakenne ja muodostaa elinympäristö kivikoissa ja kovilla pinnoilla viihtyville lajeille. 

Riutoilla voidaan toteuttaa myös tärkeän avainlajin, rakkohaurun, palauttamista, jos vedenlaatu on alueella parantunut riittävästi. Kun sukukypsiä rakkohaurukasvustoja siirretään uusille alueille, se pyritään saamaan lisääntymään ja muodostamaan uusia elinvoimaisia populaatioita. Näin voidaan lisätä meren monimuotoisuutta ja luontoarvoja.

Rakkohaurupohjien ennallistamisesta Suomessa on toistaiseksi vähän tietoa. Rakkohaurun lisääntymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa veden laatu ja näkösyvyys, pohjan ominaisuudet, kilpailu muiden levien kanssa sekä rakkohaurua syövien selkärangattomien esiintyminen. Kunnostusmenetelmä on vaativa, ja tähän mennessä toteutettujen lisääntymiskokeiden tulokset ovat alueesta ja vedenlaadusta riippuen olleet vaihtelevia tai vaikeasti todennettavissa.

Huomioi nämä riuttakohteissa

✅ Säilytä riutan kivinen ja kallioinen rakenne koskemattomana. 

✅ Suojele rakkoleväkasvustoja ja muuta monivuotista leväkasvillisuutta. 

✅ Huomioi vedenalaiset luontoarvot myös rantarakentamisessa ja väylähankkeissa. 

❌ Älä poista kiviä, lohkareita tai muuta pohja-ainesta riutoilta. 

❌ Älä aiheuta tarpeetonta pohjan samentumista tai sedimentin leviämistä. 

❌ Älä toteuta toimenpiteitä, jotka heikentävät rakkolevän tai muiden arvokkaiden leväyhteisöjen elinolosuhteita. 

Tämän sivun sisältö on tuotettu Biodiversea LIFE -hankkeessa.