Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Laajat matalat lahdet

Matalat lahdet ovat kookkaita merenlahtia, joissa ei tavallisesti ole makean jokiveden vaikutusta eikä meren virtausvaikutusta.

Laajat matalat lahdet ovat mannerrannikon ja suurten saarien pehmeäpohjaisia, suojaisia lahtia. Ne muodostuvat useiden eri luontotyyppien kokonaisuuksista, kuten esimerkiksi harjusaarista ja vedenalaisista hiekkasärkistä.

Lahdissa esiintyy runsas ja lajirikas pohjakasvillisuus sekä eläimistö. Siten ne ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle ja merkittäviä elinympäristöjä monille kalalajeille ja linnuille. Laajoja matalia lahtia esiintyy koko Suomen rannikolla. Lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluu useita tätä luontotyyppiä edustavia lahtia.

Laajat matalat lahdet pähkinänkuoressa

Laajat matalat lahdet ovat suojaisia, yleensä pehmeäpohjaisia rannikon merenlahtia, joissa veden virtaus on vähäistä ja makean veden vaikutus pieni. Ne kuuluvat rannikon monimuotoisimpiin elinympäristöihin ja tarjoavat tärkeitä lisääntymis-, poikas- ja ruokailualueita kaloille, linnuille sekä lukuisille vesikasveille ja pohjaeläimille. Hyväkuntoisille lahdille ovat ominaisia runsas ja monipuolinen vesikasvillisuus ja eliöstö, hyvä vedenlaatu sekä luonnontilaiset rannat. Lahtien tilaa heikentävät erityisesti rehevöityminen, ruoppaukset, rantarakentaminen ja valuma-alueilta tuleva ravinnekuormitus. Kunnostuksessa tärkeintä on vähentää kuormitusta valuma-alueella sekä huolehtia siitä, että lahden arvokkaat elinympäristöt ja lajisto säilyvät. 

Mitkä ovat laajojen matalien lahtien tunnuspiirteet?

Laajojen matalien lahtien pohjat ovat yleensä hiekkaa, savea tai muuta pehmeää ainesta. Matalat lahdet lämpenevät keväällä nopeasti, minkä vuoksi niiden biologinen tuotanto on suurta. Pohjalle kertyy runsaasti eloperäistä materiaalia, joka tarjoaa kasvualustan monipuoliselle vesikasvillisuudelle. 

Tyypillisiä kasveja ovat esimerkiksi meriajokas, vidat, näkinpartaislevät, vesitähdet ja ärviät. Perämerellä lahdissa voi kasvaa myös uhanalainen upossarpio. Lisäksi lahdissa voi esiintyä laajoja ruovikoita ja luhtia, jotka tarjoavat suojaa ja ravintoa monille eliölajeille. 

Elämää veden alla ja pinnan yläpuolella

Laajat matalat lahdet ovat luonnon monimuotoisuuden keskittymiä. Niiden pohjaeläimistö on runsas, ja eri syvyyksissä esiintyy omat eliöyhteisönsä. Lahdilla on suuri merkitys myös kaloille. Ne ovat tärkeä kutu- ja poikasalue. Hiekkapohjilla tavataan esimerkiksi: 

  • hietatokkoa 
  • kampelaa 
  • siloneulaa 
  • pikkutuulenkalaa 

Pohjaeläimiin kuuluvat muun muassa katkat, simpukat ja monet muut selkärangattomat eläimet. 

Runsas kasvillisuus ja suojaiset olosuhteet tekevät lahdista myös tärkeitä pesimä-, ruokailu- ja levähdysalueita linnuille. 

Mikä heikentää lahtien hyvinvointia?

Monien lahtien luonnontila on heikentynyt ihmistoiminnan seurauksena. Merkittävimpiä uhkia ovat

  • rehevöityminen 
  • rantarakentaminen 
  • veneväylien ja satamien ruoppaukset 
  • valuma-alueilta tuleva ravinnekuormitus 
  • veden samentuminen.

Rehevöitymisen seurauksena tietyt nopeasti kasvavat vesikasvit voivat vallata lahdissa suuria alueita. Tiheät kasvustot voivat heikentää virkistyskäyttöä, vaikeuttaa kalojen liikkumista ja syrjäyttää alkuperäisiä herkempiä lajeja. 

Myös ilmastonmuutos ja merenpinnan muutokset voivat vaikuttaa lahtien ekologiseen tilaan tulevaisuudessa. 

Kunnostus ja hoito

Laajat matalat lahdet ovat yksi EU:n luontodirektiivin liitteen 1 mukaisista Natura-luontotyypeistä (1160), joista meidän tulee pitää huolta.

Kunnostus alkaa valuma-alueelta

Lahtien tilaa voidaan parantaa tehokkaimmin vähentämällä niiden valuma-alueelta tulevaa kuormitusta. Keskeisiä toimenpiteitä ovat: 

  • kosteikkojen perustaminen 
  • laskeutusaltaiden rakentaminen 
  • luonnonmukaisten vesiensuojeluratkaisujen toteuttaminen 
  • ravinnekuormituksen vähentäminen maa- ja metsätaloudessa.

Kun ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutuminen lahteen vähenee, veden laatu paranee ja luonnon oma palautumiskyky vahvistuu. 

Runsastuneen vesikasvillisuuden poisto

Suojaisissa matalissa lahdissa voidaan tapauskohtaisesti harkita liiallisesti runsastuneen vesikasvillisuuden poistoa esimerkiksi toistuvasti niittämällä. Uposkasvillisuuden poistotyötä harkittaessa on hyvä muistaa, että Itämeren matalille lahdille on usein ominaista korkea biologinen tuotanto, koska ne lämpenevät keväällä ja alkukesästä yleensä nopeammin kuin läheiset syvemmät ja avoimemmat vesialueet. Siksi matalilla lahdilla on suuri merkitys erityisesti kalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueina. Kasvillisuuden poisto voi siten olla myös haitaksi kaloille ja joillekin lintulajeille. Lisäksi on huomioitava, että jos valuma-alueelta tuleva ravinnekuorma on varsinainen syy lahden rehevöitymiselle, ei vesikasvillisuuden poistolla saada ongelmaa ratkottua kuin tilapäisesti.

Vesikasvillisuus

  • sitoo ravinteita 
  • ehkäisee rantojen eroosiota 
  • pitää veden kirkkaampana 
  • tarjoaa suojaa kaloille ja linnuille 
  • toimii tärkeänä elinympäristönä monille lajeille.

Näistä syistä kunnostustoimien tarkoitusperiä ja vaikutuksia on syytä punnita ja harkita ennakkoon ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Lisäksi riskinä on, että jos poistetaan yksi valtalaji, se saattaa korvautua toisella lajilla, jolloin koko paikallinen ekosysteemi häiriintyy. Tietyt vesikasvilajit, kuten tähkä-ärviä, leviää suvuttomasti kasvinosista, joten huolimattomalla niittotyöllä saatetaan edesauttaa kasvillisuuden runsastumista. Näin tapahtuu, jos niittomassan huolelliseen poiskorjuuseen vedestä ei kiinnitetä erityistä huomiota.

Lue lisää vesikasvillisuuden niitoista:

Ota nämä huomioon suunnitellessasi kunnostustoimia

✅ Selvitä rehevöitymisen syyt ennen kunnostustoimia ja tee ratkaisut sen mukaan.

✅ Suunnittele toimenpiteet koko valuma-alue huomioiden. Suosi ensisijaisesti kuormituksen vähentämistä valuma-alueella. 

✅ Suojele kalojen kutu- ja poikasalueita. 

✅ Selvitä alueen arvokkaat kasvi- ja eläinlajit ennen kasvillisuuden poistoa. 

✅ Jos niität vesikasvillisuutta, kerää niitetty kasvillisuus kokonaan pois vedestä ravinteiden poistamiseksi ja kasvillisuuden leviämisen estämiseksi.

✅ Natura-alueilla ja suojelualueilla varmista menettely lupa- ja valvontavirastosta.

✅ Koneellisista niitoista on tehtävä niittoilmoitus lupa- ja valvontavirastolle vähintään kuukautta ennen työn aloittamista.

❌ Älä poista vesikasvillisuutta laajoilta alueilta ilman vaikutusten arviointia. 

❌ Älä heikennä linnustolle tai kaloille tärkeitä suojaisia alueita. 

❌ Älä toteuta ruoppauksia tai muita rakenteellisia muutoksia ilman huolellista suunnittelua ja tarvittavia lupia. 

Lähteet

Tämän sivun sisältö on tuotettu Biodiversea LIFE -hankkeessa.