Laguunit, fladat ja kluuvit
Laguuni on matala rannikkovesialue, jonka yhteys mereen on osittain rajoittunut. Suojaisuus ja avomerta lämpimämpi vesi luovat monimuotoisen elinympäristön.
Myös Suomesta löytyy laguuneja
Laguuni on matala rannikkoalue, joka on erottunut merestä kokonaan tai osittain. Sen veden määrä ja suolaisuus vaihtelevat esimerkiksi sateiden, haihtumisen ja meriveden vaikutuksen mukaan.
Laguuneissa kasvillisuutta voi olla runsaasti, mutta osa laguuneista voi olla myös lähes kasvittomia. Niissä kasvaa yleensä paljon ruovikkoa eli järviruokoa rannan läheisyydessä. Pohjalla kasvaa monia erilaisia kasvilajeja. Näihin kuuluvat esimerkiksi merinäkinruoho ja näkinpartaislevät, jotka ovat harvinaisia ja osa niistä jopa uhanalaisia.
Laguunit ovat myös tärkeitä monien kevätkutuisten kalalajien kutu-, poikas- ja suojapaikkoja sekä merkittäviä elinympäristöjä vesilinnuille ja selkärangattomille eläimille.
Fladat ja kluuvit muodostuvat maan kohotessa
Suomen rannikolla laguuneiksi luetaan erityisesti fladat ja kluuvit. Fladoja ja kluuveja esiintyy Suomen saaristoisilla rannikkoalueilla etelässä ja pohjoisessa
Fladoille ja kluuveille on ominaista suulla sijaitseva kynnys. Kynnyksen ansiosta vedenvaihto on luonnostaan rajoittunutta, mutta yhteys mereen säilyy. Tämän ansiosta vesi lämpenee keväällä nopeasti, mikä hyödyttää kevätkutuisten kalojen mädin kehitystä ja poikasten kasvua. Kynnys myös tasaa vedenpinnan vaihtelua ja vähentää mädin kuiville jäämisen riskiä.
Fladat ja kluuvit kehittyvät maankohoamisen seurauksena. Suomen rannikko kohoaa yhä jääkauden jäljiltä, ja maan noustessa merenlahdet kuroutuvat vähitellen irti merestä ja kehittyvät vaiheittain fladoista kluuveiksi ja lopulta kluuvijärviksi. Kluuvijärvi on jo kokonaan erkaantunut merestä eikä ole enää siihen yhteydessä.
Kehittyminen tapahtuu vaiheittain
Kehityssarjan eri vaiheet ovat tärkeitä elinympäristöjä monille lajeille. Erityisesti fladat, kluuvifladat ja kluuvit ovat arvokkaita kevätkutuisten kalojen lisääntymis- ja poikasalueita sekä monipuolisen vesi- ja rantakasvillisuuden elinympäristöjä.
Esiflada
Kynnys sijaitsee vielä vedenpinnan alapuolella eikä juurikaan rajoita vedenvaihtoa meren kanssa.
Flada
Kynnys alkaa rajoittaa lahden ja meren välistä vedenvaihtoa. Vesi lämpenee nopeammin, ja fladat tarjoavat suotuisia elinympäristöjä monille kasvi- ja eläinlajeille.
Kluuviflada
Kynnys sijaitsee lähellä keskivedenkorkeutta ja rajoittaa vedenvaihtoa merkittävästi. Yhteys mereen säilyy edelleen, mutta veden vaihtuminen on aiempaa vähäisempää.
Kluuvi
Kluuvi on usein yhteydessä mereen puron tai kapean uoman kautta. Merivesi pääsee alueelle yleensä vain korkeiden vedenkorkeuksien tai myrskyjen aikana.
Kluuvijärvi
Yhteys mereen on katkennut kokonaan. Kluuvijärveen ei enää pääse merivettä.
Ihmisen toiminta näkyy laguunien luonnossa
Laguunit ovat herkkiä ympäristön muutoksille. Koska veden vaihtuvuus on vähäistä, ihmistoiminnan vaikutukset näkyvät niissä nopeasti. Niitä uhkaavat erityisesti:
- ruoppaukset
- valuma-alueiden ojitukset
- metsä- ja maatalouden kuormitus
- rantarakentaminen
- veneily ja venereitit
- rehevöityminen
- haitallisten vieraslajien leviäminen.
Myös ilmastonmuutos ja merenpinnan nousu voivat tulevaisuudessa muuttaa fladojen luonnollista kehitystä. Luonnontilaisen fladan tai kluuvijärven säilyminen on tärkeää, sillä niiden palautuminen ihmisen aiheuttamien muutosten jälkeen on hidasta.
Kunnostaminen ja hoito
Rannikon laguunit ovat yksi EU:n luontodirektiivin liitteen 1 mukaisista Natura-luontotyypeistä (1150), joista meidän tulee pitää huolta. Fladojen ja kluuvien kunnostaminen on tärkeä keino turvata rannikon luonnon monimuotoisuutta. Koska ne ovat alueiltaan rajattuja, niiden tilaa voidaan usein parantaa paikallisilla toimenpiteillä.
Tiesitkö?
Fladat ja kluuvit kuuluvat Natura 2000 -luontotyyppiin Rannikon laguunit (1150), joka on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi. Lisäksi vesilaki (587/2011) suojaa enintään kymmenen hehtaarin suuruisia luonnontilaisia fladoja ja kluuvijärviä myös suojelualueiden ulkopuolella. Ennen kunnostustoimenpiteitä on selvitettävä niiden vaikutukset luontoarvoihin sekä mahdollinen lupa- tai poikkeamistarve toimivaltaiselta viranomaiselta.
Kunnostuksessa voidaan keskittyä esimerkiksi
- valuma-alueelta tulevan ravinnekuormituksen vähentämiseen
- luontaisen vedenvaihdon turvaamiseen ja palauttamiseen
- luonnollisten yhteyksien säilyttämiseen sekä ihmistoiminnan aiheuttamien esteiden poistamiseen
- alueen käytön ohjaamiseen herkkien elinympäristöjen suojelemiseksi
- haitallisten vieraslajien torjuntaan
- heikentyneiden elinympäristöjen ennallistamiseen ja avainlajien palauttamiseen.
On tärkeää huomioida, että fladojen ja kluuvien luonnollinen kehitys kohti umpeenkuroutumista kuuluu niiden luontaiseen elinkiertoon. Kunnostustöiden tavoitteena ei ole pysäyttää tätä kehitystä, vaan ehkäistä ihmisen aiheuttamia haitallisia muutoksia.
Tämän sivun sisältö on tuotettu Biodiversea LIFE -hankkeessa.