Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Hyväkuntoinen maaperä takaa sadon

Kun huolehdit maaperästä, turvaat peltojesi kannattavuuden! Elinvoimainen ja tuottava maaperä on koko yritystoimintasi perusta. Luonto on on tuottanut ruokaa aina, joten sen omia prosesseja kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon.

Maankäsittelyn minimoiminen
Alus- ja kerääjäkasvit sekä maanpeittokasvit
Monipuolinen kasvinvuorotus
Monivuotiset viljelykasvit
Eloperäisen aineksen lisäys, kuten kasvintähteet, eloperäiset lannoitevalmisteet ja lanta
IP-viljely (lue lisää Ympäristökioski.fi-sivustolta)

Voimakas muokkaus
Avokesannot
Yksipuolinen kasvilajivalikoima
Yksivuotiset viljelykasvit
Voimakas mineraalilannoitteiden käyttö
Oljen ja kasvintähteiden poisto
Laajasti vaikuttavien kasvinsuojeluaineiden käyttö

Maaperän monimuotoisuus perustuu hyvinvoivaan maaperäeliöstöön. Elinvoimaisen maaperäeliöstön ansiosta

  • hiiltä sitoutuu peltoon paremmin ja sinne muodostuu enemmän orgaanista ainesta.
  • ravinteiden kierto on tehokkaampaa ja kasvit sitovat enemmän typpeä.
  • palkokasvit muodostavat paremmin typpeä sitovia juurinystyröitä.
  • ruoho- ja puuvartiset kasvit muodostavat sienijuuria.
    • Sienijuuri edistää kasvien ravinteiden ja veden saantia.
  • maaperän ja pintamaan rakenne paranee, mikä estää eroosiota ja liettymistä.
  • kasvitaudit ja tuholaiset tukahtuvat luontaisesti.
  • orgaaniset haitta-aineet hajoavat ja pelto puhdistuu “itsestään” (bioremedaatio).

Tiesitkö, että maaperän monimuotoisuus edistää myös omaa terveyttäsi?

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan vastustuskykymme ja ruoansulatuksemme paranee,
kun olemme tekemisissä luonnon pieneliöstön kanssa.

Tunnista hyväkuntoinen maa

Näistä merkeistä tunnistat hyväkuntoisen peltolohkon!

  • Kasvusto orastuu lohkolla tasaisesti.
  • Lohkolle ei muodostu lätäköitä sateen jälkeen tai ne häviävät nopeasti.
  • Lohkolla voi olla luontaista vaihtelua esimerkiksi maalajien ja korkeuserojen tai paikallisen peltoliikenteen vuoksi, mutta heikommin kasvavien alueiden pinta-ala on vähäinen.
  • Pellon multavuus on hyvä. Runsaasti orgaanista ainesta sisältävä maa on väriltään tummaa.
  • Viljavuustutkimuksessa arvot ovat vihreällä.
  • Pellolla on hyvä muutoskestävyys (resilienssi), eli kasvusto selviää hyvin vaihtelevista olosuhteista, kuten sateesta tai kuivuudesta.
  • Peltomaassa ei ole raskasmetalleja tai muita haitta-aineita.

Tunnista huonokuntoinen maa

Näistä merkeistä tunnistat huonokuntoisen peltolohkon. 

  • Kasvuston orastuminen on lohkolla epätasaista.
  • Lohkolla on lätäköitä pitkään sateen jälkeen ja ne näkyvät myös kasvustossa.
  • Lohkon sisällä on suuria vaihteluita paremmin ja huonommin kasvavien alueiden välillä
  • Pelto on vähämultainen ja viljelyssä sinne kertyy niukasti orgaanista ainesta.
  • Viljavuustutkimuksessa arvot ovat punaisella.
  • Pellolla on huono muutoskestävyys, eli se on herkkä sateelle, kuivuudelle ja tuholaisille, mikä näkyy epätasaisena kasvustona ja heikkona satona.
  • Peltomaahan on lisätty haitta-aineita, ja niiden pitoisuudet ylittävät annetut raja-arvot.

Huomio, että epätasaista kasvustoa voivat aiheuttaa myös kylvövantaan tukkeutuminen, kasvitaudit ja -tuholaiset sekä huonolaatuinen siemen.

Kotitestit maaperän testaamiseksi

Kuoppatesti huonon maaperän tunnistamiseen

Kuoppatestillä voit helposti tutkia peltomaan rakennetta ja tunnistaa huonokuntoisen maan merkkejä.

Kaiva huonosti kasvavalle kohdalle noin 40 cm syvä kuoppa, eli kuopan syvyyden on ulotuttava muokkauskerroksen alapuolelle.

Jos huomaat seuraavia asioita, on maaperää parannettava:

  • Maaprofiilissa näkyy ja tuntuu selvä kylvöantura, eli tiivistynyt kerros muokkauskerroksen alapuolella.
  • Juuristo ei kasva tasaisesti eikä tunkeudu syvälle. Juuret tekevät mutkia kiertäen tiiviitä kohtia maassa.
  • Kuopan seinämässä näkyy olkipatja tai edellisen vuoden kasvintähteet eivät ole muutoin kunnolla hajonneet.
  • Maassa on vähän matoja ja huokosia.
  • Kuopan pohjalle nousee vettä tai väri ja haju kertovat, että maa ei kuiva riittävästi.

Kalsaritesti maaperäeliöstön testaamiseen

  • Hautaa peltomaahan 15 cm syvyyteen toukokuun puolivälissä luonnonkuituiset, mieluiten puuvillaiset kalsarit. 

  • Merkitse paikka esimerkiksi merkkilipulla.

  • Kaiva kalsarit ylös noin kahden kuukauden kuluttua.

  • Jos kalsarit ovat reikäiset ja kuluneet, se kertoo vilkkaasta maaperäeliöstöstä eli hyvinvoivasta peltomaasta! Jos kalsareille ei ole tapahtunut paljonkaan, tarvitsee maaperä ja sen eliöstö toimenpiteitä.

Näin edistät maaperän monimuotoisuutta

Huolehdi pellon peruskunnostuksesta

Huolehdi pellon peruskunnostuksesta (kuivatus, kalkitus) ja hyvästä rakenteesta. Maaperäeliöt viihtyvät parhaiten ilmavassa maassa, jossa happamuus eli pH on lähellä neutraalia. Liiallisen lannoituksen vähentäminen hillitsee maaperän happamoitumista. Palaute kasvintähteet maahan, ja lannoita ammoniumtyppi-lannoitteella kohtuullisesti.

Ylläpidä hyvää maan rakennetta

  • Ehkäise maan tiivistymistä. Vältä märällä maalla ajamista raskailla koneilla. Maakerroksiin syntynyt tiivistymä korjaantuu hitaasti.
  • Älä muokkaa voimakkaasti ja toistuvasti peltoa, sillä se vahingoittaa lieroja ja rihmamaisia sieniä ja kiihdyttää eloperäisen aineksen hajoamista.
  • Suojaa pintamaata kasvipeitteisyydellä. Elävä kasvusto kuivattaa maata ja tuottaa eloperäistä ainesta. Eloperäinen aines edesauttaa maan mururakenteen kehittymistä ja estää pintamaan liettymistä.

Suosi pelloilla monipuolista kasvilajistoa

Vältä yksipuolista viljelyä. Suosi monipuolista kasvilajivalikoimaa, ja huolehdi kasvipeitteisyydestä. Kaikki kasvintähteet ja juurien erittämät eritteet ovat hyvää ravintoa maaperäeliöstölle.

Suositeltavia viljelytoimenpiteitä ovat:

  • Monipuolinen kasvinvuorotus
  • Seoskasvustot, aluskasvit
  • Monivuotiset runsasjuuriset kasvit, nurmet
  • Maan rakennetta parantavat kasvit
  • Ympäristönurmien käyttö maan hoidossa.

Valitse juuristoltaan erilaisia kasvilajeja

Kasvilajien välillä on suuria eroja juuristossa. Eroja on juurten määrässä, syvyyskasvussa, kasvudynamiikassa ja juurten paksuudessa. Kun tavoitteena on parantaa maaperää, valitse kasvi pellon ongelmien mukaan.

Eri kasviryhmien juuristojen erityispiirteitä

  • Kaksisirkkaisten kasvien paksu pääjuuri tunkeutuu tiiviiseen maahan.
    • Esimerkiksi rypsi ja kumina
  • Monivuotiset kasvit ehtivät kasvattaa runsaan juuriston, ja pitkä kasvukausi kestää myöhään syksyyn.
  • Syysmuotoiset lajikkeet ehtivät kasvattaa runsaan juuriston kevääksi.
  • Syväjuuriset kasvit rei’ittävät ja kuivattavat maata sekä tuottavat paljon eloperäistä ainesta.
  • Laajajuuriset kasvit vaikuttavat kerralla suureen maamäärään.
    • Esimerkiksi kaura ja ruokohelpi
  • Tiheäjuuriset kasvit kuivattavat maata tehokkaasti ja synnyttävät maahan reikiä, jolloin orgaanista ainesta jää tasaisesti maahan.
    • esimerkiksi englanninraiheinä ja ruokonata

Palkokasvit muodostavat typpeä sitovia juurinystyröitä typensitojabakteerien kanssa

Kasvi tarvitsee typpeä kasviravinteista määrällisesti eniten. Typen puutos on usein kasvua ja sadontuotantoa selvästi rajoittavin tekijä viljelyssä.  

Viljat, palkokasvit, puutarhamarjat ja hedelmäpuut muodostavat sienijuuren. 

Sienijuuret parantavat kasvien ravinteiden käyttöä ja vedenottokykyä.
Kaalikasvit eivät muodosta sienijuurta.

Lue lisää ympäristökioski-sivustolta