Jokisuistot
Jokisuistot muodostuvat, kun virtaava vesi kuljettaa mukanaan maa-ainesta, joka kerrostuu jokisuun ympäristöön. Rantojen muoto muuttuu, ja vedelle voi muodostua uusia uomia.
Jokisuistot ovat Itämerellä rannikon alueita, joissa joen makea vesi sekoittuu meren murtoveteen. Ne ovat jatkuvasti muuttuvia elinympäristöjä, joissa virran mukanaan tuoma maa ja tulvat muovaavat maisemaa. Itämerellä jokisuisto jatkuu merellä niin kauas kuin sedimentaation ja makean veden vaikutus ulottuu. Itämeren jokisuistot poikkeavat muista jokisuistoista murtoveden (veden, jonka suolapitoisuus on korkeampi kuin makean veden, mutta alhaisempi kuin varsinaisen valtameren) ja vuoroveden puuttumisen takia.
Suomessa jokisuistoja esiintyy koko rannikon alueella. Tunnettuja esimerkkejä ovat muun muassa Kokemäenjoen, Porvoonjoen, Kyrönjoen ja Simojoen jokisuistot.
Mistä tunnistan jokisuiston?
Jokisuistot ovat laajoja ja vaihtelevia luontokokonaisuuksia, jotka muodostuvat useista eri luontotyypeistä. Jokisuistoissa voi olla pääuomia, sivu-uomia, matalia lahtia, lampareita, ruovikoita sekä tulville alttiita rantoja. Jokisuistoissa makean veden vaikutus lajistoon on huomattava ja siksi kasvillisuus koostuu pääosin makean veden kasviyhdyskunnista. Lisäksi niille ovat erityisen tyypillisiä laajat ruovikot ja kaislikot. Jokisuistoissa kasvaa runsaasti erilaisia uposkasveja, kelluslehtisiä kasveja sekä ilmaversoisia kasveja. Monipuolinen kasvillisuus tarjoaa suojaa, ravintoa ja lisääntymispaikkoja monille eliölajeille.
Jokisuistot kuuluvat rannikon tärkeimpiin lintualueisiin. Runsas kasvillisuus ja suojaisat vesialueet tarjoavat ravintoa sekä pesimäpaikkoja useille vesilinnuille ja kosteikkolajeille. Esimerkiksi kaulushaikara, ruskosuohaukka ja monet sorsa- ja kerttulajit hyödyntävät jokisuistoja elinympäristönään.
Myös kalat hyötyvät jokisuistojen monipuolisista olosuhteista. Suojaiset sivu-uomat, matalat rannat ja runsas kasvillisuus tarjoavat tärkeitä kasvu- ja poikasalueita.
Jokisuistot puhdistavat vettä
Jokisuistot eivät ole arvokkaita vain lajistonsa vuoksi. Ne myös pidättävät veden mukana kulkevaa kiintoainesta ja ravinteita ennen niiden päätymistä avomerelle. Tämän ansiosta ne voivat parantaa rannikkovesien vedenlaatua ja vähentää rehevöitymisen vaikutuksia.
Hyväkuntoiselle jokisuistolle on tyypillistä
- monipuolinen vesi- ja rantakasvillisuus
- runsas linnusto
- luonnollinen uomaverkosto
- hyvä vedenlaatu
- vaihtelevia matalia ja syvempiä alueita
- vähäinen rakentaminen ja ruoppaus.
Mikä uhkaa jokisuistoja?
Jokisuistojen luonnontilaa ovat heikentäneet erityisesti rehevöitymisen aiheuttama liettyminen ja ruovikoituminen, valuma-alueelta tuleva kiintoaine- ja ravinnekuormitus, uomien oikaisu ja ruoppaukset, rantojen ojitukset ja rantarakentaminen sekä veneväylien kunnossapito.
Liiallinen rehevöityminen on lisännyt järviruo’on tai muun korkean vesikasvillisuuden kasvua, jolloin avoimet vesialueet ovat vähentyneet ja lajisto yksipuolistunut. Myös rantalaidunnuksen loppuminen on runsastuttanut ruovikoita ja lisännyt umpeenkasvua.
Ilmastonmuutos kasvattaa jokien vesimääriä lisääntyneen sadannan myötä ja voimistaa vedenpinnan muutoksia kasvattaen edelleen ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutumista. Ne vaikuttavat tulevaisuudessa jokisuistojen lajistoon ja tilaan.
Kunnostaminen ja hoito
Jokisuistot ovat yksi EU:n luontodirektiivin liitteen 1 mukaisista Natura-luontotyypeistä (1130), joista meidän tulee pitää huolta. Suomessa käytännön kokemusta jokiuomakunnostuksista on vielä melko vähän. Kuten useimmilla luontotyypeillä, valuma-alueella tehtävät toimenpiteet ovat tärkeitä varsinaisten luontotyyppikunnostusten rinnalla. Jokisuistojen kunnostustoimia voidaan tukea muun muassa perustamalla vesiensuojelukosteikkoja ja laskeutusaltaita, jotka vähentävät ravinteiden ja kiintoaineksen päätymistä jokisuistoon.
Kunnostustoimien suunnittelussa on huomioitava jokisuistojen jatkuva muuttuminen sekä sedimentin kulkeutuminen ja jokivesien kautta maaperään mahdollisesti kerääntyneet haitta-aineet. Varsinaisesti jokisuistoissa tehtävillä kunnostustoimenpiteillä on tavoitteena palauttaa luonnollista monimuotoisuutta ja lisätä rehevöitymiskehityksen myötä yksipuolistuneiden elinympäristöjen vaihtelua. Kunnostuksissa voidaan esimerkiksi avata vanhoja sivu-uomia, lisätä veden virtausreittejä ja palauttaa matalia suojaisia vesialueita.
Joissakin kohteissa voidaan käyttää ruovikoiden (järviruo’on) niittoa tai harkittuja ruoppauksia, jos niiden avulla saadaan palautettua suistoalueiden luonnollista mosaiikkimaista rakennetta. Jokisuistoissa kasvavien ruovikkojen pysyvää taannuttamista tiheästi toistuvilla niitoilla tulisi kuitenkin välttää, sillä ruovikot pidättävät jokien kuljettamaa kiintoainesta ja ravinteita. Niittoja suositellaankin toteutettavaksi jokisuistoissa harkiten ja harvakseltaan. Ruovikoiden hallinnassa voidaan hyödyntää myös laidunnusta.
Tämän sivun sisältö on tuotettu Biodiversea LIFE -hankkeessa.