Näin lisäät luonnon monimuotoisuutta talousmetsissä
Talousmetsien luonnonhoito tarkoittaa käytännön toimia, joilla luonnon monimuotoisuutta voidaan ylläpitää ja vahvistaa osana normaalia metsätaloutta. Koska suurin osa Suomen metsistä on talousmetsiä, metsänomistajien tekemillä valinnoilla on suuri merkitys metsäluonnon tulevaisuudelle.
Kun monimuotoisuus huomioidaan osana metsän talouskäyttöä, voidaan samalla turvata metsien taloudellinen hyöty, lisätä niiden elinvoimaisuutta ja parantaa metsälajien elinmahdollisuuksia pitkälle tulevaisuuteen.
Monet luonnonhoitotoimet ovat helppoja toteuttaa metsänhoidon ja hakkuiden yhteydessä. Pienilläkin ratkaisuilla voidaan lisätä metsän rakenteellista monimuotoisuutta, parantaa lajien elinmahdollisuuksia ja vahvistaa metsän kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.
Säästä vanhoja ja järeitä puita
Jättämällä hakkuissa yksittäisiä vanhoja puita tai puuryhmiä tarjoat elinympäristöjä monille lajeille. Vanhat puut ovat arvokkaita jo eläessään, ja ajan myötä niistä muodostuu pitkäikäistä lahopuuta, jota monet metsälajit tarvitsevat.
Säästä ja lisää lahopuuta
Lahopuu on yksi metsäluonnon tärkeimmistä rakennepiirteistä. Se tarjoaa elinympäristöjä tuhansille lajeille, kuten hyönteisille, sienille, sammaloille ja linnuille. Säästä metsässä oleva lahopuu aina kun mahdollista. Lahopuuta voidaan myös lisätä esimerkiksi tekemällä tekopökkelöitä tai jättämällä yksittäisiä runkoja maatumaan metsään.
Suosi sekapuustoisuutta ja lehtipuita
Eri puulajien muodostama sekametsä tarjoaa elinympäristöjä useammille lajeille kuin yksipuolinen metsikkö. Erityisen arvokkaita ovat haapa, raita, koivu ja muut lehtipuut, joita kannattaa säästää metsänhoitotöiden yhteydessä.
Jätä tiheikköjä eläinten suojapaikaksi
Pienet tiheät puu- ja pensasryhmät tarjoavat suojaa, ravintoa ja pesimäpaikkoja linnuille, nisäkkäille ja muille metsän eläimille. Ne ovat erityisen tärkeitä monille riistalajeille, kuten metsäkanalinnuille, joiden poikaset tarvitsevat suojaisia elinympäristöjä varttuakseen. Monipuolinen puu- ja pensaslajisto lisää tiheiköiden arvoa sekä riistalle että muulle lajistolle. Samalla tiheiköt rikastuttavat metsän rakennetta ja lisäävät sen luonnonarvoja
Suojaa vesistöjä ja kosteikkoja
Purojen, muiden virtavesien, lampien, järvien ja kosteikkojen ympärille kannattaa jättää riittävän leveitä käsittelemättömiä suojavyöhykkeitä. Ne vähentävät ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutumista vesistöihin, varjostavat vettä ja auttavat säilyttämään vesieliöstölle tärkeät luonnonolosuhteet.
Hyvässä kunnossa olevat purot ja muut virtavedet tarjoavat elinympäristöjä monille kasvi- ja eläinlajeille sekä tukevat vaelluskalojen, kuten taimenen, lisääntymistä ja poikasten kasvua.
Hyödynnä kulotusta, jos se on mahdollista
Monet metsälajit ovat riippuvaisia palaneesta puusta ja metsäpalojen synnyttämistä elinympäristöistä. Kulotus lisää lahopuuta ja luo olosuhteita lajeille, jotka ovat nykyisin harvinaistuneet. Toimenpide vaatii huolellista suunnittelua ja turvallisuusjärjestelyjä.
Huolehdi metsän reuna-alueista ja paahdeympäristöistä
Valoisat metsänreunat, tienvarret ja muut aurinkoiset alueet ovat tärkeitä erityisesti pölyttäjille ja monille hyönteisille. Näiden alueiden säilyttäminen avoimina tai harvapuustoisina voi lisätä luonnon monimuotoisuutta merkittävästi.
Säilytä arvokkaat elinympäristöt
Lehdot, korvet, lähteiköt, purojen lähiympäristöt, suuret yksittäispuut sekä vanhat puuryhmät ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita. Niiden ominaispiirteet kannattaa säilyttää ja ottaa huomioon kaikissa metsänhoitotoimissa, ja toteuttaa niillä tarpeen mukaan erityisiä luonnonhoitotoimia.