Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Jalopuumetsät

Jalopuut eli jalot lehtipuut ovat vaateliaita luonnonvaraisia puulajeja, jotka Suomessa ovat harvinaisia ja kasvavat levinneisyysalueensa pohjoisrajalla. Jalopuita ovat Suomessa tammi, metsälehmus, vaahtera, saarni sekä kynä- ja vuorijalava. Jalopuut voivat esiintyä yksittäin, ryhminä tai metsikköinä. Jalopuut hyötyvät Suomessa ilmaston lämpenemisestä.

Tunnistatko jalopuut?

Jalopuita kannattaa vaalia metsäluonnossa aina, vaikka kyse olisi yksittäisistä puista, pienistä ryhmistä tai nuorista jalopuun vesoista. Jalopuumetsiköissä elää paljon niihin sopeutuneita vaateliaita ja harvinaisia eläin-, kasvi- ja sienilajeja, jotka eivät muualla pärjää. Jalopuilla kasvavat monet käävät, kotelosienet ja lahottajasienet, esimerkiksi tammella kasvavat häränkieli ja tammenkääpä. Esimerkiksi Mobiilivihko-sovellus on oivallinen apuväline, jolla voit tehdä karttamerkintöjä muistiin metsiesi jalopuista.

Jalopuumetsiköitä esiintyy etelärannikolta suunnilleen Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjanmaan korkeudelle asti. Jalopuumetsiköt ovat yleensä useamman puulajin muodostamia sekametsiköitä.

Tiesitkö?

Tiesitkö, että edustavimmat jalopuumetsiköt ovat luonnonsuojelulain turvaamia?.

Kun jalopuumetsä on luontaisesti syntynyt ja siellä kasvaa runkomaisia metsälehmuksia, vaahteroita, saarnia, kynäjalavia, vuorijalavia tai tammia vähintään 20 kappaletta hehtaarilla yhtenä tai useana lähekkäisenä ryhmänä, on kyseessä luonnonsuojelulain 64 §:n mukainen suojeltu luontotyyppi, jonka luonnontilaiset ja luonnontilaiseen verrattavat esiintymät lupa- ja valvontavirasto voi suojella tekemällä rajauspäätöksen.  

Luonnonsuojelulain mukaisten jalopuumetsiköiden hoito tehdään aina luonnonsuojeluviranomaisten laatiman suunnitelman mukaan ja heidän valvonnassaan

Jalopuumetsien hoidon suunnittelu

Jalopuumetsiä hoidetaan ensisijaisesti poistamalla jalopuiden elinvoimaisuutta   heikentäviä, varjostavia kuusia tai muita puita joko kaulaamalla tai kaatamalla maapuuksi. Jalopuiden taimille raivataan kasvutilaa poistamalla kilpailevaa alikasvosta. Yksittäisten jalopuiden ja jalopuuryhmien hoidossa pätevät samat keinot kun jalopuumetsiköissäkin. Kaikki kuolleet jalopuut ja muut puulajit säästetään. 

  • Tunnista kohteen arvot

    Arvioi kohteen luonnonsuojelulliset arvot ja mahdollinen suojelustatus. Selvitä, mitä jalopuulajeja kohteella kasvaa ja miten ne uudistuvat. Selvitä alueelta tiedossa olevat arvokkaat laji- ja luontotyyppiesiintymät hyödyntämällä olemassa olevia luontotietoja, selvityksiä ja paikkatietoaineistoja.

    Arvioi, tarvitaanko kohteella täydentäviä maastoinventointeja esimerkiksi uhanalaisten lajien, lahopuulajiston, kääpien, jäkälien tai muiden arvokkaiden lajiryhmien esiintymisen selvittämiseksi. Huomioi erityisesti vanhat jalopuut, lahopuu, kolopuut sekä muut luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät rakennepiirteet.

  • Turvaa jalopuiden elinvoimaisuus

    Vapauta jalopuiden latvuksia varjostavista puista tarpeen mukaan. Varmista, että eri-ikäisiä jalopuita ja taimikkoa on jatkuvasti alueella.

  • Huolehdi valosta

    Useimmat jalopuulajit tarvitsevat runsaasti valoa uudistuakseen. Tee harvennuksia maltillisesti ja vaiheittain, jotta olosuhteet eivät muutu liian nopeasti.

  • Säilytä lehtipuusekoitus

    Suosi monipuolista lehtipuustoa jalopuiden rinnalla. Säästä erityisesti haapaa, raitaa, pihlajaa ja muita luonnon monimuotoisuudelle arvokkaita puulajeja.

  • Säästä olemassa oleva lahopuu

    Jätä kuolevia ja vanhoja puita sekä tarvittaessa lisää lahopuuta tekopökkelöillä.

  • Suojele arvokkaita rakennepiirteitä

    Säilytä vanhat ja järeät puut, kolopuut sekä lahovikaiset yksilöt. Vältä tarpeetonta maaperän rikkomista.

  • Turvaa taimettuminen

    Tarkkaile hirvieläinten aiheuttamia taimituhoja. Varmista, että jalopuiden taimia pääsee kehittymään uusiksi puusukupolviksi.

  • Suunnittele pitkäjänteisesti

    Jalopuumetsiköiden kehitys on hidasta. Tavoitteena on turvata sekä vanhat puut että uuden puusukupolven syntyminen.

  • Selvitä rahoitus- ja suojelumahdollisuudet

    Arvokkaisiin kohteisiin voi olla saatavilla luonnonhoidon tukia tai suojelukorvauksia. Tarvittaessa ota yhteyttä Elinvoimakeskukseen, Metsäkeskukseen tai metsänhoitoyhdistykseen.

Hoida jalopuumetsiä näin

Henkilötyö vai konetyö?
Jalopuumetsiköiden hoito voidaan tehdä joko henkilötyönä tai konetyönä. Useimmiten kohteet ovat pienialaisia ja poistettavaa varjostavaa puustoa on vain vähän, joten hoitotoimet kannattaa tehdä henkilötyönä. Henkilötyönä tehtäessä kookkaat puut kannattaa ensisijaisesti kaulata ja jättää pystyyn lahoamaan tai joissain tapauksissa kaataa  maapuuksi. 

Konetyö kannattaa ajoittaa talviaikaan juuristovaurioiden välttämiseksi. Lehdettömien ja lumisten jalopuiden tunnistaminen on kuitenkin vaikeaa, joten puut voi olla tarpeen merkitä kuitunauhoin jo kesällä. Koneiden kuljettajat tulee ohjeistaa kiertämään maalahopuut, etteivät rungot ja niissä elävä lajisto murskaannu. Mikäli hakkuutähdettä kertyy runsaasti on se syytä kasata ja polttaa paikan päällä tai kuljettaa pois alueelta. 

Vapauta jalopuut muiden puiden kilpailusta (erityisesti nopeakasvuiset koivut, kuusi ja haapa)  ajoissa
Raivaa 1–1,5 m tila jalopuiden taimien ympärille
Vältä suuria aukkoja
Suojaa tarvittaessa esimerkiksi myyriltä 
Torju heinää mekaanisesti

Avaa jalopuiden latvuksille tilaa raivaamalla lähipuut vähintään 3-6 metrin etäisyydeltä puiden koosta ja kasvupaikan rehevyydestä riippuen
Poista kasvutilasta ja valosta kilpailevia muita puulajeja 
Tee hoito vaiheittain tarpeen mukaan

Kaulaa elinvoimaisimpien, jo ennestään  leveälatvuksisten jalopuiden ympäriltä kasvutilasta kilpailevat puut niin ,että jalopuun latvukselle tulee reilusti tilaa ympärille (4-8 m puiden koosta riippuen)
Vain lievästi riukuuntuneiden puiden ympäriltä voi aluksi vähentää niiden elinvoimaisuutta eniten heikentäviä puita 
Jalopuiden latvusten alle syntyneet nopeakasvuisten puulajien taimet (haapa, koivu) ja jalopuiden latvuksen sisään kasvaneet puut kannattaa kaulata tai kaataa 
Vanhimpia tai muuten raihnaisimpia jalopuita on hyvä hoitaa varovaisesti siten, että niiden elintila lisääntyy vähitellen 5–20 vuoden aikana 
Poista liiallinen kuusialikasvos
Säilytä kaikki puulajit

Käy työn tavoitteet ja toimenpiteet läpi toteuttajan kanssa yhdessä maastossa. 
Varmista, että toteuttaja tunnistaa alueella kasvavat jalot lehtipuut. 
Vältä maaperän vaurioita ja vettymistä
Seuraa vaikutuksia ja puiden kuntoa
Hyväksy metsikön luonnollinen vaihtelu, säilytä kaikki puulajit
Luonnonsuojelulain mukaisten jalopuumetsiköiden hoito tehdään aina luonnonsuojeluviranomaisten laatiman suunnitelman mukaan ja heidän valvonnassaan.

Mistä tiedän, että olen onnistunut?

Jalopuumetsikön hoidon tulokset näkyvät usein hitaasti, sillä tammet, vaahterat, metsälehmukset, jalavat ja saarnet kasvavat vuosikymmenten aikana. Ensimmäisiä merkkejä onnistumisesta voi kuitenkin nähdä jo muutaman vuoden kuluttua hoitotoimista.

  • Jalopuut voivat hyvin ja kasvavat elinvoimaisina. Niiden latvukset saavat riittävästi valoa, puut kasvavat tasapainoisesti eikä niitä varjosta liiallinen kuusettuminen tai muu kilpailu.
  • Metsässä on eri-ikäisiä jalopuita. Vanhojen puiden lisäksi alueella kasvaa taimia ja nuoria puita, jotka turvaavat jalopuumetsikön jatkuvuuden tulevaisuudessa.
  • Jalopuut uudistuvat luontaisesti. Metsän pohjalta löytyy uusia taimia ja nuoria puita ilman istutusta. Tämä kertoo siitä, että kasvupaikan olosuhteet ovat jalopuille suotuisat.
  • Metsän rakenne on monipuolinen. Alueella on eri-ikäisiä puita, pensaskerrosta, avoimempia ja varjoisampia kohtia sekä riittävästi lahopuuta. Monipuolinen rakenne tarjoaa elinympäristöjä suurelle määrälle lajeja.
  • Lajisto runsastuu. Jalopuumetsiköille tyypillisiä kasveja, hyönteisiä, lintuja, kääpiä, sammalia ja jäkäliä esiintyy aiempaa enemmän. Myös kolopuista ja lahopuusta hyötyvät lajit löytävät alueelta elinpaikkoja.
  • Arvokkaat vanhat puut ovat säilyneet. Järeät jalopuut, kolopuut ja lahovikaiset yksilöt ovat edelleen osa metsää ja tarjoavat elinympäristöjä monille vaateliaille lajeille.