Lehdot
Lehdot ovat metsiemme rehevimpiä ja lajistoltaan rikkaimpia kasvupaikkoja. Ne erottuvat tavallisista kangasmetsistä runsaan kasvillisuutensa ja monipuolisen lajistonsa perusteella.
Miten tunnistan lehdon?
Lehdossa on yleensä
- runsaasti ruohoja, heiniä ja saniaisia
- vain vähän varpuja ja jäkäliä
- monipuolinen pensaskerros
- paljon lehtipuita, kuten haapaa, koivua, leppää ja raitaa
- rehevä ja kerroksellinen kasvillisuus.
Lehto ei aina tarkoita lehtipuumetsää. Myös kuusi voi olla lehdoissa yleinen puulaji, joskus jopa lehdon valtapuu. Monet lehdot ovat vuosikymmenten aikana kuusettuneet joko luontaisesti tai metsänhoidon seurauksena. Tällaisissa metsissä voi kasvaa tiheä kuusikko, mutta metsän pohjan valoisissa aukkokohdissa löytyy edelleen lehdolle tyypillisiä kasveja, kuten vuokkoja tai lehtokuusamaa. Tämän vuoksi lehdon tunnistamisessa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti kenttä- ja pensaskerrokseen, ei pelkästään puustoon.
Tyypillisiä lehtokasveja ovat
- sini- ja valkovuokko
- näsiä
- sudenmarja
- lehtokuusama
- kevätlinnunherne
- tesma
- mustakonnanmarja
- ja saniaisista esimerkiksi hiirenporras ja kotkansiipi.
Miten pääsen alkuun?
Aloita selvittämällä yhdessä asiantuntijan kanssa, millaisia luontoarvoja omassa lehdossasi on ja millainen hoito tukee niitä parhaiten. Kaikki lehdot eivät tarvitse samanlaista käsittelyä: joillakin kohteilla tärkeintä on säilyttää lehto sellaisena kuin se on nyt, kun taas toisilla kuusien vähentäminen tai lehtipuiden lisääminen voi parantaa lehdon tilaa.
Jos lehtosi sijaitsee yksityisellä luonnonsuojelualueella tai olet kiinnostunut lehdon suojelusta
Ota yhteyttä alueelliseen elinvoimakeskukseen. Asiantuntijat voivat arvioida kohteen luontoarvoja ja neuvoa sopivissa hoito- ja suojeluratkaisuissa.
Jos lehtosi on talousmetsässä
Käänny Suomen metsäkeskuksen puoleen. Metsäkeskus tarjoaa neuvontaa luonnonhoidosta, metsän monimuotoisuuden turvaamisesta sekä mahdollisista tukimahdollisuuksista. Myös metsänhoitoyhdistykset auttavat käytännön hoitotoimien suunnittelussa ja toteutuksessa.
Rahoitus lehtojen hoitoon
Lehtojen hoidon suunnittelu ja toteuttaminen suojelualueilla
Luonnonsuojelualueilla lehtojen hoito perustuu aina erilliseen suunnitelmaan. Suunnitelmassa määritellään luontotyyppi- ja lajitiedon perusteella hoidon tavoitteet ja toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Tavoitteena on luonnontilaisen lehdon puusto- ja pensaskerroksen rakenteen ja lehtolajistolle suotuisien elinolosuhteiden palauttaminen. Hoito on tehtävä maltillisesti ja vaiheittain.
Arvokkaissa suojelulehdoissa ensisijaisia menetelmiä ovat kuusten kaulaaminen ja kaataminen lahopuuksi. Konetyötä käytetään lähinnä runsaskuusisilla tai laajoilla kohteilla, joissa hoitotavoitteita ei saavuteta kustannustehokkaasti käsityönä. Jos poistettavia kuusia on paljon, korjaa koko puusto, jolloin hakkuutähdettä ei kerry.
Poista varjostavaa puustoa
Poista varjostavia puita, erityisesti kuusia, jotka varjostavat lehtipuustoa, pensaskerrosta tai arvokasta lehtokasvillisuutta. Poista erityisesti tiheitä kuusiryhmiä ja nuorta kuusialikasvosta, mitkä estävät lehtipuiden kasvun. Harvenna puustoa vaiheittain, äläkä raivaa kaikkea kerralla. Tavoitteena on mosaiikkimainen vaihtelu varjoisten ja valoisampien kohtien välillä.
Säästä
- jalot lehtipuut, haapa, raita, pihlaja, tuomi sekä muut lehdolle ominaiset lehtipuut ja pensaat.
- vanhat, kookkaat, kololliset, vaurioituneet ja muuten luonnon monimuotoisuudelle arvokkaat puut puulajista riippumatta.
- kaikki kuolleet pysty- ja maapuut.
Kaulaaminen
Kaulaaminen soveltuu erityisesti arvokkaille, vaikeakulkuisille ja herkille lehtokohteille, joilla halutaan välttää maanpinnan vaurioita. Hyödynnä kaulaamista silloin, kun haluat lisätä lahopuun määrää ja vähentää nopeasti lisääntyvää valoisuutta. Kaulaamista kannattaa käyttää vain silloin, kun haluat vähentää yksittäisiä isoja varjostavia puita.
Kaataminen maapuiksi
Erityisesti kookkaiden runkojen jättäminen maapuiksi tuottaa pitkäikäistä lahopuuta.
- Kaada kuuset maahan yksittäin tai pieninä ryhminä.
- Jätä rungot mahdollisuuksien mukaan sinne, minne ne luonnostaan kaatuvat.
- Voit jättää pitkät rungot kokonaisiksi tai katkoa muutamaan osaan maaston mukaan.
- Älä kaada puita arvokkaiden lehtokasvustojen päälle.
Kuusialikasvoksen poistaminen
Poista ensisijaisesti nuorta ja varttunutta kuusialikasvosta, joka uhkaa syrjäyttää lehtipuiden taimia, pensaskerrosta tai lehtolajistoa. Kuusialikasvos poistetaan ensisijaisesti raivaussahalla tai moottorisahalla. Säilytä kuitenkin lehdolle ominainen mosaiikkimainen rakenne, jossa esiintyy sekä avoimempia että varjoisampia kohtia.
- Poista erityisesti sellaisia tiheitä kuusikoita, joissa lehtipuita on vähän.
- Poista puita vaiheittain, jotta valo-olosuhteet muuttuvat pikkuhiljaa.
- Älä poista kaikkea alikasvosta. Huomioi, että osa lehtolajeista hyötyy varjoisista ja kosteista pienympäristöistä.
Pienaukkojen tekeminen
- Voit tehdä myös pienaukkoja ensisijaisesti kohtiin, joissa kuusi tai muu varjostava puusto on runsastunut ja estää lehtolajiston kehittymistä.
- Pienaukon suositeltava koko on yleensä 0,01–0,1 ha (noin 10–30 m halkaisijaltaan). Käytä lehdoissa mieluummin useita pieniä aukkoja kuin yhtä suurta.
- Muodoltaan aukko voi olla epäsäännöllinen ja maaston sekä olemassa olevan puuston mukaan rajattu.
- Sijoita aukot vaihtelevasti, jotta lehtoon syntyy eri-ikäisiä ja erilaisia kehitysvaiheita.
- Kaulaa pystyyn tai kaada maapuuksi pienaukolta pääasiassa kuusia ja muuta voimakkaasti varjostavaa puustoa.
Kuusen korjuu ja poisto alueelta
Mikäli varjostavaa kuusta on alueella runsaasti, voi kuusen korjuu ja poisvienti alueelta olla tarpeen lehdon avoimuuden varmistamiseksi. Poisvietävän puuston poisto on suositeltavaa toteuttaa kokopuun korjuuna, jolloin samalla poistuvat myös oksat ja latvukset, jotka voisivat muutoin peittää lehtokasvillisuutta.
Hakkuutähteet
Lehdoissa hakkuutähteiden käsittelyssä ensisijaisia vaihtoehtoja ovat niiden poiskuljettaminen, hajauttaminen ohuesti maastoon tai kokoaminen pieniksi kasoiksi. Polttamista käytetään harkiten tilanteissa, joissa hakkuutähteiden suuri määrä heikentäisi merkittävästi lehtokasvillisuuden säilymistä tai palautumista. Samalla tulee huolehtia siitä, että alueelle jää riittävästi lahopuuta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Jos poistettavaa kuusialikasvosta kertyy paljon:
- Älä jätä hakkuutähteitä paksuina kerroksina lehtokasvillisuuden päälle.
- Siirrä oksat ja latvukset pois arvokkaiden kasviesiintymien päältä.
- Kerää rungot pieniksi kasoiksi käsittelyalueen reunoille tai vähemmän arvokkaille kohdille
- Jos hakkuutähdettä on paljon, sen voi myös polttaa.
- Hakkuutähteet kootaan pieniksi kasoiksi mahdollisuuksien mukaan lehdon reunavyöhykkeille tai vähemmän arvokkaille kohdille.
- Polttamista arvokkaiden kasvilajiesiintymien, lahopuun tai vanhojen lehtipuiden välittömässä läheisyydessä vältetään.
- Polttaminen toteutetaan siten, että tulen leviäminen ympäröivään kasvillisuuteen estetään.
- Tuhka voidaan jättää paikalleen, mutta suurten tuhkamäärien kertymistä pienelle alueelle tulee välttää.
- Vaihtoehtoisesti kuljeta puusto pois kohteelta, mikäli sen jättäminen aiheuttaisi merkittävää peittymistä tai ravinnekuormitusta.
Säästä ja lisää lahopuuta
- Säästä kaikki kuolleet maa- ja pystypuut.
- Kaulaa varjostavat puut pystyyn tai kaada ne maapuuksi. Mikäli kohde toteutetaan konetyönä, voit tehdä myös tekopökkelöitä.
Palauta vesitalous kosteissa lehdoissa
- Tuki tai patoa ojat luonnollisen vesitalouden palauttamiseksi.
- Mikäli kohteella kuljetaan raskailla koneilla, vältä ajourien syntymistä: ne toimivat ojien tavoin
Henkilötyö vai konetyö?
Kun varjostava puustoa on vähän tai se on pääosin pienikokoista, työ tehdään yleensä henkilötyönä, mutta joissain kohteissa myös konetyö on mahdollista.
Konetyö on perusteltua, kun:
- poistettavia kuusia on runsaasti laajalla alueella
- kohteelle on olemassa kulkukelpoiset urat tai tieyhteys
- maan kantavuus on riittävä
- tavoitteena on merkittävä kuusen vähentäminen yhdellä hoitokerralla.
Konetyötä tulee välttää:
- kosteissa lehdoissa
- lähteikköjen läheisyydessä
- erittäin kivisillä tai jyrkillä alueilla
- kohteilla, joilla on runsaasti herkkää kenttäkerrosta tai vaurioitumiselle altista lajistoa.
Konetyössä tulee käyttää ensisijaisesti olemassa olevia kulkureittejä ja minimoida uusien ajourien määrä.
Huomioitavaa
- Toteuta hoito lehdon ominaispiirteet säilyttäen.
- Vältä voimakkaita ja laaja-alaisia käsittelyjä.
- Ota huomioon suojeltujen ja uhanalaisten lajien esiintymät ennen toimenpiteitä.
- Vältä maanpinnan rikkomista, erityisesti kosteissa lehdoissa ja herkillä kasvupaikoilla.
- Älä poista varjostavaa puustoa suoraan uhanalaisten sammal-, jäkälä- tai sienilajien esiintymien ympäriltä ilman lajikohtaista harkintaa, sillä osa lajeista hyötyy varjoisista ja kosteista olosuhteista.
Lehtojen hoidon suunnittelu talousmetsissä
Lehtoja esiintyy yleisesti myös talousmetsissä. Lehtoelinympäristöjen ja -lajiston monimuotoisuuden turvaamisen kannalta on siksi tärkeää, kuinka talousmetsälehdoissa toimitaan. Lehtojen rakennepiirteiden säilyttäminen ja lisääminen sekä lehtolajiston säilyminen on mahdollista osana talousmetsien hoitoa. Lehtojen hoito puuntuotannon rinnalla on kustannustehokasta, sillä hoitotoimenpiteet voidaan tehdä osana normaalia metsänkäsittelyä.
Varmista, että puunostajan ja puunkorjuun toteuttajan laatimissa suunnitelmissa otetaan huomioon lehdon luonnonhoidon tavoitteet.
Keskeiset menetelmät
- Lehtojen rakennepiirteitä painottavat hakkuut
- Harvennuksissa suositaan lehtipuita ja säästetään rakenteellisesti arvokkaita puita ja lehtolajistolle tärkeitä piirteitä.
- Kuusten poisto lehtipuuvaltaisilla lehdoilla ja valon lisääminen
- Kuusettumista torjutaan, mutta toimenpiteet sovitetaan yhteen metsänkasvatuksen kanssa.
- Lahopuun säästäminen ja tuottaminen
- Jätetään säästöpuita, maapuita ja tekopökkelöitä. Lahopuuta syntyy vähemmän kuin suojelualueilla, mutta selvästi enemmän kuin tavanomaisessa metsänkäsittelyssä.
- Pienaukot ja vaihtelevat rakenteet
- Pienaukot lisäävät valoa ja monimuotoisuutta, ja ne voidaan yhdistää normaaleihin hakkuisiin.
- Rajoitettu vesitalouden ennallistaminen
- Ojituksia ei aina voida poistaa kokonaan, mutta veden virtausta voidaan hidastaa tai ohjata.
- Hoitotoimet osana metsän kiertoa
- Lehtokohteet huomioidaan uudistamisessa, taimikonhoidossa ja harvennuksissa. Lehtipuuvaltaisuutta voidaan lisätä myös istuttamalla jaloja lehtipuita. Kuolleen puun säilyminen varmistetaan metsänkäsittelyn eri vaiheissa.
Mistä tiedän, että olen onnistunut?
Onnistuneen hoidon tunnusmerkkejä ovat:
- Valoisuus on lisääntynyt sopivasti, mutta lehto on edelleen metsäinen eikä avoin.
- Lehtipuiden taimia ja nuoria puita uudistuu, erityisesti lehdolle luontaisia lajeja kuten haapaa, raitaa, pihlajaa, tuomea ja jaloja lehtipuita.
- Kuusen taimettuminen ja alikasvos ovat vähentyneet, eikä kuusettuminen enää uhkaa lehtoa.
- Pensaskerros on monipuolinen ja elinvoimainen.
- Lehtokasvillisuus vahvistuu, esimerkiksi vaateliaiden ruohojen, saniaisten ja muiden lehtolajien peittävyys kasvaa.
- Lahopuun määrä ja laatu lisääntyvät, ja alueella on sekä pysty- että maalahopuuta eri lahoasteissa.
- Puuston rakenne monipuolistuu, jolloin alueella on eri-ikäisiä ja erikokoisia puita sekä pienipiirteistä vaihtelua.
- Vesitalous on kunnossa kosteissa lehdoissa eikä kohteella havaita kuivumisen merkkejä.
- Maanpinta ja kasvillisuus ovat säilyneet pääosin vaurioitumattomina hoitotoimenpiteiden jälkeen.