Miksi metsää kannattaa polttaa?
Metsäpalot ovat kuuluneet metsiemme luontaiseen kiertokulkuun vuosituhansien ajan. Tulen hallitulla käytöllä voidaan palauttaa metsiin luonnollisia piirteitä, joita monet lajit tarvitsevat.
Monet kasvit, sienet, hyönteiset ja linnut hyötyvät paloista syntyvistä elinympäristöistä, ja osa lajeista on riippuvaisia palaneesta puusta. Nykyisin metsäpalot ovat tehokkaan palontorjunnan vuoksi harvinaisia.
Talousmetsissä tulta voidaan käyttää esimerkiksi uudistushakkuualojen kulotuksissa tai polttamalla säästöpuuryhmiä. Laajamittaisia, hallittuja pystymetsän polttoja tehdään suojelualueilla.
Yksi tunnetuimmista paloihin erikoistuneista lajeista on kulokauniainen, joka pystyy havaitsemaan savun hajun ja palon lämmön pitkienkin matkojen päästä. Se löytää nopeasti tuoreet paloalueet, joissa palanut puu tarjoaa sille sopivan lisääntymisympäristön.
Mitä hyötyä metsän polttamisesta on?
- Jäljittelee luonnon omia metsäpaloja, jotka ovat osa metsien luontaista kehitystä.
- Lisää lahopuuta ja palanutta puuta, joita monet hyönteiset, sienet ja linnut tarvitsevat elinympäristökseen.
- Luo elinympäristöjä paloista riippuvaisille lajeille, joista osa on nykyisin harvinaisia.
- Monipuolistaa metsän rakennetta ja edistää lehtipuiden syntymistä ja kasvua.
- Lisää metsän valoisuutta, mikä hyödyttää valoa vaativia kasveja ja hyönteisiä.
- Parantaa paahdeympäristöjen laatua, mikä tukee esimerkiksi pölyttäjiä ja muita lämpimistä ja avoimista elinympäristöistä riippuvaisia lajeja.
Suunnittele ja toteuta polttaminen näin
Valitse polttokohteet mieluiten alueilta, joiden lähistöltä löytyy palohistoriaa.
Paloista riippuvainen lajisto pystyy näin leviämään aiemmin palaneilta paikoilta tuoreille palaneille kohteille. Tämä turvaa alueen palojatkumoa ja siitä riippuvaisen lajiston selviytymistä.
Huomioi polttokohteen kasvupaikkatyyppi.
Tuoreet kankaat ja siitä rehevämmät palavat yleensä huonosti. Karut ja karukkokankaat ovat yleensä niin kuivia, että palo voi riistäytyä käsistä. Kuivahkoissa kankaissa maaperän humus ja pohjakasvillisuus palavat hyvin, mutta tuli ei leviä
Pyri valitsemaan kohde vesistön läheisyydestä.
Poltettavien kohteiden lähettyvillä olisi hyvä olla vettä saatavilla lammista, puroista, joista tai vetisistä rimmistä. Polttokohteilla on myös eduksi, jos kohde rajautuu kosteisiin soihin tai muihin palon etenemistä rajoittaviin tekijöihin. Näin kohde on helpompi polttaa hallitusti ilman leviämisriskiä.
Huomioi lajisto.
Uhanalaisten kasvi- ja sienilajiston esiintyminen tai uhanalaisten lintulajien pesiminen alueella on rajoite poltolle.
Varmista, että polttajien ja tarvittaessa pelastustoimen kulku kohteelle on suhteellisen helppo.
Kaupunkien ja kylien välittömässä läheisyydessä ei pitäisi polttaa, jotta savuhaittoja ei aiheudu ihmisille, eikä palo voi levitä asutusalueelle. Vilkkaasti liikennöityjen teiden välittömässä läheisyydessä ei tulisi polttaa, jotta savu ei haittaa näkyvyyttä tiellä.
Suunnittele kalusto ja polttolinjat.
Suunnittele, mihin tarvittava sammutuskalusto tulee ja miten letkulinjat asetellaan. Suunnittele myös polttolinjat ja -sektorit ja huomioi tuulen suunta.
Arvioi palokuorman määrä.
Ennen polttoa pitää miettiä, onko kohteella riittävästi, sopivasti vai liikaa palokuormaa. Jos puusto on liian tiheää, ennen polttoa on hyvä tehdä harvennus. Jos palokuormaa ei ole riittävästi, voi polttokohteen reunalta kaataa puuta ja siirtää hakkuutähteet poltettavan alueen sisälle.
Viesti ajoissa.
Poltoista on hyvä viestiä hyvissä ajoin, jotta alueella liikkuvat tietävät, mistä savu tulee, eikä pelastuslaitos kuormita tarpeettomista yhteenotoista. Pelastuslaitokselle tulee myös viestiä ajoissa poltosta ja sen toteutuksesta. Myös juuri ennen polton aloitusta pelastuslaitokselle pitää ilmoittaa, että sytytys aloitetaan.