Viettävä, lähteinen puronvarsikorpi ennallistettiin Ilomantsissa
Vajaan kilometrin mittainen ja noin 130 metrin levyinen, maastonmuodoiltaan selvärajainen korpinotko ennallistettiin vuonna 2006. Korpeen alkoi palautua pienialaisia lähdesoita ja puro saatiin ohjattua alkuperäiseen uomaan.
Hoikankorven puro oli oikaistu ja lähteinen korpinotko ojitettu
Hoikan korpi on Metsähallitus Metsätalous oy:n luontokohde. Maanpinnan korkeus laskee korvessa etelästä pohjoiseen kilometrin matkalla noin 15 metriä.
Korvessa virtaa puro, joka laskee pohjoispuolella olevaan Lakonjärveen. Puro saa vetensä valuma-alueen yläosien ojitetuilta soilta, korven yläosan tihkupintaisesta lähteestä ja ympäröivien rinteiden alaosien tihkupinnoista sekä rinteiden valumavesistä.
Puroa oli ojituksen yhteydessä perattu ja oiottu. Oikaistu uoma oli syöpynyt korven pohjoispuoliskossa voimakkaasti 150 metrin matkalta, ja vesi oli kuljettanut puron pohjalta hiekkaa järveen. Syöpyneen puron hiekkaisella pohjalla ei ollut merkittävässä määrin vakiintunutta purokasvillisuutta. Alkuperäistä purouomaa oli jäljellä muutama lyhyt ja matala mutka. Syöpynyttä osaa reunustava puusto oli lähes satavuotiasta korpikuusikkoa, jossa kasvoi myös mäntyjä ja koivuja.
Hoikan korven valuma-alue (vihreä rajaus) on noin 100 ha. Kuva: Metsähallitus, Maanmitttauslaitos.
Kaikki ennallistetun alueen (punainen alue) ojat täytettiin. Tarvittavien puuvahvisteisten patojen paikat (punaiset poikkiviivat) merkittiin korpeen etukäteen kuitunauhalla. Patojen paikkoja hienosäädettiin työn edetessä. Kuva: Metsähallitus, Maanmittauslaitos.
Ojat tukittiin ja keskeisiin kohtiin laitettiin puuvahvisteisia patoja
Korpi ennallistettiin elokuussa 2006 koneellisesti. Kesä oli kuiva ja purossa oli vain vähän vettä. Viettäviin kohtiin tehtiin 18 puulla ja suodatinkankaalla vahvistettua patoa. Patopuut tehtiin ojien varsilla kasvavista puista, jotka olisi joka tapauksessa kaadettu kaivinkoneen tieltä.
Ojien täyttö aloitettiin alueen yläosasta ja ojat täytettiin veden laskusuuntaan. Niskaojat täytettiin viettämään korven keskustaan, jotta kivennäismaalta valuva pintavesi pääsee luontaiselle reitilleen niskaojien ylitse.
Lähteisyyttä ja tihkupintaa oli ojien välisellä saralla. Korven eteläosassa itäisempään ojaan tihkui rinteestä pohjavettä 10 metrin matkalle. Tihkupinnan yläpuolinen oja oli viettävässä kohdassa. Ojaan tehtiin kolme puuvahvisteista patoa varmistamaan vesien ohjautuminen täytetyn ojalinjan ylitse sen sijaan, että pintavedet valuisivat täytettyä ojaa pitkin tihkupinnalle. Ojan täyttö lopetettiin tihkupinnan yläosaan.
Syöpyneen, oikaistun purouoman täyttö oli hankalaa. Uoma oli syvä, vaikkakaan ei kovin leveä. Ojamaita ei ollut paikoin lainkaan, ja kangaskorpi oli niin ohutturpeinen, ettei saroilta saatu merkittävästi lisää täyttömaata. Täytön jälkeen puron kohta jäikin laakeaksi painanteeksi. Tällä osalla korostui puu- ja suodatinkangasvahvisteisten patojen tärkeys helposti huuhtoutuvan maa-aineksen pidättämisessä.
Kun vesi muutaman viikon kuluessa nousi takaisin täytettyyn, oikaistuun purouomaan, se ohjautui patojen ansiosta jäljellä oleviin alkuperäisiin uoman pätkiin ja muuten luontevasti mutkaiseksi purouomaksi.
Miten onnistuimme?
Ensimmäisiä havaintoja tehtiin 1-5 vuotta ennallistamistoimien jälkeen.
- Puuvahvisteisten patojen käyttäminen on ollut tarpeen ja padot ovat pysyneet hyvin paikoillaan.
- Puron kohdalla vesi kiersi puuvahvisteisia patoja matalammasta päästä, mutta muuten padot olivat pysyneet ehjinä ja toimivat hyvin.
- Korven keskustaa kohti viettävä niskaojien täyttötapa on tarkoituksenmukainen.
- Lähellä Lakonjärven rantaa vesi ohjautui ojien täytön ja patoamisen myötä laajalle alueelle ja osin pintavaluntaan, mikä lienee vähentänyt järveen joutuvan kiintoaineen määrää.
- Kuusia ja mäntyjä kuoli ensimmäisen viiden vuoden aikana 30 x 50 metrin alalla Lakonjärven rannassa.
- Kymmenkunta nuorta kuusta kuoli vedennousun myötä myös kohdassa, jossa purouoma muistutti luontaista eikä sille tehty ennallistamisen yhteydessä mitään.
- Kaiken kaikkiaan puustoa kuoli ennallistamisen intensiteettiin nähden vähän, mikä johtuu korven optimaalisista korkeuseroista: purolle ja tulvavesille on tilaa korven matalimmissa kohdissa ja vesi liikkuu viettävän korven kautta järveen.
Havainnot 18 vuotta ennallistamisen jälkeen
- Ennallistaminen on onnistunut kokonaisuudessaan silmämääräisesti arvioiden hyvin, paikoin erinomaisesti. Korpinotkon molemmilla laidoilla on muun muassa palautunut tihkupintoja ja pienialaisia lähdesuolaikkuja.
- Ojalinjat erottuvat latvusaukkoina vielä pitkään. Ne ovat puustottumassa maltillisesti: paikoin on nuorta koivua, paikoin yksittäisiä kuusia tai pieniä kuusiryhmiä.
- Puustoa ei ole kuollut alkuaikojen vedennousun jälkeen.
- Paikoin vesi liikkuu edelleen epätoivotusti pitkin tukittuja ojia, mutta ohjautuu yksittäisten pintavallien tai notkelmien kohdalta ennen pitkää kohti korpinotkon keskiosaa.
18 vuotta ennallistamisen jälkeen pohjavesivaikutuksesta kertovaa lajistoa on palautunut korpinotkoon useisiin kohtiin. Täytetyt ojalinjat erottuvat pitkään latvusaukkona. Kuvaaja: Maarit Similä.
Lähteet
Similä, M. & Haapalehto, S. (2025) Viettävä, lähteinen puronvarsikorpi: Ilomantsin Hoikka. Julkaisussa: Aapala, K., Similä, M. & Kuhmonen, A. (toim.) (2025) Soiden ennallistamisopas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 260, 316–318.