Suopelto on palautumassa letoksi Juuan Polvelassa
Ravinteisia soita on aikoinaan raivattu pelloiksi. Vuosina 2003–2004 Valkealammen suojelualueella käynnistettiin osittain umpeenkasvaneen lettopellon palautuminen takaisin letoksi.
Juuan Valkealammen alue on tunnettu letoista ja lehdoistaan
Pohjois-Karjalassa Juuan Polvelassa sijaitsevan Valkealammen kalkkialueen letot ja lehdot ovat olleet tunnettuja jo pitkään. Alueen suokasvillisuus on rehevimmillään luode-kaakkosuuntaisissa notkelmissa, joissa esiintyy lettorämeitä, lehtokorpia ja muita reheviä suotyyppejä.
Reheviä soita on aikanaan raivattu pelloiksi ja ojitettu metsätalouden tarpeisiin. Tämän seurauksena alueen lettolajeista on ilmeisesti hävinnyt ainakin lettonuppisara, jouhiluikka ja kalkkijalosammal.
Valkealammen suopeltoja viljeltiin vielä 1980-luvulla. Viljelyn päätyttyä pellot ovat vähitellen taimettuneet ja pensoittuneet.
Lettoa alettiin palauttaa pellon paikalle
Polvelan luonnonsuojelualueen suurimmasta suopellosta, joka on kooltaan 2,3 hehtaaria, ennallistettiin yksi hehtaari osana Life-hanketta vuosina 2003–2004 (kuva alla). Ennallistamisen tavoitteena oli palauttaa alueen luontainen vesitalous ja paremmat olosuhteet vaateliaille lettokasveille.
Valkealammen alue (suojelualueen rajat ruskealla). Kartassa näkyy vuonna 2003–2004 ennallistettu osa (punainen alue). Vuonna 2019 ennallistettiin sen pohjoispuolinen osa samasta suopellosta. Vihreällä viivalla on rajattu suopellon valuma-alue. Nuolet osoittavat veden virtaussuuntia. Kuva: Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, Maanmittauslaitos.
Valkealammen pusikoitunut pelto toukokuussa 2003, ennen kuin sitä alettiin ennallistaa letoksi. Kuvaaja: Auvo Sapattinen
Ennen ennallistamista ojien varsilla kasvoi runsaasti kiiltopajua. Pajuja ja nuoria hieskoivuja kasvoi matalana pensaikkona paikoin myös pellolla. Suopellon kasvillisuutta hallitsivat mesiangervo, nurmilauha ja paikoin suo-orvokki. Lisäksi siellä kasvoi muun muassa suokelttoa, huopaohdaketta, rönsyleinikkiä, karhunputkea ja maitohorsmaa sekä muita ihmistoiminnan muokkaamille alueille tyypillisiä kasveja. Varsinaisia lettojen tunnusomaisia kasveja pellolta ei löytynyt.
Pellon turvelaatu, ympäröivä luonto ja maaston muodot viittaavat siihen, että paikalla on ennen pellonraivausta ollut rehevä ja monimuotoinen letto. Alkuperäisestä kasvillisuudesta ei kuitenkaan ole säilynyt tarkempia tietoja. Ennallistamiseen kohde oli erityisen hyvä, koska sen välittömässä läheisyydessä, pellon itäpuolella rinteessä, sijaitsee luonnontilainen, mäntyä kasvava lettoräme. Sieltä vedet virtaavat pellon kautta etelään kohti Hanhilampea, paikoin pienen puron tai noron muodossa (kuva alla).
Valkealammen lettopellon seutu ilmakuvassa vuonna 2006. Kuva: Maanmittauslaitos 2025
Ennallistaminen oli pioneerityötä
Lettopellon ennallistamisesta ei ollut aiempia kokemuksia. Menetelmät mietittiin Metsähallituksen Luontopalvelujen ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen yhteistyönä.
Pellolta kaadettiin ja kuljetettiin pois puusto sekä raivattiin pensaikko syyskuussa 2003. Oksat ja raivatut pensaat poltettiin pellolla.
Marraskuussa pellolta kuorittiin kaivinkoneella 25–30 cm:n kerros maatunutta pintaturvetta ja sen mukana rikkakasvien siemenet. Koivujen ja pajujen juurakoita poistettiin myös syvemmältä. Samassa yhteydessä kaivinkone täytti suopellon ojat turpeella.
Pintaturve ja juurakot, yhteensä noin 3 000 m3, kasattiin kahteen aumaan. Ne kuljetettiin alueen ulkopuolelle läjitysalueelle, kun maa oli jäätynyt kantavaksi helmikuussa 2004.
Työn päätyttyä paljas turvepinta oli lähes yhtenäinen. Pellon hyllyvältä eteläreunalta ja aumojen viereiseltä alueelta pintaturvetta ja juurakkoja ei pystytty poistamaan eikä sarkaojaa täyttämään yhtä hyvin kuin suon kantavammilta osilta. Tämä näkyy edelleen kasvillisuudessa ja ilmakuvassa.
Sarkaojien täyttö onnistui pääsääntöisesti riittävän hyvin. Ennallistetun ja ennallistamattoman pellon rajalla sarkaojien vesiä olisi pitänyt kuitenkin ohjata paremmin ennallistetun alueen entisille saroille. Vesi virtasi edelleen muutamin paikoin ennallistetun osan täytetyissä sarkaojissa. Ennallistamisen tulos olisi todennäköisesti parempi, jos täytettäviin ojiin olisi tehty lisäksi puulla vahvistettuja patoja.
Pellolta etelään virtaavaa purouoma ennallistettiin vuonna 2008. Tavoitteena oli hidastaa veden virtausta ja lisätä veden viipymää alueella, mikä tukee myös suon palautumista.
Faktoja kustannuksista
Yhden lettohehtaarin ennallistaminen maksoi tuolloin noin 23 000 €. Kustannuksia aiheuttivat puuston raivaus, risujen poltto, puuston kuljetus alueelta, pintaturpeen kuorinta ja kasaus, ajouran tamppaus ja jäädytys, pintaturpeen kuljetus alueelta, läjitysalueen valmistelu ja työnjohto. Kalleinta oli turpeen poiskuljetus. Matka pellolta metsäautotielle oli lyhyt, mutta läjitysalueet olivat usean kilometrin päässä.
Työtä jatkettiin edelleen vuonna 2019
Vuonna 2019 pellon pohjoisosasta poistettiin puustoa koneellisesti, ja pellon kuivattamista varten kaivetut sarkaojat täytettiin kaivinkoneella. Maan pintakerrosta ei poistettu. Yläosistaan ojat jätettiin auki, jotta vesi ei nousisi liikaa ja aiheuttaisi tulvimista läheiselle tielle. Lisäksi sekä itä- että länsireunan ojia jätettiin paikoin avoimiksi lajistoesiintymien suojelemiseksi.
Ojia ei ainoastaan täytetty, vaan niihin rakennettiin myös suodatinkankaalla vahvistettuja patoja. Näiden avulla vettä saatiin ohjattua paremmin jo aiemmin ennallistetulle alueelle ja pois entisistä ojauomista.
Aiemmin ennallistetun alueen itäreunalla letolta tuleva vesi kulkee kuitenkin edelleen vanhan ojan kohdalla ojamaista uomaa pitkin. Tätä kohtaa ei voitu korjata, koska alue oli tuolloin niin pehmeä, ettei se enää kantanut kaivinkonetta.
Pellon pohjoisosa ennallistettiin vuonna 2019. Ilmakuva on vuodelta 2022. Kuva: Maanmittauslaitos 2025
Mitä alueella tapahtui toimenpiteiden myötä?
Yleiskuva 21 vuotta ennallistamisen jälkeen
Alueella tehtiin hoitoseuranta vuonna 2024. Seurannassa havaittiin, että täytetyt ojat erottuvat maastossa edelleen painanteina, erityisesti alueen itäreunalla. Ojapainanteet johtavat edelleen jonkin verran vettä alueen ohi. Ennallistettu alue on kuitenkin vettynyt kohtalaisesti.
Paikoin pintamaata ei poistettu riittävän syvälle, mikä näkyy edelleen kasvillisuudessa ja puuston runsaudessa. Erityisesti tukittujen ojien kohdalle on kasvanut pajua sekä harmaalepän, koivun, kuusen ja männyn taimia.
Kohteen tilaa seurataan edelleen, jotta mahdolliseen jatkohoidon tarpeeseen voidaan reagoida ajoissa. Toistaiseksi sarat ovat säilyneet melko avoimina, eikä uutta puuston raivausta tai poistamista katsottu vuonna 2024 vielä tarpeelliseksi.
Kasvillisuuden muutosta on seurattu yli 20 vuoden ajan
Alueen kasvillisuuden palautumista on seurattu vuodesta 2002 lähtien pysyvillä seurantaruuduilla.
Ennallistetulle alueelle perustettiin vuonna 2002 yhdeksän seurantaruutua. Ruuduista kirjattiin putkilokasvi- ja sammallajit sekä niiden peittävyys ennen ennallistamista vuonna 2002 ja uudelleen ennallistamisen jälkeen vuosina 2004–2007, 2012 ja 2024.
Vertailun vuoksi seurattiin myös ennallistetun alueen itäpuolen luonnontilaista lettoa. Luonnontilaisella letolla on kolme seurantaruutua, joiden kasvillisuus inventoitiin vuosina 2002, 2007 ja 2024.
Lettokasvilajeja kasvoi ennallistetulle alueelle
Pintaturpeen kuoriminen poisti lähes kaiken paikalla olleen kasvillisuuden. Ennallistamisen jälkeen kasvit alkoivat vallata paljasta turvetta pääasiassa muualta kulkeutuneiden siementen ja itiöiden avulla. Järviruoko oli poikkeus. Sen syvälle ulottuvat juurakot säilyivät kuoritun turpeen alla, ja niiden avulla järviruoko palasi alueelle ennallistamisen jälkeen.
Ensimmäisinä vuosina ennallistamisen jälkeen kasvillisuus levisi alueelle hitaasti. Erityisesti kuivina kesinä siemenet itivät kovalla ja kuivalla turpeella huonosti, eivätkä taimet säilyneet elossa.
Vähitellen alueelle alkoi kuitenkin tulla uusia kasvilajeja.
- 21 vuotta ennallistamisen jälkeen yksi seurantaruutujen runsaimmista putkilokasveista oli villapääluikka, joka viihtyy keski- ja runsasravinteisilla soilla. Laji havaittiin alueella ensimmäisen kerran vuonna 2007.
- Myös keltasara, rätvänä ja järviruoko runsastuivat seurannan aikana.
- Vuonna 2024 seurantaruuduilla kasvoi 23 putkilokasvilajia, joita ei peltovaiheessa havaittu. Näistä 6 oli lettolajeja.
Kasvilajien leviäminen alueelle näyttää tapahtuvan vähitellen. Uusia lajeja ilmestyy seurantaruutuihin vain muutamia vuosittain.
Kaikki ennallistamisen jälkeen havaitut lajit eivät kuitenkaan jääneet alueelle pysyvästi. 28 lajia ei muodostanut pysyvää kasvustoa, eikä niitä enää havaittu 21 vuotta ennallistamisen jälkeen. Näihin kuului esimerkiksi pelto- ja niittylajeja. Niiden häviäminen oli leton ennallistamisen tavoitteiden kannalta myönteistä.
Monet itäpuolen luonnontilaisen lettorämeen lajeista ovat jo levinneet lettopellon seurantaruuduille, mutta eivät kaikki. Vielä odotetaan esimerkiksi siniheinän, tuppisaran tai raatteen paluuta.
Myös lettosammalet palasivat
Ennen ennallistamista lettopellon pohjakerroksen sammallajisto oli paikoin niukkaa. Seurantaruuduilla tavattiin vain 9 sammallajia, ja sammalten yhteispeittävyys oli keskimäärin 30 % (vaihteluväli 0–100 %).
Ennallistamisen jälkeen useat peltovaiheen sammallajit hävisivät. Samalla alueelle alkoi kuitenkin asettua uusia lajeja. Seurantaruuduilla havaittiin yhteensä 35 sellaista sammallajia, joita ei peltovaiheessa tavattu. Näistä 16 oli varsinaisia lettolajeja.
Letolle tyypillisiä sammalia alkoi ilmaantua alueelle jo varhain. Esimerkiksi lettohiirensammal havaittiin seurantaruuduilla ensimmäisen kerran jo kaksi vuotta ennallistamisen jälkeen. Tämän jälkeen laji on tavattu ruuduilla jokaisella seurantakerralla.
Myös heterahkasammal palasi alueelle. Seurantaruuduilla havaittiin ensimmäinen, hyvin pieni kasvusto vuonna 2012. 21 vuotta ennallistamisen jälkeen heterahkasammal oli koko seuranta-aineiston runsain sammallaji.
Muita ennallistetulla alueella kasvavia lettosammalia ovat esimerkiksi:
- lettoväkäsammal
- lettokehräsammalryhmä
- lettosirppisammal
- kirjorahkasammal
21 vuotta ennallistamisen jälkeen seurantaruuduilla kasvoi 42 sammallajia, ja pohjakerroksen kasvillisuuden keskimääräinen peittävyys oli 42 %.
Sammalten peittävyys on edelleen selvästi pienempi kuin luonnontilaisilla kontrolliruuduilla, joissa sammalten keskimääräinen peittävyys oli 74 %. Pohjakerroksen kasvillisuus on siis palautunut hitaasti, ja sekä lajistossa että lajien runsaudessa tapahtuu edelleen muutoksia.
Itäpuolen luonnontilaisen lettorämeen seurantaruuduilla runsaimpia sammallajeja ovat lettoväkäsammal, lettosirppisammal, rimpisirppisammal ja heterahkasammal, joita kasvaa myös ennallistetulla alueella. Sen sijaan matosammal, lettolierosammal ja kultasammal eivät ole vielä levinneet ennallistetulle alueelle.
Pelto ennallistamisen jälkeen kesäkuussa 2004. Kuvaaja: Ville Vuorio.
Ennallistettu letto heinäkuussa 2009. Kuvaaja Anna-Riikka Ihantola
Ennallistettu lettoalue syyskuussa 2024. Kuvaaja: Maarit Similä
Miten onnistuimme?
Valkealammen suopellon ennallistaminen on onnistunut palauttamaan alueen vesitaloutta ja käynnistämään lettoluonnon palautumisen. Yli 20 vuoden seuranta osoittaa, että alueelle on levinnyt runsaasti suo- ja lettolajeja, joita hylätyllä suopellolla ei ennen ennallistamista esiintynyt. Erityisen myönteistä on, että lettolajit ovat palanneet alueelle omatoimisesti läheisiltä luonnontilaisilta letoilta.
Kaikki tavoitteet eivät kuitenkaan ole vielä täysin toteutuneet. Vanhat kuivatusojat näkyvät edelleen maastossa painanteina ja johtavat paikoin vettä pois alueelta. Paikoin pajuja ja nuorta puustoa on enemmän kuin tavoiteltiin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että ennallistaminen onnistui käynnistämään leton palautumisen ja palauttamaan alueelle tavoiteltuja lettolajeja. Vesitalouden palauttamisessa ja kasvillisuuden kehityksessä on kuitenkin edelleen puutteita, minkä vuoksi alue tarvitsee yhä seurantaa ja mahdollisesti jatkohoitoa.
Lähteet
Eisto K., Elo, M., Ihantola, A.-R. & Kondelin, H. (2025). Suopelto on palautumassa letoksi: Juuan Polvela. Julkaisussa: Aapala, K., Similä, M. & Kuhmonen, A. (toim.): Soiden ennallistamisopas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 260:254–261.