Aapasuon kuivatuskanava tukittiin Siikajoen Revonnevalla
Revonnevan itäpuolen ojitusalueiden vesille kaivettu kanava kuivatti laajalti myös länsipuolen ojittamatonta aapasuota. Kanava tukittiin vuonna 2007 noin 50 metrin pituisilla turvevalleilla. Aapasuolle saatiin näin palautettua luontainen vesitalous, jossa valuma-alueen vedet kertyvät rimpiseen keskiosaan.
Kanava kuivatti Revonnevan rimpiä
Revonnevan suojelualueella on sekä ruskorahkakeitaita että aapasoita. Luonnontilassa suo keräsi vetensä noin 800 hehtaarin laajuiselta valuma-alueelta. Vesi kertyi erityisesti aapasuon keskiosiin, jossa on ollut märkää ja rehevää avosuota. Turvekerros on paikoin yli kaksi metriä paksu.
Revonneva ilmakuvalla ennen ennallistamista. Suojelualueen rajaus ruskealla. Kuva: Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, Maanmittauslaitos
Suon itäpuolisen valuma-alueen ojitusvesiä oli johdettu märän aapasuon läpi kaivettua kuivatuskanavaa pitkin Siikajokeen. Kanavassa virtasi runsaasti vettä, ja se kuivatti myös länsiosan ojittamatonta aapasuota. Kuivumisen seurauksena aiemmin märälle avosuolle alkoi kasvaa männyn taimia ja vaivaiskoivua jopa 500 metrin etäisyydellä kanavasta.
Märät rimpialueet kuivuivat, niiden kasvillisuus yksipuolistui ja suon arvo lintujen pesimä- ja levähdysalueena heikkeni.
Veden virtaus Revonnevalla ennen ojitusta (vasemmalla) ja sen jälkeen (oikealla). Kuvat: Metsähallitus 2013, Maanmittauslaitos 1/MML/13.
Työ aloitettiin huolellisella suunnittelulla
Syksyllä 2005 alueella vaaittiin suon pinnan korkeuseroja, jotta voitiin selvittää, kuinka paljon suo oli painunut kuivumisen seurauksena.
Suon läpi kulkeva kuivatuskanava oli 1–2 metriä leveä, ja monin paikoin se ulottui turpeen läpi kivennäismaahan asti. Kanavan ympäristössä suon pinta oli painunut selvästi, minkä seurauksena sen ympärille oli muodostunut noin 50 metriä leveä painauma.
Kuivatuskanavan keskiosista vaaittu poikittaisprofiili. Nollatasona on kanavan veden pinta, joka tällä kohdalla on ollut noin 130 cm suon pinnan alapuolella. Sininen viiva kuvaa tasoa, jolle veden pinta pitäisi nostaa, jotta se pääsisi virtaamaan länteen kohti suon keskiosia.
Pelkkä kanavan tukkiminen ei olisi riittänyt palauttamaan suon luonnollista vesitaloutta. Siksi kanava päätettiin ennallistaa turvevalleilla, jotka ulottuivat koko painuneen alueen yli. Näin vettä saatiin ohjattua kuivuneelle rimpialueelle.
Ennallistamisen suunnitteluvaiheessa neuvoteltiin suojelualueeseen rajautuvien yksityisten naapurimaanomistajien kanssa. He pääsivät kommentoimaan alustavia suunnitelmia, ja heidän näkemyksensä otettiin huomioon työn suunnittelussa.
Ennen ennallistamistöiden aloittamista valtio hankki omistukseensa noin 10 hehtaaria ojitettua suoaluetta, joka olisi voinut vettyä ennallistamisen seurauksena.
Mitä kohteessa tehtiin?
Kevättalvella 2006 ojien varsille kasvanut puusto hakattiin ja korjattiin kokopuuna energiakäyttöön.
Elokuussa 2007 suota kuivattanut kanava tukittiin rakentamalla siihen kaivinkoneella noin 70 metrin välein noin 50 metriä leveitä turvevalleja. Vallien ansiosta kanava muuttui noin 2,5 kilometrin pituiseksi peräkkäisten lammikoiden ketjuksi. Samalla tukittiin myös suojelualueella olevia pienempiä metsäojia, jotka johtivat vettä kanavaan suojelualueen ulkopuolisilta ojitusalueilta.
Ennallistamisen seurauksena avovesipinta-ala suolla kasvoi huomattavasti. Kun patolammikot täyttyivät vedellä, vedenpinta alkoi nousta myös kanavan länsipuolisella suoalueella.
Patovalli pari viikkoa tekemisen jälkeen. Kaivettu lammikko ei ole vielä täyttynyt vedellä. Kuvaaja: Päivi Virnes
Maisema tukitun kanavan yli kohti länsipuolista avosuokeskustaa noin vuosi (heinäkuu 2008) toimenpiteiden jälkeen. Kuvaaja: Sakari Rehell
Tilanne kahden vuoden kuluttua
Ennallistamisen jälkeen vesi nousi kanavan länsipuolen kuivuneella suoalueella. Vettymisen seurauksena männyn taimia kuoli noin 500 metrin etäisyydellä entisestä kanavasta.
Yksityismaille ei aiheutunut vettymishaittoja. Niiden välttämiseksi tehdyt toimenpiteet heikensivät kuitenkin ennallistamisen tulosta paikoin suojelualueen itäreunassa, jossa auki jätettyjen ojien päistä vettä purkautui pistemäisesti suolle, mutta muualla suo pysyi kuivana. Myös kanavan alaosaan jätettiin muutama sata metriä avoimeksi alapuolisten peltojen kuivatuksen turvaamiseksi. Tämän seurauksena lähes 20 hehtaaria suojelusuota jäi aluksi ennallistamisen ulkopuolelle. Alue on sittemmin ennallistettu.
Kaikkiaan ennallistamisella palautettiin noin 200 hehtaaria kuivunutta suota vesitaloudeltaan luontaisen kaltaiseksi. Ennallistamisen jälkeen suon keskiosiin pääsee vettä noin 80 % luonnontilaisesta määrästä.
Kasvillisuuden seurannan perusteella suokasvilajisto alkoi palautua nopeasti luontaisen rimpinevan suuntaan.
Seitsemäntoista vuotta myöhemmin (2024) patovallilla kasvaa lehtipuustoa ja mäntyä. Kuvaaja Sakari Rehell
Tilanne 17 vuoden kuluttua
Revonnevan hoitoseuranta tehtiin elokuussa 2024. Ennallistamisen seurauksena suon vesitalous oli palautunut hyvin: padotun kanavan kautta ei enää virrannut vettä, ja patovallien viereisistä lammikoista vesi virtasi tavoitteiden mukaisesti kohti aapasuon keskiosaa. Vallien ympäristö oli märkää avosuota, ja avovesialue oli lisääntynyt vielä avoimina olevien lammikoiden ansiosta.
Patovalleilla kasvoi tiheästi männyn ja koivun taimia. Märimmillä alueilla männyn taimet olivat kuolleet noin 600 metrin etäisyydellä padotusta kanavasta, eikä uusia taimia ollut tullut.
Suon kasvillisuus oli monin paikoin muuttunut luhtaisemmaksi. Alueella kasvoi runsaasti ravinteisuutta vaativia suursaroja ja ruohoja. Lähimpänä tukittua kanavaa sammalkerros oli vielä heikko ja kasvillisuus muistutti avoluhtaa. Kauempana kanavasta rimpien rahkasammalet olivat runsastuneet, ja aiemmin osin ruoppaiset rimmet olivat saaneet rahkasammalpeitteen.
Noin 600 metrin päässä tukitusta kanavasta kasvillisuus oli jo tyypillistä jänteiselle ja ruoppaiselle, mesotrofiselle rimpinevalle.
Suon reunaosan sararäme oli palautunut hyvin ja alkoi muistuttaa ruohoista sararämettä. Luhtaruohot olivat runsaita. Ennallistamisen yhteydessä harvennettu puusto oli muuttunut lehtipuuvaltaisemmaksi. Noin puolet pystyyn jätetyistä männyistä oli keloutunut, ja koivujen kasvu oli heikkoa. Uusia koivun ja pajujen taimia oli syntynyt vain vähän.
Luhtaiseksi kehittynyttä avonevaa tukitun ison kanavan vieressä. Hakkuissa jätetyt männyt ovat kaikki kuolleet ja kaatuneet. Kuvaaja: Sakari Rehell
Revonnevan reunan ennallistettu, luontaisesti puustoisempi alue alkaa 17 vuotta toimenpiteiden jälkeen muistuttaa luontaista, ruohoista sararämettä. Etualalla on tukittu oja, joka muistuttaa märimmissä osissa kasvillisuudeltaan korteluhtaa. Vasemmassa laidassa oleva pintavalli on maastoutunut lähes huomaamattomaksi. Kuvaaja: Sakari Rehell.
Mitä opimme?
- Yksittäinen hyvin syvä märälle avosuolle kaivettu kanava voi kuivattaa suota yli puolen kilometrin päässä.
- Kanavan tukkiminen siten, että vesi ei pääse kiertämään patoja vaan ohjautuu luontaiseen suuntaan, palauttaa avosuoluonteen koko muuttuneelle suolle.
- Kun vedenpinta nousee voimakkaasti ja veden virtaus palautuu, myös ravinteisuus lisääntyy. Se näkyy kasvillisuudessa etenkin suursarojen ja luhtaruohojen rehevöitymisenä. Suo voi alkaa muistuttaa kasvillisuudeltaan luhtaa. Rehevöitymisvaihe voi olla väliaikainen.
- Rehevöitymisellä voi olla positiivisia vaikutuksia suon lajistolliseen monimuotoisuuteen: märät, luhtaiset ja rehevät alueet ovat hyvää ruokailu- ja pesimäympäristöä esimerkiksi hirville sekä kahlaaja- ja vesilinnuille.
- Jos rahkasammal on ehtinyt kasvaa aiemmille rimpipinnoille, aapasoiden ruoppaiset rimpipinnat eivät välttämättä palaudu, vaikka vedenpinnantaso ja virtaus palautuisivat.
Lähteet
Rehell, S. (2025). Märän, luhtaisen aapasuon kuivatuskanavan tukkiminen: Siikajoen Revonnevva. Julkaisussa: Aapala, K., Similä, M. & Kuhmonen, A. (toim.): Soiden ennallistamisopas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 260:319–326.