Erityyppisten soiden ennallistaminen
Lettojen, korpien, viettävien soiden sekä aapa- ja keidassoiden ennallistamisessa on omat erityispiirteensä. Usein lettojen ja lettoisten soiden lajisto hyötyisi toistuvista niitoista tai laidunnuksesta.
Suoyhdistymät
Aapa- ja keidassuokokonaisuuksia kutsutaan suoyhdistymiksi. Suoyhdistymässä on vesitaloudellisesti yhtenäisellä alueella useita suokasvillisuustyyppejä. Eniten on ojitettu yhdistymien puustoisia reunaosia, mutta paljon on ojitettu myös aapa- ja keidassuoyhdistymien keskiosien avosoita.
Aapasuot
Aapasuot, jotka on ojitettu keskustaa myöten, ovat usein olleet reheviä. Ne ovat muuttuneet ojituksen seurauksena voimakkaasti.
Aapasoiden rimpisen keskiosan läpi on kaivettu jopa isoja valtaojia johtamaan yläpuolisen ojitusalueen vedet nopeammin alavirtaan. Märkien keskiosien ennallistamiseen saatetaan tarvita hyvin leveät ja järeät padot. Mittaa padoille riittävät pituudet korkeusmallista ja maastossa. Parhaassa tapauksessa oikein mitoitetuilla järeillä padoilla saadaan palautettua vesitalous paremmaksi laajoilla alueilla. Teetä patotyöt tarvittaessa talvella, jolloin jäätynyt suon pinta tai sopivan paksuinen lumikerros kantaa kaivinkoneen.
Aapasoiden tyypillinen lajisto keskittyy keskusosaan. Vaikka aapasuoyhdistymän keskiosat olisivat säilyneet ojittamattomina, reunaosien ojitukset saattavat johtaa aapasuolle kuuluvat vedet suon ohi. Palauta luontaisen valuma-alueen vesille pääsy aapasuon keskusosaan (ns. vesienpalautus).
Varmista aapasoilla ja muilla minerotrofisilla soilla veden pääsy suon reunan niskaojien ylitse, sillä minerotrofisen suon luontaiseen vesitalouteen kuuluvat kivennäismaiden valumavedet. Reunojen ojitusalueet on paras täyttää ja padota sulanmaan aikaan, jolloin padot ja pintavallit saa pitämään parhaiten.
Kohde-esittely: Revonnevan aapasuo
Aiemmin tehty kanava oli kuivattanut alueen. Sen tukkimisen myötä alueelle saatiin näin palautettua luontainen vesitalous.
Keidassuot
Keidassuon keskiosiin vettä tulee pelkästään sateena. Keskiosat ovatkin tyypillisesti karuja.
- Keskity ojitetun keskiosan ennallistamisessa palauttamaan veden pidättyminen suohon ja vähentämään haihduntaa.
- Keidassuon avoimiin keskustoihin kaivettuja ojia ei välttämättä pääse täyttämään koneellisesti. Täytä silloin ojat alaosastaan niin pitkälle, kun suo kantaa koneen.
Keidassuoyhdistymien laiteilla on usein laajoja minerotrofisia, eli runsasravinteisia osia. Ojitettuina ne ovat yleensä muuttuneet voimakkaasti.
Ojitetut puustoiset tai metsittyneet laiteet kantavat yleensä hyvin kaivinkoneen. Tulvakausina laiteille voi kertyä ojien tukkimisen jälkeen paljon vettä. Kiinnitä huomiota tarvittavien pintavallien kokoon ja riittävän tiheään patoamiseen laiteiden viettävissä kohdissa sekä paikoissa, joihin arvioit kertyvän vettä erityisen paljon ojien tukkimisen jälkeen.
Jos laiteiden alaosissa on hyvin pitkälle muuttuneita turvekankaita, joissa alkaa olla merkittäviä metsäisiä monimuotoisuusarvoja, harkitse tapauskohtaisesti myös ennallistamatta jättämisen vaihtoehtoa.
Laiteiden ojien perkaamatta jättäminen ja puuston kasvattaminen jatkuvapeitteisenä voi pysäyttää keidassuokokonaisuuden tilan heikkenemisen.
Kuvassa Kesonsuo, joka on Pohjois-Karjalan merkittävin luonnontilainen keidassuo
Viettävät suot
Pinta-alaltaan pienenkin viettävän suon kautta voi liikkua runsaasti vettä. Selvitä suon valuma-alueen laajuus, sillä se auttaa vesimäärien arvioinnissa. Usein viettävän suon joku tai jotkut ojat kuljettavat enemmän vettä kuin toiset. Toisaalta viettävällä suolla kaikki ojat saattavat näyttää vähävetisiltä, koska vesi liikkuu rinteessä nopeasti. Käy ennallistettavalla suolla tulva-aikaan tai sateiden jälkeen, jotta saat selville alueen läpi liikkuvan veden todellisen määrän ja pääreitit.
- Yleensä viettävät suonkohdat ovat ohutturpeisia. Jos suon kautta liikkuu runsaasti vettä, vahvista tärkeiden kynnyskohtien padot puulla ja tarvittaessa suodatinkankaalla, jotta ensimmäiset tulvat eivät huuhdo patoja mukaansa. Huolehdi, että turpeesta tai maasta tehtyjä patoja on riittävän tiheästi ja että patojen jatkeeksi tehtävät pintavallit ovat riittävän pitkät.
- Päättele korkeusmallien ja maastohavaintojen avulla, miten ojien tukkiminen muuttaa veden kulkureittejä. Ojat, jotka ovat ennallistamisen suunnitteluvaiheessa vähävetisiä, saattavat alkaa johtaa vettä, kun eniten vetävät ojat tukitaan.
- Jos viettävällä suolla on lähteisyyttä tai lettoisuutta ja näiden lisäksi suon alla on hiekkamaa, määritä vesien laatu, jotta osaat ohjata ravinteikkaamman veden luontaisille reiteilleen.
- Jyrkästi viettävissä rinteissä veden virtausnopeus kasvaa helposti, jolloin pienetkin norot voivat syövyttää vesitalouden palauttamisen kannalta haitallisia uomia. Pidä huoli, etteivät ojia tukkivan ja patoavan kaivinkoneen jäljet jää uriksi. Pyydä koneen kuljettajaa tarvittaessa patoamaan myös telojen jättämät painaumat.
- Jos suo viettää myös reunoilta keskelle, esimerkiksi purolaaksossa olevassa korvessa, täytätä niskaojat viettämään suon keskustaa kohti, jotta kivennäismaalta valuva pintavesi ohjautuu luontaiselle reitilleen niskaojien ylitse.
- Jos runsaimmin vettä kuljettava oja on suon matalimmalla kohdalla, selvitä patojen riittävä koko ja pyydä koneen kuljettajaa hyödyntämään kaikki mahdollisuudet ohjata vettä pois täytetyltä ojalinjalta.
Korvet
Luonnontilaisten korpien ominaispiirteet ovat yhdistelmä metsäpiirteitä (erirakenteinen puusto ja lahopuu) ja suopiirteitä (korkea pohjavedenpinnan taso ja sen vaihtelu sekä rahkasammalet).
Ojitus ja muut metsänhoitotoimet vahvistavat korpien talousmetsämäisyyttä lisäämällä puuston kasvua ja vähentämällä lahopuun määrää. Samalla suopiirteet heikkenevät, kun rahkasammalet ja muut suolajit taantuvat tai häviävät vedenpinnan tason laskiessa ja suon pinnan kuivuessa.
- Korpien luontoarvot liittyvät vahvasti puustoon. Aseta siksi ennallistamisen tavoitteeksi puuston säästäminen eli ojien täyttäminen siten, ettei puustoa kuole liikaa.
- Suunnittele ennallistaminen siten, ettei vesi jää korpeen seisomaan kasvukaudella, eikä vedenkorkeudessa tapahdu äkillisiä muutoksia. Opasta koneenkuljettaja ohjaamaan vesi korven luontaisiin painaumiin ja uomiin sekä välttämään liian isojen ja jämäköiden patojen tekemistä. Viettävissä korvissa liiallisen vedennousun vaara on pienempi.
- Korvissa on usein puroja tai piilopuroja, joita pitkin vedet virtaavat korven läpi. Selvitä luontaisten vesiuomien paikat suhteessa ojiin korkeusmalleilta, vanhoilta ilmakuvilta ja maastossa, jotta voit ohjata veden niihin takaisin.
Jos puustossa on luonnonmetsän rakennepiirteitä, kuten vanhoja kuusia ja lehtipuita tai runsaasti lahopuuta, voi ennallistamatta jättäminenkin olla perusteltua. Runsas lahopuumäärä ainakin vaikeuttaa koneellista ennallistamista.
Jos ojan tai ojien pohjalla on lähde- tai lettolajeja, huomioi niiden säilyttäminen tapauskohtaisesti.
Kohde-esittely: Puronvarsikorpi Ilomantsissa
Korpinotkon ennallistamisen tuloksia seurattiin jopa 18 vuotta.
18 vuotta ennallistamisen jälkeen pohjavesivaikutuksesta kertovaa lajistoa on palautunut korpinotkoon useisiin kohtiin. Täytetyt ojalinjat erottuvat pitkään latvusaukkona. Kuva: Maarit Similä.
Letot
Lettojen, lähdesoiden ja muiden rehevien suoluontotyyppien ennallistaminen laitetaan usein tärkeysjärjestyksessä etusijalle. Ne ovat toisaalta vaikeimpia ennallistettavia.
Jos olet aikeissa ennallistaa lettoa, perehdy soiden ennallistamisen ekologisten vaikutusten lainalaisuuksiin ennallistamalla ensin ”tavallista” suota, jossa puutteellisen ennallistamisen vaikutukset eivät ole vakava uhka lajistolle. Sen jälkeen on helpompi perehtyä lettojen, lähdesoiden ja muuten rehevien soiden ennallistamisen erityispiirteisiin.
Miten letot muuttuvat?
Lettojen muutokset voivat johtua monista, usein yhtä aikaa vaikuttavista tekijöistä, kuten muutoksista hydrologiassa, perinteisen niiton tai laidunnuksen loppumisesta, rehevöitymisestä tai ilmastonmuutoksesta.
Ojituksen jälkeen muutokset lettokasvillisuudessa ovat usein nopeita, ja lettolajisto voi hävitä kokonaan. Lajiston palautumismahdollisuuksiin vaikuttaa se, miten paljon ympäristössä on jäljellä lettolajistoa.
Letoilla metsäojituksen aiheuttamista muutoksista haitallisinta on ”lettovesien” ohjautuminen leton ohitse, kasvupaikan kuivuminen, happamuuden lisääntyminen sekä typen ja fosforin (ns. pääravinteiden) liikkeelle lähteminen, minkä seurauksena suon ravinnetalous muuttuu lettolajistolle epäsuotuisaksi.
Lettoisuuden palauttaminen
Veden laatu
Lettoisuuden palauttamisen mahdollisuuksien ja oikeiden toimenpiteiden löytämisen edellytyksenä on hydrologian ymmärtäminen. Vaateliaan lajiston palautumisen tärkein edellytys on oikeanlaatuinen vesi oikeissa kohdissa suota. Veden pH ja johtokyky auttavat lettopotentiaalia kuvaavien vesien, ”lettovesien”, paikantamisessa. Niitä on mahdollista mitata myös maastossa.
Korkea pH on lettoisuuden edellytys ja tärkeä tunnus, mutta herkkä mitattava. Se myös vaihtelee paljon ajallisesti ja paikallisesti.
Sähkönjohtavuus on vahvasti yhteydessä kalsiumin ja magnesiumin pitoisuuksiin ja niiden rapautumisesta aiheutuvaan alkaliniteettiin, joka kuvastaa parhaiten suota ruokkivien vesien lettopotentiaalia. Sähkönjohtavuuden voi mitata maastossa luotettavasti ja nopeasti. Edustavimmilla letoilla sähkönjohtavuus on yli 400 µS/cm. Lettoisuuden alarajoilla sähkönjohtavuus on 40 µS/cm tuntumassa.
Hyvä laite pH:n, sähkönjohtavuuden ja lämpötilan mittaamiseen on esimerkiksi Hanna Instrumentsin Combo pH/ EC/TDS Tester HI98129. Mittalaitteen lisäksi tarvitaan puskuriliuokset (pH 4,01 ja 7,01), sähkönjohtavuuden kalibrointiliuos (1413 µS/ cm), elektrodin säilytysliuos (HI70300L) sekä elektrodin yleispuhdistusliuos (HI7061L).
Huomioi veden laatu erityisesti, jos hydrologiset olosuhteet pystytään ennallistamaan vain osittain ja suon hydrologia tulee ennallistamisen jälkeenkin poikkeamaan merkittävästi ojitusta edeltäneestä tilanteesta.
Vesien ohjautuminen
Estä happamien pintavesien ohjautuminen letoille, lähteisiin, tihkupinnoille tai lähdepuroihin. Jaksota tarvittaessa ennallistamistoimenpiteitä, jotta toivottukaan muutos ei ole liian nopea.
Yleensä suositeltavinta on täyttää mahdollisimman suuri osa leton tai muuten rehevän suon yläpuolisen valuma-alueen ojista ja pitää sen jälkeen ennallistamisessa muutaman vuoden tauko. Silloin yläpuoliselta valuma-alueelta virtaavat häiriövaiheen vedet ohittavat rehevän suon edelleen ojia pitkin. Jatka ennallistamista, kun yläpuolisen ennallistetun alueen veden laatu on tasoittunut.
Lajiston seuraaminen
Uhanalaisten lajien esiintyminen on letoilla todennäköisempää kuin muilla soilla. Teetä lajistoselvityksiä aina, kun tiedät tai arvelet, että muuttuneella kohteella voi olla lajistoa, joka tulee huomioida ennallistamisen suunnittelussa ja toteutuksessa. Keskeisiä indikaattorilajiryhmiä letoilla ovat sammalet ja putkilokasvit.
Lajien siirtoistutukset toimenpiteiden ajaksi tai pysyvästi voivat olla tarpeen. Huomioi siirtoistutuksia suunnitellessasi luonnonsuojelulain (9/2023) määräykset.
Ennallistamisen jälkeen kasvillisuus saattaa ”röyhähtää” voimakkaasti, ja monet yleislajit saattavat vallata tilaa. Myös voimakas puuston taimettuminen voi muodostua ongelmaksi.
Kohde-esittely: Suopelto Juuassa
Ravinteisia soita on aikoinaan raivattu pelloiksi. Myös tämä suopelto haluttiin palauttaa letoksi.
DCIM100MEDIADJI_0019.JPG
Lettojen ennallistamistoimenpiteet
- Ohjeista kaivinkoneen kuljettajaa tiivistämään turvetta täytön yhteydessä riittävästi ja tekemään padoista riittävän korkeat. Happamuudeltaan suhteellisen neutraali lettoturve voi hajota ojituksen jälkeen nopeasti ja turve voi painua voimakkaasti etenkin ojien lähellä. Hajoaminen tehostuu täytetyissä ojissa, joten täyttö painuu ennallistamisen jälkeen.
- Jos letto viettää ja vesi virtaa voimakkaasti, varmista, että turvepatoja tehdään riittävän tiheästi ja että niistä tehdään riittävän isot ja kestävät.
- Patojen jatkeeksi tehtävillä pintavalleilla ohjataan vesi padon takaa saralle. Varmista, että pintavallit ulottuvat riittävän pitkälle saroille.
- Monet uhanalaisista lettolajeista ovat heikkoja kilpailijoita ja ennallistaminen voi luoda niille ainakin hetkellisesti uusia kasvupaikkoja. Voimakkaasti turpeen pintaa rikkovat toimenpiteet voivat tehdä lopputuloksesta monimuotoisemman kuin varovaiset toimenpiteet.
- Joskus lähdevaikutteisilla letoilla on suurentunut koneiden uppoamisriski. Tiheääkin puustoa kasvavilla ja tehokkaasti kuivuneilla letoilla voi olla piilossa esimerkiksi pettäviä ruostevesisilmäkkeitä.
Soiden perinteinen maatalouskäyttö
Avosoita, lettoja ja nevoja on aiemmin niitetty ja laidunnettu. Tämä on vaikuttanut soiden lajistoon ja ominaispiirteisiin. Moni uhanalainen lettolaji on kärsinyt lettojen perinteisten käyttömuotojen katoamisesta. Niitto ja laidunnus pitivät letot avoimina estämällä puiden ja pensaiden kasvua. Tallaus ja muut häiriöt tuottivat pienialaisia avoimia turvepintoja, mikä lienee hyödyttänyt esimerkiksi lettorikkoa (Saxifraga hirculus), jonka siemenet itävät helposti paljailla turvepinnoilla.
Nykyisin voi suon perinteistä maatalouskäyttöä mukailevaan niittoon käyttää myös konevoimaa. Kuva: Elisa Pääkkö
Lettojen ja nevojen hoito
Mitä pienempi letto on, sitä todennäköisemmin se tarvitsee hoitoa säilyäkseen. Potentiaalisimpia hoitokohteita ovat pitkään perinteisessä maatalouskäytössä olleet kohteet, joiden hoidon loppumisesta on mahdollisimman lyhyt aika.
Lettojen ominaispiirteet ja hoitotarpeet vaihtelevat maan eri osissa. Yhtä, kaikille letoille sopivaa hoidon mallia ei ole, vaan ennallistamis- ja hoitotoimet suunnitellaan kullekin kohteelle erikseen.
Usein tarvitaan sekä ennallistamista että hoitoa
- Leton vesitalouden turvaaminen on aina osa hoitotoimia.
- Rannikon pienialaiset letot ovat usein ruovikoituneet laidunnuksen loputtua.
- Etelä-Suomen pienialaiset kalkkivaikutteiset letot tarvitsevat erityyppisiä toimia kuin pohjavesivaikutteiset letot.
- Pohjoisessa aiemman suoniittytalouden avoimina pitämien lettojen hoitotyöt ovat lettojen laajuuden vuoksi valtaosin porojen harteilla. Toisaalta aapasoiden pitkään niitetyt lettoniityt ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia elinympäristöjä, joten myös niittokäytännön jatkamiseen olisi perusteita.
Niitto
- Niitto auttaa ylläpitämään letolle erikoistuneita lajeja ja muuta lajistollista monimuotoisuutta kohteilla, joilla tavanomaisempi lajisto kilpailee voimakkaasti lettolajiston kanssa.
- Raivauta umpeenkasvanut letto ennen hoidon aloittamista.
- Niittää voidaan perinteisesti viikatteella, mutta erilaisia koneelliset niittomenetelmät ovat usein kustannusvaikuttavampia.
Laidunnus
- Voimakas laidunnus on haitallista lettolajistolle, joten sopivan laidunpaineen löytäminen on tärkeää. Nuoret eläimet tai pienikokoiset laiduntajat ovat painavia laiduneläimiä parempi vaihtoehto letoille.
- Pienialaisten lettojen tulisi olla osa laajempaa laidunaluetta. Riittävän suurilla laidunalueilla ja hyvin suunnitellulla laidunkierrolla voidaan vähentää laidunpainetta herkimmillä alueilla.
- Tallaukselle herkimpiä ja märimpiä alueita, kuten tihkupintoja, voi olla tarpeen aidata laidunnuksen ulkopuolelle.