Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Suosuunnittelijan sisätyöt

Suunnittelu tapahtuu pääasiassa tietokoneen ääressä, erilaisia karttoja tutkimalla. Tee pohjatyöt hyvin, niin työmaan perustaminen on helpompaa!

Kartoita suon menneisyys ja nykytila

Suunnittele suon ennallistaminen aina maastossa. Kartoita kuitenkin ennen maastoon lähtemistä suon nykytila erilaisten paikkatietojen avulla. Laadi tietojen pohjalta ennallistamiselle suokohtaiset tavoitteet ja tarkenna niitä maastotöiden edetessä. 

  • Millainen suo ja sen valuma-alue ovat olleet ennen ojitusta? Tarkista historialliset ilmakuvat (paikkatietoikkuna.fi), vanhat peruskartat ja maastossa tehdyt havainnot 
  • Millainen suon ja sen valuma-alueen vesitalous ja tila on nyt? Tarkista ilmakuvat, peruskartta, rinnevarjoste ja muut korkeusmallit sekä lajisto-, luontotyyppi- ja puustotiedot. Katso myös maastossa tehdyt havainnot 
  • Millaiset ennallistamistoimenpiteet ovat tarpeellisia ja mahdollisia? Tarkista maanomistus valuma-alueella ja laske kustannusten kattaminen. Huomioi alapuolisten vesistöjen tila ja pääsy ennallistettavalle suolle.
  • Tarkasta myös aina pohjavesialueet, kaavamääräykset, kulttuuriperintöarvot, maisema-arvot  ja mahdollinen yhteiskunnallinen infra (mm. ilmajohdot, maakaapelit, kaivot ja viemärit).

Määritä ennallistamiselle tavoitteet

Määritä suon ennallistamiselle suokohtaiset tavoitteet sen nykytilan ja ennallistamismahdollisuuksien pohjalta. 

  • Kun painotat erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden parantamista, pyri palauttamaan vedenpinnan korkeus, veden liikkeet ja veden laatu mahdollisimman lähelle luontaista.  
  • Kun painotat vesistöjen tilan parantamista ja vesiensuojelua, pyri ennallistamaan laajoja kokonaisuuksia ja palauttamaan soille niille alun perin ohjautuneet vedet. 
  • Kun painotat ilmastonäkökohtia, pyri palauttamaan luontainen vedenpinnan taso (hiilivarasto säilyy) ja vältä laajoja avovesipintoja (metaaniemissio). 

Yleensä suon ennallistaminen on hyödyllistä kaikkien edellä mainittujen tavoitteiden kannalta. Huomioi tavoitteita asettaessasi aina suolla ja alapuolisissa vesissä vielä elävä lajisto sekä lähteiköt, letot ja muut pienialaiset ja uhanalaistuneet luontotyypit.  

Vaiheista ennallistamista tarvittaessa, ettei alapuolisten vesistöjen tila heikkene merkittävästi.  

Huomioi lainsäädäntö

Huomioi ennallistamistoimenpiteitä suunnitellessasi ja ohjatessasi aiheeseen liittyvä lainsäädäntö.  

Vesilaki

Vesilaki (587/2011) koskee hankkeita, jotka voivat vaikuttaa pinta- tai pohjaveteen, vesiympäristöön, vesitalouteen tai vesialueen käyttöön.  

Soiden ennallistamisessa huomioitavia vesilain kohtia ovat etenkin:

1) luonnontilaisten (järvi, lampi, joki, puro) tai keinotekoisten (tekojärvi, kanava) vesistöjen (1 luku 3 §) asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä muuttava toiminta (3 luku 2 §) 

2) mahdollinen luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin läänissä sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen (2 luku 11 §) 

3) aina luvanvaraisina vesitaloushankkeina ne, joissa maa-alue muuttuu pysyvästi vesialueeksi vesistön vedenkorkeutta nostamalla (3 luku 3 § kohta 5), kuten lampien vedenpinnan nosto tai altaiden patoaminen vesistöön, esim. puroon, sen luonnontilasta riippumatta. 

Lammen vedenpinnan nosto

Lampien keskivedenkorkeuden pysyvä nousu on yleinen seuraus tai tavoite soita ennallistettaessa. Lammen pinnan nosto aikaisemmalle, luonnontilaiselle tasolle on vesistön aikaisemman tilan palauttamista. Koska vakiintunutta maa-aluetta muutetaan pysyvästi vesialueeksi, nosto on vesilain mukaan luvanvarainen.  

Vesilain lupaviranomainen on lupa- ja valvontavirasto.  

Vedenpinnan nostamiseen tarvitaan lisäksi kirjallinen suostumus vähintään 75 prosentilta veden alle jäävän maa-alueen omistajista, tai luvanhakijan on hallittava yli puolta veden alle jäävistä maa-alueista.  

Alueen omistajien suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos keskivedenkorkeuden muuttamista vaatii yleinen etu, esimerkiksi luonnonsuojelu (vesilaki 6 luku 5 §).  

Jos maa-alue on Metsähallituksen Luontopalvelujen hallinnassa ja toiminta luonnonsuojelun edun vaatimaa, nostoon ei tarvita mahdollisten muiden vesialueen omistajien suostumusta. 

Luonnonsuojelulaki

Luonnonsuojelulaissa (9/2023) säädetään mm. seuraavaa.  

  • Rauhoitettua kasvia ((LSL 69 §, LSA 1066/2023 liitteet 3, 4 ja 5) sen osaa tai siemeniä ei saa poimia, kerätä, leikata irti, ottaa juurineen eikä hävittää (LSL 74 §).   
  • Luontodirektiivin liitteen IV (b) kasvilajit ovat tiukasti suojeltuja (LSL 78 §, LSA 1066/2023 liite 7) ja rauhoitettuja. Jos on riski rauhoitettujen lajien tai luontodirektiivin liitteen IV (b) lajien yksilöiden tuhoutumiseen tai niitä suunnitellaan siirrettäväksi, toimiin tarvitaan poikkeuslupa Lupa- ja valvontavirastolta. 
  • Rauhoitettujen eläinten (LSL 69 §, LSA 1066/2023 liitteet 1 ja 2) tappaminen tai pyydystäminen, pesien, munien ja yksilöiden siirtäminen tai yksilöiden tahallinen häiritseminen, erityisesti lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla on kielletty (LSL 70 §). 
  • Luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajit ovat tiukasti suojeltuja (78 §, LSA 1066/2023 liite 7). Näiden lajien lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Esimerkiksi viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja voi olla rimpisoilla ja ojissa. 
  • Natura-alueilla toimet eivät saa merkittävästi heikentää alueen suojelun perusteena olevien luontodirektiivin liitteen II lajien, liitteen I luontotyyppien tai lintudirektiivin mukaisten lajien tilaa alueella. 

Suojelualueen ennallistaminen saattaa edellyttää poikkeamista alueen rauhoitusmääräyksistä (yksityiset luonnonsuojelualueet) tai rauhoitussäännöksistä (valtion luonnonsuojelualueet). Poikkeamisluvan voi myöntää lupa- ja valvontavirasto. 

Ennallistamistoimenpiteet eivät saa heikentää erityisesti suojeltavien lajien (LSL 77 §, LSA 1066/2023 liite 6 *-merkinnällä merkityt eliölajit) säilymiselle tärkeitä esiintymispaikkoja tai luontodirektiivin liitteen II lajien suotuisan suojelutason saavuttamisen tai säilyttämisen kannalta merkittäviä esiintymispaikkoja (78 §). 

Suojelualueilla erityisesti suojeltavien lajien tilannetta ei saa heikentää, vaikka esiintymää ei olisi rajattu. 

Luonnonsuojelulailla suojeltuja terveleppämetsiä (LSL 64 §, LSA 1066/2023 4 §) voi joskus olla suunnittelualueella tai sen vaikutusalueella tai alueelle voi myöhemmin ennallistamisen seurauksena kehittyä lain tarkoittama terveleppämetsä. 

Jos ennallistamisalueella on luonnonsuojelulailla suojeltuja luontoarvoja  

  • Ota yhteyttä lupa- ja valvontavirastoon lisäohjeiden saamiseksi.  
  • Sisällytä luontoarvojen huomioon ottaminen tai edistäminen ennallistamissuunnitelmaan ja arvioi suunnitelman toteuttamisen vaikutukset.  
  • Ota suunnitelman laatimiseen ja vaikutusten arviointiin mukaan lajiasiantuntijat (ympäristöhallinnon lajiasiantuntijat, lajityöryhmien jäsenet, eri lajiryhmiin erikoistuneet konsultit).  
  • Ota huomioon muun muassa vaihtoehtoiset toteutustavat, valtakunnalliset ja alueelliset suojelutarpeet, esiintymispaikan nykytila, esiintymän merkitys sekä esiintymän tulevaisuudennäkymät pitkällä aikavälillä ilman ennallistamistoimia ja niiden kanssa, ennallistettavan paikan muut arvot ja mahdolliset ristikkäiset tarpeet sekä ennallistamistoimien onnistumisen todennäköisyys. 

Vesienhoitosuunnitelmat

Vesien hyvän ekologisen tilan saavuttamiseen ja ylläpitämiseen pyritään vesipuitedirektiivillä (VPD) (2000/60/EY) ja sen toteuttamiseksi säädetyllä kansallisella lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004, merenhoidon osalta muutettu lailla 908/2020) sekä direktiivin toimeenpanoa ohjaavalla valtakunnallisella vesienhoitosuunnitelmalla ja kahdeksalla alueellisella vesienhoitosuunnitelmalla. 

Vesienhoidon tavoitteet tulevat ennallistamisen yhteydessä huomioitaviksi lähinnä, jos ennallistamisen vaikutusalueella on vesistö, joka on tyypitelty vesimuodostuma ja muodostuman ekologinen tila on arvioitu. 

Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa vesipuitedirektiivin mukaan heikentää.  

Ympäristönsuojelulaki

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) suojaa ympäristöä, esimerkiksi pohjavesiä, sitä pilaavalta toiminnalta ja vesitalousasioissa lähinnä vesistöjen vedenlaatua. 

Lain tavoitteena on haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ennakolta varovaisuus- ja huolellisuusperiaatteita, parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja käytäntöjä soveltaen. 

Ennallistamisalueelta toteutusvaiheessa virtaavaa vettä voidaan joissain tapauksissa pitää lain määritelmän mukaisena jätevetenä (ympäristönsuojelulaki 1 luku 3 §), josta voi aiheutua ympäristön pilaantumista.  

  • Arvioi ennallistamisen kiintoaine- ja ravinnekuormitus: voiko se aiheuttaa vesistön pilaantumisriskin?  
  • Ehkäise ympäristön pilaantuminen ennallistamisen huolellisella suunnittelulla ja vesiensuojelutoimin.  

Metsälaki

Metsälain (5 a §) mukainen uudistamisvelvoite ei koske ojitettuja turvemaita, jotka luokitellaan jouto- tai kitumaiksi (kasvu alle 1 m³/ha/v). Hakkuussa niille tulee jättää vähintään 20 puuta hehtaarille monimuotoisuuden edistämiseksi. 

Metsälaista (1085/2013) poistettiin uudistamisvelvoite alun perin avoimilta tai harvapuustoisilta ojitetuilta soilta, jotka ennallistetaan Suomen metsäkeskuksen tai viranomaisen hyväksymän suunnitelman mukaisesti (5 a §). Korjuun jälkeen tällaiset kohteet voidaan jättää ennallistumaan ilman toimenpiteitä. Kun suo ennallistetaan viranomaisen hyväksymän suunnitelman perusteella, uudistamisvelvoite ei aseta rajoituksia puuston käsittelylle. Puusto voidaan poistaa tai harventaa hyvin harvaksi ilman uudistamisvelvoitetta, kun tavoitteena on ennallistaa alun perin puuton tai harvapuustoinen suo. Tällaisia ovat esimerkiksi letot ja nevat.