Ojien täyttäminen, patoaminen ja vesien ohjaaminen kaivinkonetyönä
Tässä ohjeessa käsitellään ojien täyttämistä, niiden patoamista ja pintavallien muotoilua.
Suon ennallistamisessa olennaisinta on
- estää veden kulku täytettyä ojaa pitkin ja
- varmistaa padoilla ja niiden jatkeeksi tehtävillä pintavalleilla sekä tarvittaessa viisteillä, että vesi pääsee liikkumaan luontaiseen valumasuuntaansa (esimerkiksi kuivatuksen painamilta ojalinjoilta sarkojen korkeammalla oleviin keskiosiin).
Viisteellä tarkoitetaan tässä kaivinkoneen kauhalla suon pintaan tehtävää pintaraapaisua, jota pitkin vesi ohjautuu haluttuun suuntaan.
Ojien täyttäminen, toimi näin
- Täytä ja patoa ojat kaivinkoneella ensisijaisesti sulan maan aikaan.
- Sovita menetelmät ennallistettavan suon olosuhteisiin.
- Huomioi, että turve painuu ensimmäisinä vuosina täytön jälkeen. Kokonaan täytettävillä ojillakin patojen ja pintavallien koko on tärkein keino, jolla säädetään ennallistettavan suon vedenpinnan korkeutta tavoitteen mukaiseksi. Tee siksi erityisesti padoista ja pintavalleista riittävän korkeat suon muuhun pintaan nähden.
- Hyödynnä suolla olevia luontaisia painaumia ja uomia, joihin vettä pystyy täytön ja patoamisen yhteydessä ohjaamaan.
- Käytä täyttöön ojista aikanaan kaivettu turve ja maa. Ota lisää täyttöturvetta sopivista kohdista saroilta.
- Täytä ojat pohjalta pintaan huolellisesti tiivistäen.
- Jos vesi on syönyt ojan reunojen alle onkalot, varmista, että koko oja tulee tukittua tiiviisti.
- Pidä huoli, että et ota turvetta pitkälti yhtenäiseltä matkalta täytettävien ojien suuntaisesti, ettei kaivukohtiin muodostu uutta uomaa.
- Pidä huoli, että patoihin on käytettävissä riittävästi maa-ainesta.
- Jos turvetta ei riitä ojan täyttöön koko matkalta, jätä mieluummin täyttökatkoja kuin että täyttäisit ojaa koko matkaltaan epätäydellisesti.
- ”Maisemoi” tukittuja ojia tarvittaessa pintakasvillisuudella, esimerkiksi retkeilyreittien lähellä.



Ojien patoaminen, toimi näin
Mitä kaltevampi ja runsasvetisempi suo on, tee sitä tiheämmin täytettävälle ojalle lisäksi patoja pintavalleineen.
- Suolla, jossa pinnan korkeus vaihtelee, hyödynnä korkeampia kohtia (kermejä ja jänteitä) patojen ja pintavallien paikkoina.
- Kun otat täyttömaata suon kaltevuuden suunnasta, pintavallin yläpuolelle muodostuu matala uoma, jota pitkin vesi ohjautuu helpommin ojien väliselle saralle.
Varmista, että patojen kohdalle ei jää onkaloita, joissa vesi pääsee liikkumaan täytön jälkeen.
- Avaa padon kohta ensin kauhalla ojan pohjia ja reunoja myöten.
- Toinen vaihtoehto: varmista kauhalla työntämällä, että ojan penkkojen alle ei jää onkaloita.
- Kasaa ja tiivistä turve riittävän isoksi patovalliksi.
- Vältä puiden, kantojen, risujen ja kivien joutumista patoihin, jotta niiden lomaan ei muodostu vedelle reittiä padon läpi.
- Laita tarvittaessa (esimerkiksi eroosioherkissä kohdissa) padon ja pintavallin päälle saralta kuorittua rahkasammalikkoa tai muuta pintakasvillisuutta. Kasvillisuus sitoo padot ja pintavallit paikoilleen ja pienentää niiden huuhtoutumisriskiä tulvan mukana.
Ota täyttö- ja patoamisturvetta saroilta laikuittain. Vältä kaivamasta 2–3 kauhallista enempää, jotta suolle ei synny liian isoja, syviä ja jyrkkäreunaisia vesikuoppia, jotka ovat vaaraksi mm. hirvieläimille tai kanalintujen poikasille.
Vahvista patoa tarvittaessa esimerkiksi puutavaralla tai suodatinkankaalla.
Pintavallien tekeminen, toimi näin
Kuivatetun suon ojalinjat ovat usein sarkojen turvepintaa matalammalla. Painumissyvyys ja painuneen alan leveys ojan molemmin puolin vaihtelevat suon ominaisuuksista ja olosuhteista riippuen. Painumisesta johtuen vesi jatkaa helposti virtaustaan täytetylläkin ojalinjalla.
Tätä voidaan ehkäistä tekemällä turpeesta pintavalleja Pintavallit estävät virtausta täytetyllä ojalla ja ohjaavat vettä luontaisiin tai suon ennallistamistavoitteiden mukaisiin suuntiin.
- Tee pintavallit. Huolehdi, että pintavallit ovat ojan suunnassa 1–2 metrin mittaisia ja vähintään puoli metriä täytetyn ojan pintaa korkeampia turvevalleja.
- Tee valleista tiiviitä ja ulota ne saroille niin pitkälle kuin ojanvierus on painunut tai niin pitkälle kuin vettä on tarpeen ohjata. Tavallisesti 5–10 metrin mittainen, saroille selkeästi ulottuva pintavalli on riittävä, mutta toisinaan tarvitaan jopa kymmenien metrien pituiset pintavallit.
- Vältä kantojen, risujen ja ojalinjoilta raivatun puutavaran joutumista pintavalleihin, jotta niistä ei muodostu salaojia vallin läpi.
- Vain vähän viettävällä keskivertosuolla pintavalli 20–50 metrin välein riittää. Mitä kaltevampi suo, sitä tiheämmin pintavalleja tarvitaan (kuva 27), jos vesi halutaan nostaa lähelle suon pintaa.
- Korvessa tavoitteena on puuston säilyminen elossa (=suhteellisen matala vedenpinnan taso), joten vältä isoja pintavalleja ja tee sen sijaan pienempiä valleja ohjaamaan vettä korven luontaisiin notkelmiin.


Niskaojat ja muut erityistapaukset
Vedet, jotka luontaisesti virtaisivat metsästä suolle, saadaan palautettua suolle, kun tukitaan ja padotaan niskaoja kivennäismaan ja suon välistä niin, että vesi pääsee ylittämään täytetyn ojan.
- Täytä niskaoja tarvittaessa viettämään suon suuntaan.
- Tee niskaojaan riittävän tiheästi riittävän isoja patoja ja pintavalleja.
- Harjumuodostuman reunalla ja keidassoiden laiteilla kivennäismaan ja suon rajalle saattaa purkautua tai ohjautua runsaasti vettä. Tee erityisesti tällaisilla kohteilla vettä pidättävistä ja ohjaavista padoista ja pintavalleista riittävän korkeat ja pitkät.