Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Puuston poisto ennallistettavalta suolta 

Poistettava puusto voi olla ainespuuta, tai energiapuuta.

Ainespuu, toimi näin

  • Tee ennakkovalmistelut

    • Ajourien jäädytys 
    • Talvitien pohjustus ja tien teko 
  • Hakkauta ainespuu

    Ennen ojien tukkimista, talvikaudella. Tee työ kevyen kokoluokan koneilla, joissa on kantavat telat.

  • Nauhoita alueet tarvittaessa

    Merkitse esimerkiksi:

    • Koneiden kulkureitit 
    • Hakkuualueen rajat 
    • Hakkuualueen sisällä varottavat kohdat, esimerkiksi lähteiköt, lajiesiintymät 
    • Hakkualueen sisälle hakkaamatta jätettävät alueet 
    • Patojen paikat, jos teetät korjuukalustolla patojen tukena käytettäviä puita 
  • Seuraa suon kantavuutta

    Jos pinta alkaa pettää, keskeytä hakkuu tai puunajo tarvittaessa väliaikaisesti tai korjuuolosuhteiden heikentyessä kokonaan. 

Hakkuukone suolla. Kuva: Pekka Vesterinen

Energiapuu, toimi näin

Hakkauta energiapuu kaivinkoneeseen tai metsäkoneeseen asennetulla energiapuukouralla. 

Varastoi energiapuu ennen haketusta. Suojaa kasat energiapuupeitteellä. Jos energiapuut haketetaan varastopaikalla, varmista, että tie on riittävän leveä ja kantava haketuskoneelle ja kuljetuskalustolle. 

Laki metsätuhojen torjunnasta (1087/2013) ei koske pieniläpimittaista (tyviläpimitta alle 10 cm) havupuuta (energiapuuta).

Jos kasassa on energiapuun seassa ainespuuta, peitä kasa energiapuupeitteellä puiden tyvipuolelta maahan saakka hyönteistuhojen ehkäisemiseksi. Toinen vaihtoehto on peittää mäntypuutavarapino lehtipuukerroksella. 

Talvitien tekeminen ja käyttö 

Talvitie linjataan puunkorjuun kannalta keskeiselle paikalle. Tavoiteajomatkana enintään 300 metriä.  

  • Aloita pohjustus ensimmäisten useamman päivän pituisten pakkasten aikaan kaivinkoneella, tampparilla tai moottorikelkalla. 
  • Aurauta tai tamppauta talvitien kohtaa riittävän usein, jotta eristävä lumikerros ei hidasta pohjan jäätymistä. 
  • Aloita puutavaran autokuljetus heti, kun tie sen kestää, jotta puut ehditään talven aikana ajaa suolta. Kevätauringon paisteessa tie saattaa pehmetä odottamattoman nopeasti. 

Ojalinjojen raivaus

Ojalinjojen raivaus voidaan suorittaa metsurityönä tai energiapuukouralla.

Suunnittele raivaus ja puiden kuljetus

Suunnittele ojalinjan raivaus puuston koon ja tiheyden mukaan:

  • Jos ojalinjalla on ainespuuta ja puut voidaan kuljettaa tienvarteen, toteuta korjuu koneella.
  • Jos ojanvarsipuusto on energiapuun kokoluokkaa, mutta sitä ei ole viisasta jättää suolle ja puut voidaan kuljettaa tienvarteen, toteuta kokopuukorjuu. Kuorma päällä liikkuva kuljetuskalusto edellyttää kuitenkin ajouralta selvästi parempaa kantavuutta kuin kaivinkone.
  • Jos raivattavat puut voidaan jättää suolle ja puut halutaan syrjään täytettävältä ojalta, toteuta giljotiiniraivaus.
  • Jos raivattavat puut voidaan jättää suolle, toteuta puiden raivaus metsurityönä moottori- tai raivaussahalla.
  • Jos oja tukitaan tai puro ennallistetaan patoamalla määrävälein, riittää, että ojalinjalta raivataan patojen kohdat. Tarpeen mukaan raivaa myös kaivinkoneelle reitti padolta toiselle.
  • Jos kaivinkoneyritys on tiedossa raivausta aloitettaessa, selvitä tarvittaessa kaivinkoneen kuljettajalta toiveita raivauksen yksityiskohdista.

Jos ojaan päin kallellaan olevia puita joudutaan kaatamaan ojan yli tai ojaan, ohjeista kaivinkoneen kuljettajaa huolehtimaan, että täytettävään ojaan ei jää puita yhtäjaksoisesti niin, että ne muodostavat ojan täytön sisälle salaojan.

Ohjeista upottaviksi katsomillasi kohdilla jättämään raivaamatta ojanvarsien puustoa, jota kaivinkone voi kaataa telojen alle kantavuuden parantamiseksi. Märälle suolle voi teettää ojanvarsipuustosta telatien kaivinkonetta varten. Yhtenäisen ja riittävän kantavan kerroksen tekemiseksi telapuita voidaan joutua kuljettamaan metsätraktorilla kauempaakin.

Raivaus metsurityönä (käsin)

Raivauksen työohjeessa määritellään raivausalan leveys sekä tarvittava työväline. Jos ojalinjapuusto on tyviläpimitaltaan enimmäkseen yli 7-senttistä, ketjusaha on raivaussahaa parempi työväline. 

Puut kaadetaan poispäin ojasta, jotta mahdollisimman vähän puuta jäisi ojaan. 

Pitkiä runkoja pätkitään tarvittaessa lyhyemmiksi siirtelyn helpottamiseksi. Suunnilleen kohtisuoraan ojan yli kaadetut pitkät puut on kuitenkin usein helpoin siirtää kaivinkoneella kokonaisina.  

Metsuriraivaus. Kuva: Tupu Vuorinen

Raivaus energiapuukouralla

Jos sama urakoitsija sekä raivaa ojanvarsipuuston energiapuukouralla että täyttää ojat, hän pystyy raivaamaan vain täytön tai patoamisen kannalta välttämättömät puut.  

Energiakouralla pystyy tekemään myös (karsimattomia) patopuita.  

Ojan pohjalle ei saa jäädä puuta eikä raivaustähteitä. Kaadetut puut siirretään vähintään kolmen metrin etäisyydelle ojasta. 

Pehmeillä soilla raivattua puustoa voi asetella ajoreitille poikittain telatieksi, parantamaan kantavuutta. 

Jos tiheäpuustoiselta ennallistettavalta suolta raivataan pelkästään ojalinjat eikä poisteta muuta puustoa, raivatut ojalinjat jäävät linjamaisiksi aukoiksi. Ojalinjalle on hyvä jättää esimerkiksi yksittäisiä isoja puita vähentämään linjamaisuutta.  

Giljotiiniraivaus. Kuva: Tupu Vuorinen

Rakennepato kaivinkonetyönä 

Tästä ohjeesta löydät tarkemmat kuvaukset vaakapuupadon, pöllipadon ja ponttilautapadon tekemiseen.

Puulla tai suodatinkankaalla vahvistetut padot voivat olla tarpeen, jos 

  • täytettävässä ojassa liikkuu paljon vettä  
  • veden halutaan varmuudella ohjautuvan tiettyyn suuntaan 
  • ennallistettava suo on voimakkaasti kalteva 
  • maaperässä on hienojakoisia, helposti huuhtoutuvia materiaaleja. 

Kiinnitä erityistä huomiota veden ohjaamiseen padon takaa luontaisiin notkelmiin, sarkaväleihin tai esimerkiksi alkuperäiseen purouomaan. Silloin veden paine ei riko aluksi eroosioherkkää patovallia. 

Vaakapuupato

Tämä patomalli sopii lähes kaikkiin puustoisiin soiden ennallistamiskohteisiin. 

  • Kaiva padolle paikka. Tee siitä ojaa leveämpi ja syvempi, jotta saat padosta tukevan ja pitävän. 
  • Rakenna kaivettavasta maasta, ojamaista ja ojan ympäriltä otettavasta turpeesta viisto patovalli, joka ulottuu sarkapintaa ylemmäksi.  
  • Lado vallin päälle tukipuut vaakasuoraan, mieluiten koko patovallin korkeudelle. Jos patopuut eivät riitä koko korkeudelle, laita ne padon yläpuoliskoon. 
  • Levitä tarvittaessa suodatinkangas puiden päälle. 
  • Peitä rakenne turpeella. 
Piirroskuva puustoisen suon täytettävään ojaan rakennettavasta padosta. Ojassa on leveä monttu, johon kaivinkone on asetellut puunrunkoja poikittain tukemaan patorakennetta. Ympärillä on kaiveltua turvetta.

Pöllipato

Pöllipato on helpoin tehdä suolla, jossa patoon tarvittavat puut saadaan tehtyä suopuustosta. 

  • Jos turvetta on paljon, upota pöllit turpeeseen pystyasennossa.  
  • Jos turvetta on ohuelti, lado pöllit vaaka-asentoon. 
  • Tue pöllit toisin päin laitettavilla tukipuilla. 
  • Pölkkyjen päiden tulee jäädä selvästi ojan reunojen yläpuolelle. 
  • Peitä patorakennelma suodatinkankaalla ja turpeella.  
Piirroskuva kaivinkoneesta tekemässä suon tukittavaan ojaan puunrungoilla vahvistettua patoa. Kun patopuut on upotettu suohon pystyssä, tukipuut ovat poikittain. Patorakenne päällystetään suodatinkankaalla ennen peittämistä turpeella.

Ponttilautapato

Ponttilautapato voi olla tarpeen isojen tai syöpyneiden ojien patoamisessa. ’

  • Vahvista pato asentamalla ponttilaudoista rakennettu levy.
  • Peitä puurakenteet suodatinkankaalla ja lopuksi turpeella.
Piirroskuva kaivinkoneesta tekemässä suon tukittavaan ojaan patoa, joka vahvistetaan ponttilaudoista rakennetulla ”levyllä”. Ponttilautarakenne yltää ojan pohjaa syvemmälle ja penkkoja leveämmälle. Sen peitoksi on laitettu lisäksi suodatinkangas.

Ojien täyttäminen, patoaminen ja vesien ohjaaminen kaivinkonetyönä 

Tässä ohjeessa käsitellään ojien täyttämistä, niiden patoamista ja pintavallien muotoilua.

Suon ennallistamisessa olennaisinta on

  • estää veden kulku täytettyä ojaa pitkin ja
  • varmistaa padoilla ja niiden jatkeeksi tehtävillä pintavalleilla sekä tarvittaessa viisteillä, että vesi pääsee liikkumaan luontaiseen valumasuuntaansa (esimerkiksi kuivatuksen painamilta ojalinjoilta sarkojen korkeammalla oleviin keskiosiin).

Viisteellä tarkoitetaan tässä kaivinkoneen kauhalla suon pintaan tehtävää pintaraapaisua, jota pitkin vesi ohjautuu haluttuun suuntaan. 

Ojien täyttäminen, toimi näin

  • Täytä ja patoa ojat kaivinkoneella ensisijaisesti sulan maan aikaan. 
  • Sovita menetelmät ennallistettavan suon olosuhteisiin. 
  • Huomioi, että turve painuu ensimmäisinä vuosina täytön jälkeen. Kokonaan täytettävillä ojillakin patojen ja pintavallien koko on tärkein keino, jolla säädetään ennallistettavan suon vedenpinnan korkeutta tavoitteen mukaiseksi. Tee siksi erityisesti padoista ja pintavalleista riittävän korkeat suon muuhun pintaan nähden.  
  • Hyödynnä suolla olevia luontaisia painaumia ja uomia, joihin vettä pystyy täytön ja patoamisen yhteydessä ohjaamaan.  
  • Käytä täyttöön ojista aikanaan kaivettu turve ja maa. Ota lisää täyttöturvetta sopivista kohdista saroilta.  
  • Täytä ojat pohjalta pintaan huolellisesti tiivistäen.  
  • Jos vesi on syönyt ojan reunojen alle onkalot, varmista, että koko oja tulee tukittua tiiviisti.  
  • Pidä huoli, että et ota turvetta pitkälti yhtenäiseltä matkalta täytettävien ojien suuntaisesti, ettei kaivukohtiin muodostu uutta uomaa.  
  • Pidä huoli, että patoihin on käytettävissä riittävästi maa-ainesta. 
  • Jos turvetta ei riitä ojan täyttöön koko matkalta, jätä mieluummin täyttökatkoja kuin että täyttäisit ojaa koko matkaltaan epätäydellisesti.  
  • ”Maisemoi” tukittuja ojia tarvittaessa pintakasvillisuudella, esimerkiksi retkeilyreittien lähellä.  
Kaivinkone puuttoman suon ojalla
Täytetyllä maan pinnalla erottuvat pitkittäin kaivurin telojen jäljet.
Täytetty oja on ”raitainen”, kun kaivinkone on viimeistellyt täytön päälle vuoroin pintavallit ja vettä saroille ohjaavat matalammat kohdat.
Kaivinkone täyttämässä ojaa Porrassuolla Nurmeksessa syksyllä 2011 . Kaivinkoneen kuljettaja työskenteli täytettävällä ojalla kahteen suuntaan. Mennessään hän täytti ojan tiiviisti ja palatessaan viimeisteli pintavallit ja vedenohjauksen. Alun perin avoimelta suolta oli hakattu puusto edellisenä talvena. Kuva: Philippe Fayt. 

Ojien patoaminen, toimi näin

Mitä kaltevampi ja runsasvetisempi suo on, tee sitä tiheämmin täytettävälle ojalle lisäksi patoja pintavalleineen. 

  • Suolla, jossa pinnan korkeus vaihtelee, hyödynnä korkeampia kohtia (kermejä ja jänteitä) patojen ja pintavallien paikkoina. 
  • Kun otat täyttömaata suon kaltevuuden suunnasta, pintavallin yläpuolelle muodostuu matala uoma, jota pitkin vesi ohjautuu helpommin ojien väliselle saralle. 

Varmista, että patojen kohdalle ei jää onkaloita, joissa vesi pääsee liikkumaan täytön jälkeen.  

  • Avaa padon kohta ensin kauhalla ojan pohjia ja reunoja myöten.  
  • Toinen vaihtoehto: varmista kauhalla työntämällä, että ojan penkkojen alle ei jää onkaloita.  
  • Kasaa ja tiivistä turve riittävän isoksi patovalliksi. 
  • Vältä puiden, kantojen, risujen ja kivien joutumista patoihin, jotta niiden lomaan ei muodostu vedelle reittiä padon läpi. 
  • Laita tarvittaessa (esimerkiksi eroosioherkissä kohdissa) padon ja pintavallin päälle saralta kuorittua rahkasammalikkoa tai muuta pintakasvillisuutta. Kasvillisuus sitoo padot ja pintavallit paikoilleen ja pienentää niiden huuhtoutumisriskiä tulvan mukana.  

Ota täyttö- ja patoamisturvetta saroilta laikuittain. Vältä kaivamasta 2–3 kauhallista enempää, jotta suolle ei synny liian isoja, syviä ja jyrkkäreunaisia vesikuoppia, jotka ovat vaaraksi mm. hirvieläimille tai kanalintujen poikasille.

Vahvista patoa tarvittaessa esimerkiksi puutavaralla tai suodatinkankaalla.

Pintavallien tekeminen, toimi näin

Kuivatetun suon ojalinjat ovat usein sarkojen turvepintaa matalammalla. Painumissyvyys ja painuneen alan leveys ojan molemmin puolin vaihtelevat suon ominaisuuksista ja olosuhteista riippuen.  Painumisesta johtuen vesi jatkaa helposti virtaustaan täytetylläkin ojalinjalla.  

Tätä voidaan ehkäistä tekemällä turpeesta pintavalleja Pintavallit estävät virtausta täytetyllä ojalla ja ohjaavat vettä luontaisiin tai suon ennallistamistavoitteiden mukaisiin suuntiin.   

  • Tee pintavallit. Huolehdi, että pintavallit ovat ojan suunnassa 1–2 metrin mittaisia ja vähintään puoli metriä täytetyn ojan pintaa korkeampia turvevalleja.  
  • Tee valleista tiiviitä ja ulota ne saroille niin pitkälle kuin ojanvierus on painunut tai niin pitkälle kuin vettä on tarpeen ohjata. Tavallisesti 5–10 metrin mittainen, saroille selkeästi ulottuva pintavalli on riittävä, mutta toisinaan tarvitaan jopa kymmenien metrien pituiset pintavallit.  
  • Vältä kantojen, risujen ja ojalinjoilta raivatun puutavaran joutumista pintavalleihin, jotta niistä ei muodostu salaojia vallin läpi.  
  • Vain vähän viettävällä keskivertosuolla pintavalli 20–50 metrin välein riittää. Mitä kaltevampi suo, sitä tiheämmin pintavalleja tarvitaan (kuva 27), jos vesi halutaan nostaa lähelle suon pintaa.  
  • Korvessa tavoitteena on puuston säilyminen elossa (=suhteellisen matala vedenpinnan taso), joten vältä isoja pintavalleja ja tee sen sijaan pienempiä valleja ohjaamaan vettä korven luontaisiin notkelmiin. 
Ennallistettu heinäinen ja sarainen rinnesuo, jossa kasvaa harvakseltaan muutaman metrin korkuisia kuusia. Täytetyllä ojalla on kaksi turpeesta tehtyä pintavallia, jotka ovat muuta suon pintaa selvästi korkeammat ja täytettyä ojaa leveämmät.
Märällä ja viettävällä suolla pintavallit ovat erityisen tärkeät, koska niiden avulla vesi leviää suolle eikä jatka virtaamista pitkin täytettyä ojalinjaa. Kuva: Ulla Ahola. 
Turpeesta ja muusta maasta tehty pintavalli ulottuu etualalta pitkälle kohti harvapuustoista melko avointa suota. Vallin vieressä on avointa suota kohti johtava vesiuoma.
Tärkeään vedenohjauskohtaan on tehty 60 metriä pitkä pintavalli kohtisuoraan ojan suuntaa vastaan. Sen pituus merkittiin ennakkoon kuitunauhalla, jotta kaivinkoneen kuljettaja tohti tehdä vallista riittävän pitkän. Oja, joka täytettiin ennallistamisen yhteydessä, on ollut suunnilleen kuvaajan kohdalla ja vesi on virrannut kuvan kohdassa oikealta vasemmalle. Kohtaan, josta turve otettiin pintavalliin, muodostui uoma, jota pitkin vesi ohjautuu ojittamattomalle mutta kuivuneelle rimpinevalle. Kuva: Reijo Hokkanen. 

Niskaojat ja muut erityistapaukset

Vedet, jotka luontaisesti virtaisivat metsästä suolle, saadaan palautettua suolle, kun tukitaan ja padotaan niskaoja kivennäismaan ja suon välistä niin, että vesi pääsee ylittämään täytetyn ojan.

  • Täytä niskaoja tarvittaessa viettämään suon suuntaan.  
  • Tee niskaojaan riittävän tiheästi riittävän isoja patoja ja pintavalleja. 
  • Harjumuodostuman reunalla ja keidassoiden laiteilla kivennäismaan ja suon rajalle saattaa purkautua tai ohjautua runsaasti vettä. Tee erityisesti tällaisilla kohteilla vettä pidättävistä ja ohjaavista padoista ja pintavalleista riittävän korkeat ja pitkät. 

Navero-ojien tukkiminen

Naverot ovat pieniä ojia, jotka johtavat vettä tehokkaasti. Naveron tukkiminen onnistuu helpoiten kaivinkoneella tai käsityönä vesivanerilla.

Navero-ojat eli naverot ovat  

  • pieniä ojia, joiden vierellä ei yleensä ole ojamaita 
  • kasvaneet tai painuneet pinnastaan umpeen, mutta johtavat pinnan alla edelleen tehokkaasti vettä 
  • usein vaikeita huomata.  

Navero-ojien välimatka voi vaihdella kahdesta metristä useisiin kymmeniin metreihin. Soilta löytyy myös yksittäisiä naveroita tai niitä voi olla myös myöhemmin kaivettujen avo-ojien väleissä.  

Naveroita ei ole usein tarkoituksenmukaista täyttää koko matkalta, mutta ne saattavat johtaa tehokkaasti vettä viimeistään silloin, kun vesi nousee suolla avo-ojien tukkimisen myötä. 

Naveroiden tukkimiseen on useita keinoja:  

  • Kaivinkoneella voi kaivaa naveron auki pieneltä matkalta ja käyttää avausmateriaalin sekä saralta otetun lisäturpeen tiiviin turvetulpan tai -padon rakentamiseen navero-ojaan. 
  • Kaivinkone voi ”rutata” suota kauhan etupuolelle naveron kohdalta, ottaa saralta kauhallisen turvetta ja painaa sen tiiviisti ”ruttaamisen” synnyttämään kuoppaan tukkimaan naveron.  
  • Märillä soilla, joille kaivinkone ei pääse, navero-ojat voidaan padota käsityönä esimerkiksi vesivanerin avulla 
  • Yksi vaihtoehto laajan ja märän navero-ojitetun alueen ennallistamiseen on naverojen patoaminen talvella, kun suo kantaa kaivinkoneen paremmin. 
  • Jos naverot näkyvät huonosti suon pinnalle, merkkaa patojen paikat kaivinkonetta varten etukäteen esimerkiksi kuitunauhalla. 
Aukea suoalue. Keltainen työkone kauhomassa maata isolla kauhalla.
Naveroiden patoamista. Kuva: Maarit Similä