Näin määrittelet suon valuma-alueen
Suon valuma-alue on alue, jolta sadevesi kulkeutuu suolle joko maanpintaa pitkin (pintavaluntana) tai maaperän kautta (pohjavesivaluntana).
Selvitä suon valuma-alue eli suolle kuuluvien vesien reitit ja miten tilanne on muuttunut luontaisesta. Ojituksella on voitu puhkaista luontaisia kynnyksiä, ja tiet voivat padota vesiä valuma-alueen sisällä.
Määrittele valuma-alue suunnittelukohteelle sopivalla tarkkuudella. Karun suon ennallistamisen suunnittelua varten riittää usein valuma-alueen määrittely peruskartoilla näkyvien korkeuskäyrien avulla. Peruskartalla pääkäyrien korkeusero on 5 metriä, ja apukäyrät on piirretty pääkäyrien väliin 2,5 metrin korkeuserolla.
Toisilla kohteilla saatat tarvita yksityiskohtien selvittämiseen esimerkiksi tarkkaa korkeustietoa tai sinun on selviteltävä maaperän rakennetta.
Valuma-alueen määrittely peruskartalta ja ilmakuvalta
Suon valuma-aluetta rajaavat korkeimmat maastonkohdat, vedenjakajat (ks. kuva 1, siniset viivat). Tasaisella alueella vedenjakajakohta (punaiset viivat) löytyy jostain kahden samalla korkeudella olevan korkeuskäyrän (ruskeat pikkunuolet) välistä. Sen tarkka sijainti ei kuitenkaan selviä pelkästään peruskartan korkeuskäyrien avulla.
Kaulalamminsuota ympäröivät harjanteet rajaavat suon valuma-aluetta. Suo on ennallistettu vuonna 2021, joten Maanmittauslaitos on jo poistanut peruskartalta tukitut ojat. Suolla olleet ojat on tuotu kuvaan maastotietokannan vesiviivoina. Suojelualueen raja näkyy vihreänä väkäsviivana ja rajavyöhykkeen takaraja violettina väkäsviivana. Kuva: Metsähallitus 2025, Maanmittauslaitos 2025.
Korkeimpien maastonkohtien vedenjakajat Kaulalamminsuon ympäristössä paikkatietoikkunan rinnevarjosteella (kartta.paikkatietoikkuna.fi). Rinnevarjosteelta saa osviittaa myös ojien syvyydestä tai kunnosta. Kuva Metsähallitus 2025, Maanmittauslaitos 2025.
Vesien virtaussuunnnat hahmottuvat korkeuskäyrien avulla. Kuva Metsähallitus 2025, Maanmittauslaitos 2025.
Ilmakuvalta selviää, että Kaulalamminsuolla tasaisemman keskiosan vedenjakajakohta on lähellä läntistä apukäyrää. Tässä korkeuskäyrätasossa myös apukäyrät esitetään yhtenäisellä viivalla. Kuva Metsähallitus 2025, Maanmittauslaitos 2025.
Työkaluja valuma-alueen määrittelyyn
Maksuttomat työkalut
Maanmittauslaitoksen paikkatietoikkunasta löytyy muun muassa historiallisia ilmakuvia ja erilaisia tasoiksi avattavia eri toimijoiden tuottamia aineistoja sekä profiilityökalu.
Tutustu maanmittauslaitoksen paikkatietoikkunaan
Maanmittauslaitoksella on myös avoimien aineistojen tiedostopalvelu. Palvelusta voi ladata esimerkiksi laserkeilatun 2 m -korkeusmallin haluamaltaan alueelta. Mallia voi työstää paikkatietotyökaluilla (esimerkiksi QGIS tai ArcMap), esimerkiksi tiheämmäksi korkeuskäyrätiedostoksi tai värilliseksi korkeusmalliksi. Tarkempi korkeusmalli on tarjolla maksullisena.
Tutustu Maanmittauslaitoksen avoimiin aineistoihin
Maanmittauslaitoksen avoimesta tiedostopalvelusta GeoTIFF-tiedostomuodossa ladattua 2m korkeusmallia voi visualisoida esimerkiksi ympäristöhallinnon paikkatietojärjestelmässä (Uljas, SAKTI). Tässä kuvassa alueet, jotka ovat korkeammalla kuin 171 metriä merenpinnasta, näkyvät punaisina. Vastaavasti matalammalla kuin 164 m merenpinnasta olevat alueet näkyvät sinisinä. Väritystä korkeuden muuttuessa voi muuttaa haluamallaan tavalla ja tarkkuudella.
Korkeustietojen tarkentamiseen on olemassa myös maastolaitteita, kuten tasolaserit ja tarkat satelliittipaikantimet (GNSS).
Maksulliset työkalut
Ennallistamisen suunnittelua palvelee esimerkiksi Scalgo Live. Palvelu hyödyntää erilaisia korkean resoluution paikkatietoaineistoja. Palvelussa on monia ennallistamisen suunnittelua palvelevia ja helpottavia toimintoja.
Tutustu Scalgo Liveen
Scalgo Liven avulla piirretty valuma-alue Kaulalamminsuon etelään laskeville vesille. Kuva Maanmittauslaitos 2025.
Palveluiden korkeustiedoissa voi olla puutteita
Tarjolla olevan korkeustiedon tarkkuus ja luotettavuus vaihtelevat. Ennallistamista suunniteltaessa tarkkuudella ja luotettavuudella on merkitystä erityisesti silloin, kun selvitetään kohtaa, mistä ojan tukkiminen voidaan aloittaa ilman, että vesi nousee alueilla, joilla se ei saa muun maankäytön vuoksi nousta.
Korkeusmallien perusoletuksena on, että vesi virtaa laserkeilauksen pohjalta muodostetulla pinnalla. Valtaosassa soita tuo perusoletus antaa riittävän likiarvon ennallistamisen suunnittelun tarpeisiin. Suon pinta on kuitenkin huokoinen ja läpäisevä. Esimerkiksi jänteet läpäisevät hyvin vettä, vaikka virtaustyökalut olettavat ne läpäisemättömiksi ja laittavat ohjelmissaan veden kiertämään ne.
Joskus tiivis kasvillisuus voi vaikuttaa laserkeilauksella saadun pinnan tasoon. Esimerkiksi luhtainen saraikko voi keilausaineistossa näyttää olevan todellista maan- tai vedenpintaa korkeammalla. Ojien kohdalla laserkeilausaineiston tarkkuus ei useinkaan riitä, sillä ojien kasvillisuus heijastaa lasersäteet takaisin ennen kuin ne ehtivät vesipintaan tai varsinkaan ojan pohjalle. Jos tarvitset tietoa ojan vedenpinnasta, se pitää yleensä mitata maastossa.
Laserkeilausaineiston perusteella ei ole aina mahdollista erottaa piilopuroja. Ne ovat joillain seuduilla yleisiä ja niillä on toisinaan merkittäviä vaikutuksia vesien reitteihin suota ennallistettaessa. Etsi piilopurot ja maansisäiset vesiuomat maastossa. Ojitusalueilla korkeustiedon pohjalta laadittu virtausmalli näyttää periaatteessa nykytilan, mutta joissain tapauksissa ojituksilla on muutettu paljonkin vedenjakajan paikkaa lähtötilanteeseen verrattuna.
Myös tierummut jäävät laserkeilatussa korkeusmallissa piiloon, joten ne on tarkastettava maastossa. Scalgo Liveen on lisätty osa tierummuista.
Korkeustiedon lisäksi veden vertikaalisuuntainen liike on tärkeää huomioida pohjaveden suotautumis- ja purkautumisalueilla. Pohjavedenjakajat saattavat olla osin eri paikoissa kuin maan pinnalle näkyvät pintavedenjakajat.
Pohjavedenjakajat sijoittuvat tyypillisesti kalliopinnan kohoumien kohdalle. Kalliokynnyksien paikantamisessa voi hyödyntää esimerkiksi GTK:n maankamara-aineiston maanpeitepaksuusaineistoa. Aineistosta on muutenkin apua pohjaveden virtauksen arvioimiseen. Paksujen, ainakin osin läpäisevien maanpeitteiden alueilla pohjaveden purkautumisalueet voivat sijoittua huomattavan kauaksikin muodostumisalueistaan. Havainnoi lähteisyydestä kertovia lajeja maastossa ennallistamisen suunnittelun yhteydessä.