Ojitettujen ja perattujen lähdeuomien ennallistaminen
Tavoitteena on palauttaa lähdepuron tai -noron luonnollista rakennetta ja virtausvaihtelua sekä parantaa sammalten ja selkärangattomien elinolosuhteita. Erityisen tärkeää on saada karike ja muu orgaaninen aines jälleen pidättymään uomaan.
Selvitä ennen toimenpiteiden valintaa:
- Onko uomaa perattu, suoristettu tai kaivettu ojaksi?
- Onko alkuperäinen uoma edelleen tunnistettavissa?
- Onko virtaus ohjattu pois alkuperäisestä uomasta?
- Onko virtaus hyvin tasaista ja uoma rakenteeltaan yksipuolinen?
- Puuttuuko uomasta kiviä, puuainesta ja muita virtausta muuttavia rakenteita?
- Pidättyykö uomaan kariketta ja sedimenttiä?
- Onko uomassa sammalta tai sammalille sopivia kiinnittymispintoja?
- Millaista sammallajistoa alueella esiintyy?
- Pääseekö ympäröivästä puustosta lehtikariketta uomaan?
- Mikä on uoman ja mahdollisen vanhan luonnonuoman korkeusero?
Monipuolista perattua tai suoristettua uomaa
Jos uoma on säilynyt oikealla paikallaan mutta sen rakenne on yksipuolistunut:
- lisää uomaan kiviä ja puuainesta
- sijoita materiaali niin, että se muuttaa ja hidastaa paikallisesti virtausta
- lisää veden syvyys-, leveys- ja virtausnopeusvaihtelua
- luo erikorkuisia ja erilaisia kiinnittymispintoja sammalille
- pyri muodostamaan rakenteita, joihin karike ja sedimentti voivat pidättyä.
Tavoite: Uoma ei ole tasainen ”ränni”, vaan siinä on vaihtelevia virtausolosuhteita ja eliöille sopivia elinympäristöjä.
Tarkemmat ohjeet löydät purojen ennallistamisen työohjeista:
Työohje: Kiintoaineksen pidättäminen
Työohje: Puuaineksen lisääminen
Työohje: Uoman kiveäminen
Hyvin suorien ja syöpyneiden ojien ennallistaminen on vaikeaa.
Tällaisissa kohteissa yksittäiset rakenteet eivät välttämättä riitä, vaan toimenpiteiden on kestettävä myös veden kuluttavaa vaikutusta pitkällä aikavälillä. Tavoitteena on estää uomaa palautumasta vähitellen suoraksi ja yksipuoliseksi ränniksi.
Vesitä alkuperäinen uoma, jos vedet on johdettu ojaan
Jos vanha luonnonuoma on edelleen olemassa:
- Selvitä alkuperäisen uoman ja kaivetun ojan sijainti.
- Tarkista ojan pohjan ja alkuperäisen uoman korkeusero.
- Avaa tarvittaessa ojan ja alkuperäisen uoman välissä oleva maapenkka tai muu virtauseste.
- Patoa ja täytä ojaa niin, että vesi ohjautuu takaisin alkuperäiseen uomaan.
- Hyödynnä mahdollisuuksien mukaan paikalta saatavaa maa-ainesta vettä ohjaavissa padoissa.
- Älä lähtökohtaisesti puhdista vanhaa uomaa kasvillisuudesta. Palautuva virtaus voi avata uomaa luonnostaan.
Ennen vesitystä arvioi vedenpinnan nousun vaikutukset. Koska kaivettu oja on usein alkuperäistä puroa syvempi, veden palauttaminen vanhaan uomaan voi nostaa vedenpintaa myös yläpuolisella lähteiköllä.
Tarkista erityisesti:
- mitä lähteikköalueita jää veden alle
- voiko vedenpinnan nousu peittää palautuneita lähteikköpintoja tai rakenteita
- miten muutos vaikuttaa olemassa olevaan lajistoon.
Huolehdi karikkeen pääsystä uomaan
Arvioi myös uoman lähiympäristöä. Jos uoman varren puusto on vähäistä tai puulajisto on voimakkaasti muuttunut, uomaan ei välttämättä päädy riittävästi lehtikariketta.
Karikkeen pääsy uomaan on tärkeää, sillä se jää kiinni uomassa olevaan sammaleeseen ja muihin rakenteisiin. Sillä tavoin se tarjoaa ravintoa ja suojaa selkärangattomille.
Pelkkä uoman rakenteellinen kunnostaminen ei siis välttämättä riitä, jos ympäröivästä elinympäristöstä puuttuu uomaan tuleva orgaaninen aines.