Tulosta sivu mukaan ja lähde kävelylle alueelle, jonka arvelet olevan perinnebiotooppi!

1. Alueen käyttöhistoria

• Aluetta ei ole muokattu, lannoitettu, kylvetty eikä ojitettu.
• Perinteinen karjatalouskäyttö on loppunut, mutta sen jäljet näkyvät yhä maastossa.
  • Löydätkö maastosta esimerkiksi piikkilankaa, kiviaitaa, katajia metsän keskeltä, leveäoksaisia puita, niittykasveja tai heinäisiä laikkuja?

2. Kasvillisuuden yleisilme

• Kasvillisuus on matalaa ja monilajista.
• Rehevää, korkeaa ja tasalajista kasvillisuutta on vähän.
• Karikekerros on ohut, eikä alueella ole paksua kasvijätettä.
• Rehevöitymisestä kertovat kasvit (esim. nokkonen, koiranputki, juolavehnä) eivät hallitse aluetta.

3. Rakenne ja maisema

• Alue on avoin tai puoliavoin ja jos siellä on metsää, siellä on niittyaukkoja ja kookkaita puita.
• Maisema ei muistuta peltoa tai talousmetsää eikä ole selkeästi myöskään lehtoa.
• Näkyvissä on niittylaikkuja tai heinäisiä selkeästi kuluneita avoimia kohtia.

4. Jos alueella on puita

• Puusto on eri-ikäistä ja eri lajista.
• Alueella on yksittäisiä vanhoja, järeitä tai leveäoksaisia puita.
• Puusto on harvahkoa.

5. Laidunnuksen merkit

• Näet vanhoja karjapolkuja, kuluneita maakohtia, kiviaitoja, piikkilankaa tai vanhoja aitatolppia.
• Puiden alaoksat puuttuvat tai ovat syötyjä.
• Alueella on muurahaispesiä ja lahopuuta.
• Pensaita on vähän ja ne kasvavat harvassa.

6. Lajisto yleisesti

• Alueella kasvaa useita niityille tai laidunympäristöille tyypillisiä kasveja
  • Esimerkiksi ahomansikka, päivänkakkara, niittyleinikki, metsäkurjenpolvi, kissankello, siankärsämö ja poimulehti.
• Hyönteisiä, kuten perhosia, pistiäisiä, kovakuoriaisia, näkyy runsaasti.
• Niittylajit kasvavat laajempina alueina eivätkä vain yksittäisinä kasveina.