Polttamalla voit poistaa esimerkiksi niittylajistoa tukahduttavaa tiheää heinää ja katajikkoa. Sillä on mahdollista saada kuriin aluetta valtaavat pensaat ja uudistettua vanhat kanervat. Kulotusta on käytetty myös tiheän ruovikon hävittämisessä rantaniityiltä, koska se on nopea ja tehokas tapa hävittää ylivuotinen kasvusto. Tiheän vanhan ruovikon kulottaminen parantaa ja nopeuttaa uuden, karjalle maistuvan kasvillisuuden kehittymistä.

Monet perinnebiotooppien lajit hyötyvät kulotuksen kuivattavasta vaikutuksesta. Kulotus voi olla kuitenkin tuhoisaa joillekin perinnebiotooppien kasveille, hyönteisille ja pieneliöille, joten polttamattomiakin laikkuja on tarpeen jättää. 

Polttaminen vapauttaa ravinteita, joten rehevöitymisen estämiseksi aluetta on on hoidettava tehokkaasti polttamisen jälkeen joko niittämällä tai laiduntamalla. 

Milloin kulottaa?

Jos suunnittelet kulotuksesta toistuvaa hoitotoimenpidettä, kulota keväällä, kun maaperä on ainakin osittain roudassa. Keväällä tehtävälle niin sanotulle ”kylmäpoltolle” arkoja kasveja on melko vähän. ”Kylmäpolton” seurauksena mätästävät heinät niukentuvat ja maarönsylliset kasvit runsastuvat. 

Kun maaperä on roudatonta ja kuivaa, polton lämpötilaa nostavat vaikutukset ulottuvat maaperän pintakerrokseen asti. Monet lajit kärsivät tällaisesta ”kuumapoltosta”, joten se ei sovellu jokavuotiseksi hoitotoimeksi. Ajoittaiset ”kuumapoltot” jäljittelevät kuitenkin luontaisten kulojen vaikutuksia luontoon.

Muista, että ruohikkopalovaroituksen aikaan ei saa kulottaa!

Mitä lupia ja ilmoituksia tarvitaan?

Tulen tekoon tarvitaan aina lupa maanomistajalta. Suojelualueilla kulotus suunnitellaan alueen hallinnoinnista vastaavan tahon kanssa. Ilmoitus kulotuksesta on tehtävä pelastuslaitokselle vähintään kaksi viikkoa ennen kulotuksen aloittamista Kulotusilmoitus -lomakkeella. Liitteeksi tulee lähestymiskartta 1:200 000 (GT) tai kunnan osoitekartta sekä kulotettavan alueen kartta 1:10 000 (maastokartta), johon merkitään paloautolle soveltuvat tiet ja kääntöpaikat.

Soita hätäkeskukseen juuri ennen sytyttämistä ja kulotuksen päätyttyä. Ilmoita kulotuksesta myös alueen asukkaille etukäteen. 

Miten valita ja rajata kulotettava alue?

Kun rajaat kulotettavaa aluetta

• hyödynnä luontaisia rajoja, kuten ojia, järviä ja jokia sekä kynnettyjä peltoja ja peltoteitä. Varmista, että sammutusvettä on aina saatavilla. 
• huomioi, että jos vesi joudutaan tuomaan paikalle traktorilla tai säiliöautolla, kustannukset kasvavat. 
• huomioi alueen korkeusolosuhteet. Tuli etenee ylämäkeen kuin myötätuuleen ja alamäkeen hitaasti ryömien. Keskeltä kohoavan saarekkeen poltto on helpointa. 

Useimmiten alue joudutaan rajaamaan siten, että joltakin sivulta ei haluta tulen etenevän tiettyä rajaa pidemmälle. Tällöin tulee  huomioi erityisesti kulotushetken tuulen suunta ja tarvittaessa kastele riittävä suojavyöhyke. Vältä kuitenkin alueen rajaamista erityisen paloherkkään maastoon, kuten hakkuuaukeaan tai rakennusten läheisyyteen.

Muista, että tuli voi syystä tai toisesta karata. Tämän takia on syytä jo etukäteen etsiä ne luontaiset maaston kohdat, johon karannut tuli saadaan pysäytettyä.

Kulotukseen tarvittava henkilöstö ja kalusto

Kulotettavan alueen pinta-ala, polttotapa, kalusto, sääolosuhteet ja osallistujien kokemus vaikuttavat tarvittavan henkilöstön määrään. Yleensä tarvitaan vähintään puolentusinaa henkilöä. 

Jos kulotusta tekee ensimmäisiä kertoja, on syytä aloittaa pienialaisilla, muutaman aarin kokoisilla helpoilla kohteilla ja pyytää johtajaksi kokenut kulottaja. Kynnöspellon keskellä oleva pieni saareke soveltuu harjoitteluun erinomaisen hyvin. Erityisesti tulen haltuunottoa eli hyvin etenevän tulirintaman sammuttamista on syytä harjoitella. 

Tulta hallitaan rautaharavan avulla. Sytytyksessä piikit täytetään kuivalla heinällä ja sammutuksessa harava varustetaan kostealla heinätupolla.

Kokenut ryhmä voi kulottaa hyvin rajatun ja pienialaisen kohteen turvallisesti varsin kevyellä kalustolla:

• noin kolmimetrisiä karsittuja raippoja ja kuitunauhaa tuulen seurantaa varten
• sytytysvälineet: tulitikut, kuivaa heinää haravan piikeissä ja/tai 3 kg kaasupullo ja pitkävartinen kaasupoltin
• rautaharava jokaiselle
• reppuruiskuja noin 5 kpl, á 10-20 litraa
• vesisangot, 2 kpl / kulottaja

Mikäli kulotettava alue on jouduttu rajaamaan riskialttiimpaan paikkaan tai kyseessä on isompi alue tarvitaan lisäksi:

• radiopuhelimet ainakin muutamalle henkilölle
• kunnolliset vedenottopaikat/vesisäiliöt
• pieni polttomoottorikäyttöinen keskipakopumppu, imuputki ja siiviläosa (2 kpl kutakin), jotka voidaan siirtää nopeasti paikasta toiseen
• paloletkut (esim. 25 mm/20 m) 6 kpl
• suihkuputket 3 kpl
• varapolttoaine

Henkilökohtaiset varusteet:

• vahvat jalkineet
• vaatteet ja päähine puuvillaa tai pellavaa
• nahkaiset käsineet
• runsaasti juotavaa ja ensiapuvälineet

Kulotettavan alueen vyöhykkeet

tulelta suojattavat alueet

1. turvavyöhyke, jonka ulkopuoli kastellaan tarvittaessa

2. turvavyöhyke

poltettava alue

sytytysvyöhyke

Ajankohta ja sää

Perinnebiotooppien kulotusta voidaan tehdä Etelä-Suomessa jo maaliskuulta alkaen ja pohjoisessa huhtikuun lopulta kasvukauden alkuun saakka.

Rantaniityt on kulotettava aina ennen lintujen pesinnän alkua. Mikäli kulotat pitkää ruovikkoa, joka ei ole talven aikana kaatunut, niitä tai aja se nurin, jotta poltto onnistuu hyvin.

Maa voi olla kuloheinän alla roudassa, mutta se ei haittaa kulotusta, vaan helpottaa liikkumista ja jälkivartiointia. Riski tulen karkaamisesta kasvaa, kun puusto ja maaperä kuloheinän alla kuivavat.

Kuloheinä kuivuu todella nopeasti. Jo parin aurinkoisen ja tuulisen päivän jälkeen alue voi olla riittävän kuiva. Etelälounaisrinteet kuivuvat nopeimmin. 

Ilman lämpötilalla ei ole juurikaan merkitystä kuloheinän poltossa, eikä pakkanenkaan haittaa. Sopivin tuuli on samasta suunnasta käyvä tasainen 2-4 m/s. Täysin tyynellä kulotus on hidasta ellei käytetä ympyräkulotusta, jossa koko alue sytytetään reunoilta, jolloin syntyy voimakas veto keskelle ja tuli etenee nopeasti keskustaa kohti. Kovalla tuulella riski tulen karkaamisesta kasvaa. Yleensä tuuli on voimakkaimmillaan iltapäivällä ja laantuu iltaa kohti. Tästä syystä sopiva sytytyshetki on kello 14–15 aikaan, jolloin myös edellisen yön kosteus on haihtunut. Iltakuuden jälkeen ilmankosteus nousee ja se rauhoittaa tulen etenemistä sekä helpottaa jälkivartiointia.

Valmistelut

Kulotuksen johtajan on syytä pitää lyhyt neuvonanto kulotuksen kannalta keskeisessä paikassa.

• Mitä ja miksi kulotetaan; osoitetaan alueen rajat;
• mitä tehdään jos tuli karkaa; 
• mihin pysäytetään, jos tilannetta ei saada heti haltuun; 
• miten sytytetään ja hallitaan tulta.

Seuraavaksi tarkastetaan varusteet ja laitetaan sammutuskalusto valmiiksi sekä täytetään reppuruiskut ja ämpärit. Riskialttiiden paikkojen kastelussa kannattaa suihkuputken veden tulo säätää niin, että vesi tulee mahdollisimman pieninä pisaroina, lähes sumuna, jolloin se kastelee kuloheinää parhaiten. Lopuksi koekäytetään mahdolliset pumput ja laitetaan tuuliviirit, vähintään metri kuitunauhaa, paikoilleen. Tuuli voi yllättäen kääntyä ja kulotuksen johtajan on seurattava jatkuvasti tuulen käyttäytymistä. 

Tuulen alapuolella on oltava vähintään yksi partioitsija radiopuhelimen, haravan ja reppuruiskun kanssa. Hän huolehtii siitä, ettei tuli pääse yllättäen karkaamaan heitepalona.

Sytyttäminen ja poltto

Ennen sytyttämistä kulotuksen johtaja ilmoittaa puhelimitse hätäkeskukseen kulotuksen aloittamisesta. Rautaharava on paras väline sytytyksessä ja sammutuksessa sekä tulen rajaamisessa. Sytytyksessä haravaan kootaan kuivaa heinää, joka sytytetään ja tulta levitetään haluttuun suuntaan. Sammutuksessa ja tulen rajaamisessa haravaan kerätään kosteaa heinää ja haravaa vedetään maata pitkin edestakaisin piikit ylöspäin.

Polta ensin tuulen alapuolelle turvavyöhyke, joka pienentää oleellisesti tulen leviämisriskiä myötätuulipoltossa. Polta turvavyöhyke ulkoreunalta vastatuuleen edeten. Turvavyöhykkeen leveys riippuu kulotusalueen ulkopuolisesta alueesta sekä kuloheinän pituudesta, tuulen voimakkuudesta ja siitä, poltetaanko samalla pensaita ja puita. Yleensä turvavyöhykkeen leveys vaihtelee muutamista metreistä jopa kymmeniin metreihin. Vastatuuleen poltto on hidasta ja turvavyöhykkeen polttoon menee huomattavan suuri osa ajasta. 

Polta seuraavaksi turvavyöhykkeet pienellä tulella varovasti säästettävien puiden ja pensaiden ympärille. 

Varsinainen poltto tehdään yleensä myötätuulipolttona. Tulirintama sytytetään tuulen yläpuolelta jolloin tuli etenee myötätuuleen. Myötätuulipoltto on syytä tehdä kapeina kaistoina, mikäli kyseessä on iso alue ja kulottajia on vähän.

Sammutus ja jälkivartiointi

Mikäli kulotusajankohta ja sää ovat suotuisat tuli sammuu itsestään edettyään turvavyöhykkeelle, jolloin varsinaista sammuttamista ei tarvita. Perinnebiotoopeilla kytevää materiaalia on yleensä hyvin vähän, joten jälkivartioinnissa pääsee helpommalla kuin metsätaloudellisessa kulotuksessa.

Käy läpi kaikki savuavat paika reppuruiskun ja haravan kanssa. Haraa ne auki ja sumuta vettä päälle. Jatka partiointia alueella illan ja yön aikana, jos tuuli yltyy.

Kulotuksen kustannukset

Kulotuksen kustannukset muodostuvat pääosin työhön osallistuvan henkilöstön kuluista ja hankittavista työvälineistä. Reppuruiskuja ja haravia saa puutarha- ja maataloustarvikekaupoista tai niitä voi tiedustella puutarhavälineitä vuokraavilta yrittäjiltä. Pieniä polttomoottorikäyttöisiä keskipakopumppuja varusteineen saa vuokrattua rakennuskonevuokraamoista.

Mikäli kulotus hoidetaan talkoilla, on järjestäjän syytä hankkia kaiken varalta talkoovakuutus, joka kattaa osallistujille sattuneet vahingot. Samalla on syytä ottaa vastuuvakuutus, joka kattaa vahingot, jos asianmukaisista valmisteluista ja toiminnasta huolimatta tuli karkaa ja aiheuttaa vahinkoja.