Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Rakennetun ympäristön luontotyyppien kartoitus

Kun rakennetun ympäristön luontotyyppien eli rytyjen ekologinen tila on tiedossa, voit helpommin tunnistaa ja huomioida kaupunkiluonnon luontoarvot.

Kartoita rakennetun ympäristön luontotyypit joko itse tai tilaustyönä. Ota tulokset huomioon aina maankäytön suunnittelusta kunnossapitoon saakka. Kartoituksen tulokset auttavat muun muassa vähentämään kaavoituksessa aiheutuvia haittoja sekä parantamaan luonnon tilaa viheralueiden suunnittelussa ja hoidossa.

Toimi näin

Yleiset periaatteet ja rajaus

  • Sovella kaikkiin rakennetun ympäristön kasvullisiin alueisiin. Ainoastaan rakennuksia, sisätiloja tai kokonaan päällystettyjä pintoja (ilman kasvillisuutta) ei arvioida.
  • Muista suhde luonnon luontotyyppeihin. Jos kohde voidaan luokitella luonnon luontotyypiksi eli lutuksi, se luokitellaan siksi aina kun mahdollista – vaikka sen tila olisi heikko.
  • Tarkastele vain ekologista arvoa. Arvioinnissa tarkastellaan yksinomaan kohteen merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Historiallisia, esteettisiä, sosiaalisia tai muita käyttö- ja ekosysteemipalveluarvoja ei lasketa mukaan.
  • Huomioi elinvoimainen kasvillisuus. Vain kasvupaikallaan elinvoimainen kasvillisuus ja puusto huomioidaan ekologista tilaa nostavina tekijöinä. Kuivuneet tai soveltumattomalle paikalle istutetut kitukasvuiset kasvit jätetään huomiotta. HUOM!

Kuviointi ja rajat maastossa

  • Mieti mittakaava. Rajaus tehdään yleensä asemakaavatason luontoselvityksen tarkkuudella.
  • Muista kuvion vähimmäiskoko. Kuvioiden vähimmäiskoko on yleisesti 0,1 ha.
  • Huomioi poikkeukset kuviokokoon (ei vähimmäiskokoa). Pienialaiset kohteet kuten uusniityt, rakennuksiin integroitu kasvillisuus, rakennetut kosteikot / vesialtaat sekä pihat voidaan rajata merkittävästi pienempinä.
  • Jätä päällystetyt pinnat kartoituksen ulkopuolelle. Asfaltti, kiveys ja tekonurmi rajataan ulkopuolelle. Jos käytävä (esim. kävelytie) jakaa alueen, osakuviot voidaan käsitellä yhtenä kokonaisuutena huomioimalla päällysteen osuus silmämääräisesti tai paikkatietoaineistosta. Kivituhkapolkujen kasvillisuusreunat voidaan lukea osaksi luontotyyppiä.
  • Huomioi monimuotoiset alueet ja mosaiikit. Jos kohde koostuu eritilaisista osista, alue arvioidaan pinta-aloilla painotettuna kokonaisuutena, jos osat alittavat

Luontotyypin ekologisen tilan määrittäminen

  • Käytä luontotyyppikohtaista arviointitaulukkoa. Tunnista luontotyyppi ja tee arviointi luontotyyppikohtaisella arviointitaulukolla käyttäen 3–5 valittua mittaria. Luontoyyppien kuvaukset ja arviointitaulukot löydät ”Rakennetun ympäristön luontotyypit ja niiden ekologisen tilan arviointi” -julkaisusta.
  • Määritä ekologisen tilan kokonaisarvo. Kokonaisarvo vaihtelee välillä 0,1–1,0. Erinomainen tila (1,0) vastaa luontotyypin monimuotoisuutta optimaalisesti tukevaa ihannetilaa. Erittäin heikko tila (0,1) tarkoittaa, että monimuotoisuutta tukevia piirteitä on erittäin vähän, mutta kohde on edelleen tunnistettavissa kyseiseksi luontotyypiksi. Tilaluokan 0,0 kohde ei edusta arvioitavaa luontotyyppiä (esim. kokonaan kasviton asfalttiaukio), mutta yksittäisille mittareille ei pääsääntöisesti anneta arvoa 0.
  • Valitse sopiva tilaluokka. Valitse sopivin tilaluokka sanallisten kuvausten perusteella. Voit hyödyntää maastohavaintojen lisäksi hoitotietoja ja soveltuvia paikkatietoaineistoja (esim. latvuspeittävyys). Valitse epävarmassa tilanteessa aina ylempi tilaluokka.
  • Laske kokonaisarvo. Luontotyyppikuvion lopullinen ekologinen tila on yksittäisten mittariarvojen luonnollinen keskiarvo (mittarien summan jako niiden lukumäärällä). Suhteellisia painotuksia ei käytetä.

Rakennetun ympäristön luontotyypit ja niiden ekologisen tilan arviointi -julkaisu (FIGBC)

Haitallisten vieraskasvilajien huomiointi

  • Vieraskasvit alentavat ekologista tilaa erityisesti silloin, kun ne muodostavat tiheitä luontaista kasvillisuutta syrjäyttäviä kasvustoja tai levittäytyvät tehokkaasti.
  • Huomioitavat vieraslajit. Huomioi kaikki EU:n ja kansallisen vieraslajiluettelon kasvilajit sekä ”Rakennetun ympäristön luontotyypit ja niiden ekologisen tilan arviointi” -julkaisussa (s. 8) erikseen määritellyt vieraskasvilajit, joita ei vielä ole luokiteltu lainsäädännössä haitallisiksi vieraslajeiksi, mutta joita on ekologisesti syytä tarkkailla.
  • Puuvartiset vieraslajit. Luokittele kohteelle itse levinneet taimet ja vesat haitallisiksi. Istutettuja puisto- tai pihapuita ei sen sijaan pidetä automaattisesti haitallisina (poislukien  EU:n ja kansallisen vieraslajiluettelon puulajit).

Rakennetun ympäristön luontotyypit ja niiden ekologisen tilan arviointi -julkaisu (FIGBC)

Tulosten hyödyntäminen

  • Hyödynnä kartoituksen tuloksia sellaisenaan. Luontotyypin ekologisen tilan arviointi kertoo nykytilan, ja pelkkien arviointitaulukoiden avulla löydät helposti keinoja tilan parantamiseen. 
  • Voit laskea rakennetulle luonnolle luonnonarvohehtaarit. Rytyjen ja niiden ekologisen tilan avulla voit halutessasi laskea rakennetulle luonnolle luonnonarvohehtaarit (ekologinen tila x pinta-ala). Samalla yksiköllä kuvataan myös luonnon luontotyyppejä. Luonnonarvohehtaarit auttavat esimerkiksi määrällistämään maankäytön kielteisiä ja myönteisiä luontovaikutuksia, ja yhdenmukainen mittayksikkö helpottaa myös lieventämishierarkian soveltamista kaupunkisuunnittelussa ja rakennushankkeissa. 
  • Pystyt laskemaan alueellisen viherkertoimen, kun rytyt ja lutut on kartoitettu. Alueellinen viherkerroin auttaa mittaamaan ja vertailemaan suunnittelualueen nykytilaa suhteessa tulevaan suunnitelmaan tai eri suunnitelmavaihtoehtoihin. Laskenta kattaa tarkasteltavan alueen kaikki kasvulliset alueet ja vesialueet luokittelemalla ne luonnon luontotyypeiksi (lutu) ja rakennetun ympäristön luontotyypeiksi (ryty). Paikkatieto-ohjelman laskennan tuloksena saat numeeriset arvot luonnon monimuotoisuudelle, ilmastoviisaudelle ja hyvinvointihyödyille.
  • Muista, ettei luontotyyppien ekologinen tila kuvaa tyhjentävästi niiden kokonaisarvoa. Ekologisen tilan arviointi ei kata muun muassa kulttuuri- tai puistohistoriallisia, maisemallisia, esteettisiä, sosiaalisia ja kokemuksellisia arvoja. Nämä arvot tulee kuitenkin huomioida maankäytön ja viheralueiden suunnittelussa. Ekologinen tila ei myöskään välttämättä kuvaa kohteiden luonnonsuojelullista arvoa. Vaikka luontotyypin tila olisi kriteereillä mitattuna heikko, kohteella voi olla merkittäviä luontoarvoja kuten uhanalaisia tai harvinaisia lajeja. Vastaavasti kohde voi erinomaisessa tilassakin olla lajistoltaan tavanomainen. 
  • Älä aiheuta luontohaittaa muualla. Joskus rakennetun ympäristön ekologisen tilan parantaminen voi aiheuttaa luontohaittaa muualla. Harkitse siis tarkoin, millaisilla keinoilla parannat kohteen tilaa. Ei esimerkiksi kannata kaataa metsistä puita, jotta saisit puistoihin enemmän lahopuuta.