Siirry sisältöön
Ennallista.fi

Ojalinjojen raivaus

Ojalinjojen raivaus voidaan suorittaa metsurityönä tai energiapuukouralla.

Suunnittele raivaus ja puiden kuljetus

Suunnittele ojalinjan raivaus puuston koon ja tiheyden mukaan:

  • Jos ojalinjalla on ainespuuta ja puut voidaan kuljettaa tienvarteen, toteuta korjuu koneella.
  • Jos ojanvarsipuusto on energiapuun kokoluokkaa, mutta sitä ei ole viisasta jättää suolle ja puut voidaan kuljettaa tienvarteen, toteuta kokopuukorjuu. Kuorma päällä liikkuva kuljetuskalusto edellyttää kuitenkin ajouralta selvästi parempaa kantavuutta kuin kaivinkone.
  • Jos raivattavat puut voidaan jättää suolle ja puut halutaan syrjään täytettävältä ojalta, toteuta giljotiiniraivaus.
  • Jos raivattavat puut voidaan jättää suolle, toteuta puiden raivaus metsurityönä moottori- tai raivaussahalla.
  • Jos oja tukitaan tai puro ennallistetaan patoamalla määrävälein, riittää, että ojalinjalta raivataan patojen kohdat. Tarpeen mukaan raivaa myös kaivinkoneelle reitti padolta toiselle.
  • Jos kaivinkoneyritys on tiedossa raivausta aloitettaessa, selvitä tarvittaessa kaivinkoneen kuljettajalta toiveita raivauksen yksityiskohdista.

Jos ojaan päin kallellaan olevia puita joudutaan kaatamaan ojan yli tai ojaan, ohjeista kaivinkoneen kuljettajaa huolehtimaan, että täytettävään ojaan ei jää puita yhtäjaksoisesti niin, että ne muodostavat ojan täytön sisälle salaojan.

Ohjeista upottaviksi katsomillasi kohdilla jättämään raivaamatta ojanvarsien puustoa, jota kaivinkone voi kaataa telojen alle kantavuuden parantamiseksi. Märälle suolle voi teettää ojanvarsipuustosta telatien kaivinkonetta varten. Yhtenäisen ja riittävän kantavan kerroksen tekemiseksi telapuita voidaan joutua kuljettamaan metsätraktorilla kauempaakin.

Raivaus metsurityönä (käsin)

Raivauksen työohjeessa määritellään raivausalan leveys sekä tarvittava työväline. Jos ojalinjapuusto on tyviläpimitaltaan enimmäkseen yli 7-senttistä, ketjusaha on raivaussahaa parempi työväline. 

Puut kaadetaan poispäin ojasta, jotta mahdollisimman vähän puuta jäisi ojaan. 

Pitkiä runkoja pätkitään tarvittaessa lyhyemmiksi siirtelyn helpottamiseksi. Suunnilleen kohtisuoraan ojan yli kaadetut pitkät puut on kuitenkin usein helpoin siirtää kaivinkoneella kokonaisina.  

Metsuriraivaus. Kuva: Tupu Vuorinen

Raivaus energiapuukouralla

Jos sama urakoitsija sekä raivaa ojanvarsipuuston energiapuukouralla että täyttää ojat, hän pystyy raivaamaan vain täytön tai patoamisen kannalta välttämättömät puut.  

Energiakouralla pystyy tekemään myös (karsimattomia) patopuita.  

Ojan pohjalle ei saa jäädä puuta eikä raivaustähteitä. Kaadetut puut siirretään vähintään kolmen metrin etäisyydelle ojasta. 

Pehmeillä soilla raivattua puustoa voi asetella ajoreitille poikittain telatieksi, parantamaan kantavuutta. 

Jos tiheäpuustoiselta ennallistettavalta suolta raivataan pelkästään ojalinjat eikä poisteta muuta puustoa, raivatut ojalinjat jäävät linjamaisiksi aukoiksi. Ojalinjalle on hyvä jättää esimerkiksi yksittäisiä isoja puita vähentämään linjamaisuutta.  

Giljotiiniraivaus. Kuva: Tupu Vuorinen

Rakennepato käsityönä

Soita, joille ei pääse koneella, lajiston suojelun kannalta arkoja alueita tai esimerkiksi erityisiä lähde-, puro- tai korpikohteita voidaan joissain tapauksissa ennallistaa käsin tehdyillä padoilla.

Parhaiten toimivat ja kestävät ne käsityönä tehdyt padot, jotka eivät pelkästään patoa vettä vaan ohjaavat sitä uuteen suuntaan.  

Olennaisia asioita ovat myös  

  • patojen paikkojen valinta  
  • patojen riittävä korkeus ja leveys 
  • patojen tiiviys. 

Varmista vedelle purkureitti padon yläpuolelle. Ilman sitä huolellisestikin tehdyt padot alkavat jossain vaiheessa vuotaa. Vahvista patoa esimerkiksi puista tehdyillä pölleillä. Vesivaneria tai sahattua puutavaraakin voit tarvittaessa käyttää. 

  • Nuija, vasara ja isot naulat ovat usein tarpeen puiden upottamiseksi ja rakenteen tukevoittamiseksi. 
  • Laita turve patoseinien väliin semmoisenaan tai pussita se käytettyihin kahvisäkkeihin (saattaa olla saatavilla paahtimoista). Suodatinkangasvaihtoehdon huono puoli on muovisuus. 
  • Tiivistä patoseinien väli pohjaa myöten. Kiinnitä tiiviyteen vielä erityistä huomiota hiekkaisella, kivisellä ja juurakkoisella pohjalla. 
  • Turvetta ja juuria voi olla tarpeen leikata. Ketjusaha on tähän kätevä työkalu, mutta ketju tylsyy tässä työssä varmasti. 

Seuraa patojen toimivuutta tiiviisti ensimmäisten vuosien ajan ja varaudu myös korjaustoimenpiteisiin. 

Säkkipato

Säkkipadoilla voidaan  

  • tukkia ojia 
  • korjata koneellisen ennallistamisen puutteita, jos korjattavalle suolle ei pääse enää kaivinkoneella. 

Kiinnitä säkit paikoilleen suohon nuijittavilla rangoilla. 

Turpeella täytetyt kahvisäkit on kasattu ojaan. Niiden etupuolelle on tehty ojaan nuijituista rangoista seinämä, joka pitää kasan paikoillaan.

Puupato

  • Tee puista kaksi seinämää. Tue puut toiseen suuntaan naulattavilla puilla. 
  • Täytä seinämien väli tiiviisti turpeella. 
  • Varmista, että vesi pääsee purkautumaan padon takaa ennallistamistavoitteen mukaiseen suuntaan. 
Henkilö kiinnittää pystyä tukipuuta ojaan vaakasuoraan päällekkäin aseteltuihin runkoihin. Se on padon takaseinä. Etuseinä on vajaan metrin päässä. Niiden väliin on tallattu turvetta. Toinen henkilö lapioi uomaa vedelle padon takaa uuteen suuntaan.

Vesivaneripato

  • Sahaa vesivanerista ojan leveyttä ja syvyyttä selvästi suuremmat palat.
  • Sahaa vanerien upotusta varten suohon urat pitkälaippaisella ketjusahalla.
  • Upota vanerit turpeeseen esimerkiksi lekalla lyömällä.
  • Lapioi vanerien väliin tiiviisti turvetta.

Vesivaneripatoa voidaan käyttää esimerkiksi. navero-ojan tukkimiseen.

Lue työohje naveroiden tukkimiseen

Kaksi henkilöä patoaa suo-ojaa vesivaneripadolla. Vanerit upotetaan ojan poikki lyhyen välimatkan päähän toisistaan. Välissä on turvetta. Toinen henkilö pitää koivurankaa vanerin päällä suojana, kun toinen lyö lekalla vaneria syvemmälle suohon.

Meriajokkaan siirtoistutus

Meriajokkaan siirtoistutuksella pyritään palauttamaan arvokkaita meriajokasniittyjä Itämerellä.

Meriajokkaan siirtoistutuksella pyritään palauttamaan arvokkaita meriajokasniittyjä Itämerellä. Meriajokaspohja ovat alueita, joilla meriajokas muodostaa valtaosan vedenalaisesta kasvillisuudesta. Meriajokaspohjat ovat luonnonsuojelulain (9/2023) 64 §:n mukaan suojeltu luontotyyppi, jonka luonnontilaiset ja luonnontilaiseen verrattavat esiintymät Lupa- ja valvontavirasto voi suojella tekemällä rajauspäätöksen. Suojellun luontotyypin esiintymää ei saa hävittää eikä heikentää.

Meriajokas lisääntyy Suomessa ainoastaan suvuttomasti juurakosta. Näin ollen laji leviää heikosti uusille kasvupaikoille, eikä se välttämättä palaa enää alueelle, mistä se on kertaalleen kadonnut. Siirtoistutusten tavoitteena on palauttaa laji historiallisille esiintymisalueilleen, jos olosuhteet sen mahdollistavat.

Valitse istutusalue ja lähdepopulaatio vastuullisesti

Istutusalueen valintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tee maastokartoitus aina paikan päällä potentiaalisella alueella, pelkkä aineistoon perustuva esiselvitys ei riitä. Arvioi alueen vedenlaatu, syvyys, merenpohjan laatu, muu kasvillisuus sekä irtonaisena ajelehtivan levän määrä. Varmista, että istutussyvyydellä on riittävän laaja ja tasainen pohja, jolle laji voi levitä istutuksista. Metsähallituksen toteuttamissa istutuksissa versot on istutettu 2,2–4,7 metrin syvyyteen. Sopiva istutussyvyys määräytyy alueen vedenlaadun ja näkösyvyyden mukaan: hyvän vedenlaadun alueilla versot voidaan istuttaa syvemmälle, kun taas heikomman vedenlaadun alueilla ne tulisi istuttaa matalammalle riittävän valonsaannin varmistamiseksi.

Istutuskohteen valinnan yhteydessä suunnittele ja kartoita myös lähdepopulaatio, josta istutettavat versot kerätään. Valitse lähdepopulaatio huolellisesti ja vastuullisesti: alueella tulisi olla elinvoimainen meriajokasniitty, joka sijaitsee lähellä istutusaluetta. Vältä versojen keräämistä pieniltä, alle 50 m x 50 m niityiltä.

Jos suunnittelet laajempia istutuksia, tee testi-istutukset hyvissä ajoin. Esimerkiksi vuosi ennen laajempia istutuksia.

Varmista luvat

Hanki luvat vesialueen omistajalta. Tarvitset luvat sekä istutusalueen omistajalta, että sen alueen omistajalta, josta olet siirtämässä meriajokasta.

Versojen istuttamiseen ja keräämiseen tarvitset mahdollisesti myös viranomaisen luvan. Selvitä luvan tarve lupa- ja valvontavirastosta ja hae tarvittavat luvat sekä istutusalueelle että versojen keruualueelle.

Kerää versot

Istutettavat versot kerätään sukeltajan toimesta- parhaiten tämä onnistuu paljain käsin. Irrota verso varovasti sedimentistä niin, että kasvin vihreän osan lisäksi mukaan tulee n. 5–10 cm juurakkoa. Vältä toistuvaa versojen keruuta samalta alueelta ja suurten aukkojen tekemistä niittyyn. Versojen keruu rasittaa olemassa olevia niittyjä, joten määrät ja keruukerrat on hyvä perustella ja kirjata ylös.

Istuta versot

Toteuta istutus ensisijaisesti kasvukauden alkupuolella, kesäkuussa. Pyri istuttamaan versot samana päivänä kuin ne on kerätty.

Istuta versot sopivalle tiheydelle. Metsähallituksen toteuttamissa istutuksissa tiheys on ollut 25 versoa neliömetriä kohden. Istutuksen apuna voit käyttää neliömetrin kokoista kehikkoa ja sijoittaa versot shakkiruutumaisesti siten, että joka toinen ruutu jätetään tyhjäksi. Tämä edistää versojen leviämistä, on kustannustehokasta ja helpottaa istutusten seurantaa. Istuta kukin verso riittävän syvälle sedimenttiin, noin 3–4 senttimetrin syvyyteen.

Huomioi työn kesto

Ruotsissa tehdyissä istutuksissa kokenut sukeltaja on istuttanut 300–400 versoa tunnissa. Suomen olosuhteissa merivesi voi olla alkukesästä sen verran kylmää, ettei istutusta voi tehdä paljain käsin. Tämä hidastaa työtä. Metsähallituksen piloteissa sukeltaja on istuttanut noin 100–150 meriajokasta tunnissa.

Merkitse istutukset, seuraa ja dokumentoi

Merkitse istutusalueetselkeästi ja dokumentoi istutettujen versojen määrät ja versojen peittävyys alalla.

Seuraa versotiheyttä ja -peittävyyttä sekä istutusalan laajuutta vuosittain.  Mahdollisuuksien mukaan voit hyödyntää dataloggereita valon määrän ja veden lämpötilan seurantaan.

Mikä menee usein pieleen?

  • Sopimaton istutuspaikka on yleisin syy siihen, miksi siirtoistutus epäonnistuu. Panosta alkukartoitukseen ja testi-istutuksiin.
  • Meriajokkaan lisääntymistavan takia versot olisi hyvä löytää mahdollisimman läheltä istutusaluetta. Näin huomioit populaation yksilöiden mahdollisen sopeutumisen paikallisiin olosuhteisiin ja parannat istutusten onnistumisen todennäköisyyttä.
  • Arvioi riski ajelehtivien levämattojen esiintymiseen. Levämatot voivat irrottaa tai tukahduttaa taimia.
  • Lämpöpiikit lisäävät versojen kuolleisuutta. Veden lämpötilan seurannan avulla on helpompi arvioida syytä, mikäli versoja kuolee paljon kesäaikana.

Erityisesti Metsähallitus on pilotoinut meriajokkaiden siirtoistutuksia, pääasiassa valtion suojelualueilla. Kokeiluista on saatu hyviä tuloksia.

Lähteet

  • Antti K., Anette B., Päivi L., Hannele K., Markku V., (2026). Metsähallituksen vesienhoito-opas. Metsähallitus, Helsinki.
  • Anna A. & muut. (2024). Katsaus meriluonnon kunnostustöihin ja -menetelmiin Suomessa. Metsähallitus, Vantaa.

Tämän sivun sisältö on tuotettu Biodiversea LIFE -hankkeessa.

Vesiensuojelupato täytettävään ojaan

Rakenna suoraan vesistöön laskevaan ojaan ravinteita suodattava pato 1–2 vuotta ennen varsinaisia ennallistamistoimenpiteitä. 

Sullo lehdellisiä oksia juuttisäkkeihin. 

Pinoa säkkejä ojaan päälletysten. 

Tue pato paikoilleen puilla. 

Piirroskuva padon rakenteesta. Juuttisäkit on ympäröity puunrungoilla: sivuilta pystyyn asetetuilla, päältä vaakatasossa lepäävillä.

Navero-ojien tukkiminen

Naverot ovat pieniä ojia, jotka johtavat vettä tehokkaasti. Naveron tukkiminen onnistuu helpoiten kaivinkoneella tai käsityönä vesivanerilla.

Navero-ojat eli naverot ovat  

  • pieniä ojia, joiden vierellä ei yleensä ole ojamaita 
  • kasvaneet tai painuneet pinnastaan umpeen, mutta johtavat pinnan alla edelleen tehokkaasti vettä 
  • usein vaikeita huomata.  

Navero-ojien välimatka voi vaihdella kahdesta metristä useisiin kymmeniin metreihin. Soilta löytyy myös yksittäisiä naveroita tai niitä voi olla myös myöhemmin kaivettujen avo-ojien väleissä.  

Naveroita ei ole usein tarkoituksenmukaista täyttää koko matkalta, mutta ne saattavat johtaa tehokkaasti vettä viimeistään silloin, kun vesi nousee suolla avo-ojien tukkimisen myötä. 

Naveroiden tukkimiseen on useita keinoja:  

  • Kaivinkoneella voi kaivaa naveron auki pieneltä matkalta ja käyttää avausmateriaalin sekä saralta otetun lisäturpeen tiiviin turvetulpan tai -padon rakentamiseen navero-ojaan. 
  • Kaivinkone voi ”rutata” suota kauhan etupuolelle naveron kohdalta, ottaa saralta kauhallisen turvetta ja painaa sen tiiviisti ”ruttaamisen” synnyttämään kuoppaan tukkimaan naveron.  
  • Märillä soilla, joille kaivinkone ei pääse, navero-ojat voidaan padota käsityönä esimerkiksi vesivanerin avulla 
  • Yksi vaihtoehto laajan ja märän navero-ojitetun alueen ennallistamiseen on naverojen patoaminen talvella, kun suo kantaa kaivinkoneen paremmin. 
  • Jos naverot näkyvät huonosti suon pinnalle, merkkaa patojen paikat kaivinkonetta varten etukäteen esimerkiksi kuitunauhalla. 
Aukea suoalue. Keltainen työkone kauhomassa maata isolla kauhalla.
Naveroiden patoamista. Kuva: Maarit Similä